Britannia tähyää jälleen ”Suezista itään”

”Britain is back East of Suez”, julisti silloinen Britannian ulkoministeri Boris Johnson joulukuussa 2016 vierailullaan Bahrainissa. Julistuksen paikka ei ollut sattumaa. Britannia oli tekemässä paluuta alueelle rakentamalla maahan ensimmäistä uutta merivoimien tukikohtaa vuosikymmeniin. Julistus oli kuitenkin merkitykseltään Persianlahtea suurempi ja sen juuret yltävät vuosikymmenten taakse. Monen konservatiivipoliitikon mukaan Harold Wilsonin työväenpuolueen hallitus teki 1960–1970-lukujen taitteessa virheen sulkiessaan suuren osan maan tukikohdista Intian-Tyynenmeren alueilla – eli ”Suezista itään”. Päätös oli kolaus monen britin identiteetille. Nyt brexitin siivittämänä Britannia olisi taas vapaa ajamaan globaaleja intressejään kaukana kotoa. Konservatiivihallituksen Global Britain -politiikka onkin helppo leimata brexitin jälkeiseksi nostalgiahankkeeksi, mutta kyse saattaa olla syvemmästäkin muutoksesta. Maa tähyää yhä aktiivisemmin itään, mutta sen turvallisuuspoliittista toimintaa sävyttää tasapainoilu erilaisten intressien ja roolien välillä.

Britannian uusi suuntautuminen Intian-Tyynenmeren alueelle kulminoitui vuoden 2021 ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa, jossa julistettiin niin sanottu Indo-Pacific tilt. Selonteon mukaan Britannian tulisi olla toimija, jolla on Euroopan maista alueella laajin ja pysyvin läsnäolo. Kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä ja esimerkiksi merenkulunvapaus ovat maan keskeisiä intressejä ja niitä se olisi selonteon mukaan valmis puolustamaan.

Tämän strategisen suuntautumisen voi nähdä alkaneen jo pääministeri David Cameronin kaudella, mutta poliittinen painotus oli tuolloin pitkälti Britannian ja Kiinan taloussuhteiden ”uudessa kultakaudessa”. Vaikka taloudelliset intressit ovat myös nykyhallituksen pääprioriteetti, ovat turvallisuuskysymykset nousseet yhä tärkeämmiksi. Tasapainoilu talous- ja turvallisuusintressien välillä ei ole ollut kivutonta. Vuonna 2019 silloinen puolustusministeri Gavin Williamson ilmoitti maan uuden lentotukialuksen suuntaavan neitsytpurjehduksellaan Tyynellemerelle. Tämä johti pieneen kohuun ja hallituksen sisäiseen riitaan, kun Kiina mediatietojen mukaan heti perui suunnitellut korkean tason kauppaneuvottelut. Kuten moni muukin Euroopan maa, Britannia on yhtäältä riippuvainen Kiina-kaupasta, mutta toisaalta sen tärkeimmälle liittolaiselle Yhdysvalloille Kiina on turvallisuusuhka numero yksi.

Jo vuonna 2023 päivitetyissä selonteoissa Kiinasta käytetty kieli koveni. Viesti Intian-Tyynenmeren politiikasta oli kuitenkin yllättävä, sillä selonteot totesivat uuden suuntauksen tavoitteet saavutetuiksi. Alue on edelleen painopiste, mutta jatkossa keskitytään toiminnan vakiinnuttamiseen. Euroopassa oli syttynyt sota, ja se näkyi brittien painotuksissa.

Sota-alus on valaistu värikkäillä valoilla. Sen ulkopuolella satamalaiturille tehdyllä esiintymislavalla soittaa orkesteri.
Vastaanotto HMS Queen Elizabeth -lentotukialusta Tyynellämerellä saattaneella HMS Defenderillä Mumbain satamassa Intiassa 23. lokakuuta 2021.
Kuva: British High Commission New Delhi

Millaista Britannian sotilaallinen toiminta on ollut Intian-Tyynenmeren alueella? Merivoimien läsnäolo on aiempaa aktiivisempaa, mutta ei kovin pysyvää. Merkitykseltään lähinnä symbolinen, mutta toistaiseksi näyttävin operaatio nähtiin vuonna 2021, kun uusi lentotukialus HMS Queen Elizabeth alusryhmineen seilasi Atlantilta Tyynellemerelle, muun muassa kiistellyn Etelä-Kiinan meren läpi. Pysyvämpää, mutta vaatimattomampaa merivoimallista läsnäoloa edustavat puolestaan kaksi merivartiolaivaa, jotka toimivat alueella vuosien ajan. Myös ilma- ja maavoimat ovat osallistuneet alueella lukuisiin harjoituksiin, ja puolustusasiamiesverkostoa on laajennettu.

Kahdenvälisessä puolustusyhteistyössä korostuvat erityisesti Japani ja Australia, joiden kanssa yhteistoimintakykyä on kehitetty melko aktiivisesti. Japanin kanssa on esimerkiksi solmittu sotilaallisen liikkuvuuden ja logistisen huollon sopimukset, jotka sujuvoittavat harjoitustoimintaa ja yhteisoperointia. Suorituskykyjen kehittäminen ja puolustusteolliset intressit ovat keskeisiä ajureita brittien puolustusyhteistyössä. Merkittävin suorituskykyhanke on Yhdysvaltojen ja Australian kanssa aloitettu AUKUS-yhteistyö, jonka keskiössä on uuden ydinsukellusveneluokan kehittäminen. Lisäksi maa kehittää yhdessä Japanin ja Italian kanssa seuraavan sukupolven ilmataistelujärjestelmää.

Millaista alueellista roolia Britannia toiminnallaan hakee? Suhde Kiinaan, ja siten myös sotilaallinen toimijuus alueella, on sille edelleen tasapainoilua. Yhtäältä maa haluaa osoittaa puolustavansa kansainvälisiä normeja sotilaallisella läsnäolollaan, mutta toisaalta se varoo sanomasta toiminnan kohdistuvan Kiinaan. On selvää, ettei Britannia yksin keikauta alueellisia voimasuhteita suuntaan tai toiseen nykyisenlaisella läsnäolollaan. Aktiivisuus on kuitenkin monen alueen toimijan näkökulmasta symbolisesti tervetullutta. Toiminnallaan Britannia on osoittanut kykenevänsä tarvittaessa projisoimaan sotilaallista voimaa kauaskin, mikä tekee siitä potentiaalisen kumppanin mahdollisessa alueellisessa selkkauksessa. Laajemmassa globaalissa kriisitilanteessa Britannian olisi kuitenkin hyvin vaikeaa vaikuttaa sotilaallisesti sekä euroatlanttisella että Intian-Tyynenmeren alueella yhtä aikaa, ja se joutuisi priorisoimaan.

Muutoksia nykyiseen linjaan saattaa olla edessä piankin, sillä työväenpuolueen odotetaan voittavan maan seuraavat parlamenttivaalit. Puolue on peräänkuuluttanut rajallisten resurssien keskittämistä selvemmin euroatlanttiselle alueelle, sillä Euroopan turvallisuustilanne on järkkynyt ja maan asevoimat ovat painineet jo vuosia suuren rahoitusvajeen kanssa. On kiinnostavaa seurata, jääkö Britannian suuntautuminen alueelle vain konservatiivihallituksen projektiksi vai edustaako se pysyvämpää muutosta brittien strategisessa ajattelussa. Jonkinlainen rooli briteillä tulee kuitenkin Intian-Tyynenmeren alueella säilymään vielä vuosia jo pelkän AUKUS-hankkeen vuoksi.

Yksi asia vaikuttaa selvältä: brittiläinen strateginen kulttuuri on statushakuista. Maan itsetunnolle on tärkeää osoittaa sen olevan globaali sotilaallinen toimija, jolla on merkitystä.

Kirjoittaja

Anton Staffans työstää Tampereen yliopistolla väitöskirjaa Britannian strategisen kulttuurin muutoksesta ja turvallisuuspolitiikasta Intian-Tyynenmeren alueella. Hän on mukana Suomen Akatemian rahoittamassa Strategisen kulttuurin murros Euroopassa -tutkimushankkeessa (STRAX). Staffans on opintovapaalla puolustusministeriöstä ja on tehnyt useamman vuoden uraa Suomen kansainvälisen puolustusyhteistyön parissa.

Lisää aiheesta: