Toivottavaa olisi, että jäsenmaat saisivat tehtyä strategisesta kompassista mahdollisimman selkeän ja operatiivisen dokumentin, jottei se jäisi EU:n hyllyyn pölyttymään heti sen valmistuttua.
Eurooppalaisen demokratian todelliset haasteet eivät kuitenkaan ole viime vuosina olleet niinkään institutionaalisia vaan pikemminkin poliittisia – koko liberaalin demokratiamme perusteita haastava poliittisen populismin nousu.
Miten saadaan Etyjin sydän, Helsingin päätösasiakirja, sykkimään paremmin ja Helsingin henki virkoamaan niin, että osallistujavaltiot sitoutuisivat voimakkaammin Etyjin periaatteisiin?
Suvereenien tai ainakin sellaisiksi itsensä kuvittelevien kansallisvaltioiden välisessä kartoittamattomassa hetteikössä on nyt aivan ennennäkemätön tilaus juuri EU-maiselle eteenpäin rämpimiselle.
Euroopan strateginen autonomia on yksi tämän hetken keskeisiä keskustelun- ja kiistanaiheita eurooppalaisessa turvallisuuspolitiikassa. Siinä kiteytyy kysymys EU:n luonteesta, suunnasta ja suhteista muihin toimijoihin.
Haluamme rakentaa tasa-arvoisia, kahdensuuntaisia kumppanuuksia, mikä tarkoittaa molemminpuolisten hyötyjen ja yhteisten haasteiden tunnistamista.
Euroopan unioni ja Afrikka ovat lähinaapureita, vaikka siltä ei Suomessa tuntuisikaan. Tästä syystä Euroopan unionin intressissä on Afrikan kaikinpuolinen kehitys, olipa kyse sitten taloudesta, poliittisista instituutioista, integraatiosta tai yhteiskunnista.
Vaikka puheenjohtajuuteen valmistaudutaan uudessa tilanteessa, Suomella on yhä mahdollisuus edistää myös kansallisia tavoitteita ja pyrkiä kiinnittämään muiden jäsenmaiden huomio meille tärkeisiin teemoihin.
The assumption that in hybrid warfare the risk of military escalation and political damage could be kept within limits may at the same time increase the likelihood of its offensive use. For this reason, it is more than likely that hybrid warfare in various manifestations will shape the “face of war” in the 21st century.
Ulkoiset ja sisäiset kriisit ovat ravistelleet rajusti Euroopan unionia. Niiden ratkaisua on monien arvioiden mukaan varjostanut poliittisen johtajuuden puute.
Vakiintunutta käsitystä liberaalista demokratiasta ei enää oteta annettuna. Tämä on nostanut erilaisia liikehdintöjä globaalisti ja Euroopassa. Yleisesti niitä kutsutaan populistisiksi, mutta taustalla on erilaisia ideologisia perustoja.
Moni on jo varmuudella saanut tarpeekseen Isosta-Britanniasta: ensin maa hankaloitti vuosikymmenten ajan unionin päätöksentekoa ja varsinaiset brexit-neuvottelut ovat edenneet tuskaisen hitaasti brittihallituksen sisäisten erimielisyyksien takia.
Maanpuolustus-lehti
©2021 Maanpuolustus-lehti