Jo 1920-luvulla uskottiin, että luotettava, vakaa ja riippumaton yleisradiotoiminta voi kantaa yli ajan ja rakentaa siltoja. Niin uskomme edelleenkin.
Kokeneet Nato-kirjeenvaihtajat summaavat näkemyksiään ja kokemuksiaan liittolaisuutemme lähivuosia.
Median tulee kyetä tunnistamaan harhaanjohtava, disinformatiivinen, viestintä ja välttää näin sen tahaton eteenpäin levittäminen.
Sananvapaus tarjoaa valitettavasti aseen vihamielisen informaatiovaikuttamisen käyttöön.
Gurievin ja Treismanin tuoreen kirjan keskeinen argumentti on, että autokratian luonne on muuttumassa.
Kansalaiset luottavat poikkeusaikoinakin samoihin medioihin, joista he ovat tottuneet seuraamaan oman lähiympäristönsä, valtakunnan ja maailman tapahtumia.
Kaikkia viranomaisia yhdistää tavoite Suomessa asuvien ihmisten luottamuksen säilyttämisestä ja vakaan yhteiskunnan ylläpitämisestä. Viestintä on tärkeä työkalu tämän luottamuksen rakentamisessa.
Pandemian pitkä kesto on asettanut ihmisten henkisen kriisinkestävyyden todella koetukselle. Niinpä myös viestinnän keinoja on pitänyt miettiä uudella tavalla.
Jo kauan sitten tiedotus on muuttunut viestinnäksi ja nyt viestintä on muuttunut avoimeksi vuorovaikutukseksi. Se vaatii uudenlaista osaamista, ja muun muassa juuri tätä osaamista viestintätoimistot tarjoavat asiakkailleen.
Korona-aika on muistuttanut meitä siitä, että kriisitilanteen hallinnassa kansallisella tasolla tiedon saatavuus ja luotettavuus ovat kriittisiä onnistumisen edellytyksiä.
Demokraattisen järjestelmän perustana median vapautta tarvitaan, jotta valta voi siirtyä yhdeltä osapuolelta toiselle ilman väkivaltaa ja yhteisesti hyväksyttyjä pelisääntöjä noudattaen.
”Tulevaisuudessa ei ole mediaa, jossa kuvan, äänen tai tekstin voisi erottaa. Kaikki kulkevat käsi kädessä.”