Energia on mitä suurimmassa määrin poliittisen vallan väline, sillä se on kriittinen yhteiskunnan toimivuuden turvaamiseksi. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on laajemmassa mittakaavassa energiasota etenkin Eurooppaa ja myös Suomea kohtaan. Jo nyt energia on osoittautunut hyvin tehokkaaksi aseeksi, kun eurooppalaisten silmät ovat avautuneet venäjäriippuvuudelleen.
Suomen päättäväisyys sai aikaan nopean suunnanmuutoksen
Suomi on perinteisesti tehnyt aktiivista idänkauppaa. Reilu neljännes kaikesta maassamme käytetystä energiasta on viime vuosina tuotu Venäjältä. Ainut öljyjalostamomme Porvoossa oli erikoistunut venäläisen raakaöljyn jalostukseen. Myös öljytuotteita tuotiin Venäjältä, samoin kivihiiltä ja käytännössä kaikki maakaasu. Kotimainen puukaan ei täyttänyt kaikkia tarpeitamme, vaan sekä puunjalostukseen että energiantuotantoon puuta tuotiin Venäjältä. Teholtaan suurin sähkön tuontiyhteys kulki myös itärajamme yli.
Hyökkäyssodan alettua oli käärittävä hihat näiden energiavirtojen käännyttämiseksi ja korvaamiseksi. Reilussa puolessa vuodessa olemme käytännössä onnistuneet siinä lähes täydellisesti. Vaikutuksia on. Energiahyödykkeiden hinnat ovat korkeat ja niiden niukkuus uhkaa energian häiriötöntä saatavuutta seuraavina talvina. Energiansäästö ja sähkön käytön ajoittaminen ovat avainasemassa, jotta pääsemme pahimman yli ilman vakavia vaikutuksia. Tämä on meidän osamme energiasodassa. On kuitenkin hämmästyttävää, kuinka yhtenäinen tahtotila koko yhteiskunnassamme on vallinnut suunnan muuttamiseksi. Sillä tahtotilalla pärjätään yli kylmän talvenkin.
Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva
Ilmastonmuutos ja vihreä siirtymä ovat osa energiatulevaisuutta
Energia-ala elää siirtymää kohti hiilineutraalisuustavoitetta koko toimialan leveydellä. Sähkön- ja lämmöntuotannon ohella energiankäyttö on voimakkaassa muutoksessa: liikenteen käyttövoimana sähkö yleistyy, samoin teollisuuden prosessit sähköistyvät, myös polttoaineiden käytössä uusiutuvuus on kasvavassa roolissa. Tähän muutokseen on vastattava kehittämällä energiahuoltovarmuutta, jotta kansallinen turvallisuutemme ja kriisinsietokykymme on vakaalla pohjalla myös tulevaisuudessa.
Ilmastonmuutoksen hillitsemisen ohella on otettava huomioon myös muut uhkakuvat yhteiskuntamme turvaamiseksi. Maamme on edelleen riippuvainen tuontienergiasta, vaikka kotimaisuusasteemme muun muassa tuulivoiman myötä kasvaa. Tuonnin tyrehtyessä tai muun poikkeuksellisen tilanteen vallitessa on oltava varautunut pitkittyneisiin saantihäiriöihin. Vaikka kotimainen puu on tänä päivänä käytetyin energialähteemme, liittyy sen häiriöttömään saatavuuteen useita riskejä, kuten kelirikko ja huonot korjuuolosuhteet, heikko varastoitavuus, metsäteollisuuden suhdanteet ja kasvava tuonti. Kylmä vuodenaika koettelee sähkön ja lämmön riittävyyttä, etenkin jos samaan aikaan on muuta merkittävää häiriötä.
Kuva: Julius Jansson / Lehtikuva
Energiahuoltovarmuudella on syvät juuret Suomessa
Suomen energiahuollon varautuminen seisoo kolmen peruspilarin varassa. Tärkein niistä on toimialan huoltovarmuuskriittisten yritysten huolellinen valmius- ja varautumissuunnittelu. Kyky kohdata kriisejä on hyvä, kun yritykset ovat varautuneet vakaviin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin sekä harjoitelleet varautumissuunnitelmansa toimiviksi kokonaisuuksiksi, unohtamatta kriittisiä arvoketjujaan. Toisen peruspilarin muodostavat toimivat energiamarkkinat. Myös kriisissä polttoaineiden ja sähkön saatavuus nojaa niin pitkään markkinaperusteiseen toimintaan kuin mahdollista. Kolmannen pilarin turvin varataan kriisiin sopeutumiseksi lisäaikaa polttoainevarastoin ja muun muassa valmiuslakiin perustuvalla energiankäytön säännöstelyllä.
Tätä energiahuollon valmiutta on kehitetty vuosikymmenet laajassa yhteistyössä julkisen sektorin ja elinkeinoelämän kanssa Huoltovarmuusorganisaatiossa. Luonnonvarojemme ollessa rajalliset on kyvykkyyttä rakennettu niille vahvuuksille, joita maallamme on. Energiankäyttömme on monipuolista perustuen vesi-, ydin- ja tuulivoimaan sekä laajaan kirjoon polttoaineita, joita puuta luukuun ottamatta on kyetty hyvin varastoimaan pahan päivän varalle. Muun muassa kotimainen turve yleistyi polttoaineena 1970-luvun alussa taloutta ravisuttaneen öljykriisin seurauksena, jotta voitiin keventää maamme öljyriippuvuutta.
Monipuolisuus energiapaletissamme on kaventumassa. Olemme luopumassa kivihiilestä kuluvan vuosikymmenen aikana. Pyrimme eroon myös öljynkäytöstä, turpeesta ja maakaasusta. Yhteensä näiden energialähteiden osuus on lähes 40 prosenttia. Käsissämme on suuri haaste ratkaistavaksi. On huolehdittava kestävästä siirtymästä myös energiahuoltovarmuudessa kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Kansallista turvallisuuttamme on, että riittävä omavaraisuus on turvattu.
Kirjoittaja
Pia Oesch toimii Huoltovarmuuskeskuksessa (HVK) johtavana varautumisasiantuntijana ja on työskennellyt HVK:ssa energiahuollon parissa pian neljä vuotta. Hänellä on myös pitkä kokemus Energiateollisuus ry:n johto- ja asiantuntijatehtävissä. Oesch on suorittanut 241. maanpuolustuskurssin.
