EUE – Suomen yhteisellä asialla jo 25 vuotta

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Vuonna 1994 tehtyä liittymispäätöstä on kuvattu tärkeimmäksi sotien jälkeen. Liittyessämme yhdessä Ruotsin kanssa, Itämeren alueesta tuli yhä tärkeämpi osa unionia. Vuonna 2004 Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan liittyessä jäseneksi Itämerestä tuli käytännössä unionin sisämeri. Eri päätöksin on pyritty lisäämään alueen turvallisuutta, vahvistamaan haurasta meriympäristöä, turvaamaan uhanalaisia luonnonvaroja ja lisäämään taloudellista ja kaupallista yhteistyötä. Suomen turvallisuuden kannalta Itämeri on merkittävä. Taloudellisessa mielessä se on elintärkeä, kun lähes 80 prosenttia tuonnistamme ja viennistämme kulkee meriteitse.

Liittyessämme mietimme tarkkaan millä tavoin puolustamme etujamme. Tuntui järkevältä, että Suomen etu ja laajemmat eurooppalaiset pyrkimykset sovitetaan yhteen ja ajetaan rinnakkain. Kokonaisuuden aktiivinen edistäminen luo edellytyksiä ajaa meille tärkeitä asioita. Ja kääntäen, mitä paremmin eurooppalainen yhteistyö edistyy, sitä useammin voimme odottaa sen vahvistavan myös meidän omaa asemaamme.

Suomi päätti aikaisessa vaiheessa toimintalinjasta. Tärkeintä oli pyrkiä vaikuttamaan myönteisellä ja rakentavalla politiikalla jäsenmaiden valtavirrassa. Tämän myötä Suomi tukee unionin rakenteita, keskittyy oleelliseen, etsii aina ratkaisuja ja pyrkii ymmärtämään muiden jäsenmaiden herkkyyksiä. Tärkeää on olla osa päätöstä, sillä tavoin vaikutusvalta säilyy loppuun asti. Linjan keskeinen arkkitehti, pääministeri Paavo Lipponen sanoi myöhemmin tämän tuottaneen tulosta omien etujen ajamisessa ja EU:n kehittämisessä. ”Aina, kun linjalta on lipsuttu, Suomi on menettänyt asemia”.

Jo aikaisessa vaiheessa luotiin toimiva yhteensovittamisjärjestely. Pääministerin johtama EU-ministerivaliokunta luo edelleen Suomen linjan edessä oleviin neuvotteluihin joka viikko. Sen alaisuudessa toimii sadoista virkamiehistä koostuvat valmisteluelimet. Myös elinkeinoelämä eri järjestöineen ja elimineen on kytketty toimintaan mukaan. Vaikka järjestely ei ole aukoton, se toimii hyvin ja tuloksellisesti. Tämä menettely on Suomen EU-politiikan selkäranka ja sen onnistumisen olennainen edellytys.

EU-ministerivaliokunnassa käydään aktiivista poliittista keskustelua asioista sekä periaatteista että käytännön päätöksistä. Peistä taitetaan niin ministerien, puolueiden kuin ministeriöiden välillä. Jokainen keskustelu vahvistaa seuraavan keskustelun pohjaa. Vuosien mittaan yhteensovittamisen tarve on hyvin sisäistetty, samoin kuin ymmärrys siitä, että kun tarpeen tullen itse joustaa, voi odottaa muiden tekevän samoin. Pitkän päälle aito pyrkimys kompromissiin on kaikkien etujen mukaista.

Sama koskee asioiden käsittelyä eduskunnan suuressa valiokunnassa. Ministerillä on velvoite informoida valiokuntaa ennen ministerineuvoston kokousta esillä olevista asioista ja Suomen toimintalinjasta. Kuluneen 25 vuoden aikana se on muodostunut olennaiseksi, hyvin toimivaksi ja kansanvaltaiseksi tavaksi päättää EU-asioista. Eduskuntamme on suuren valiokunnan kautta paremmin integroitunut EU-yhteistyöhön kuin kansanedustuslaitokset lähes – ellei kaikissa muissa jäsenmaissa.

Suomen ja EU:n liput Suomen EU-edustuston edessä Brysselissä.
Kuva: Suomen pysyvä edustusto Euroopan unionissa

Tärkeä osa järjestelmää on Suomen pysyvä edustusto Euroopan unionissa. Se edustaa Suomea asioiden valmistelussa ministerineuvoston alaisissa elimissä. Komission esitykset uusiksi direktiiveiksi ja asetuksiksi käyvät läpi teknisen ja asiallisen tarkastelun noin 250 työryhmässä ja saavat usein – muttei läheskään aina – lopullisen muotonsa jo kahdessa kokoonpanossa toimivan pysyvien edustajien komiteassa ennen kuin ne tuodaan ministerineuvoston päätettäviksi. Kaikki lainsäädäntöä koskevat päätökset tehdään yhteistoiminnassa Euroopan parlamentin kanssa.

Pysyvä edustusto on valtionhallinto pienoiskoossa. Edustustoon lähetetään virkamiehiä kaikista ministeriöistä. Se on ulkoasiainhallinnon suurin toimipiste ulkomailla, ja koostuu normaaliaikoina noin 100 hengestä. Edustustossa on vuosien aikana toiminut satoja virkamiehiä. Mahdollisuus hankkia käytännön kokemusta etulinjan toiminnasta, vaikeista paikoista ja hankalista neuvotteluista, on heille ollut etuoikeus. Kun he ovat aikanaan palanneet takaisin omaan ministeriöön, tietämys hallinnossa on lisääntynyt ja toiminta tehostunut. Tällä on ollut ratkaiseva merkitys Suomen EU-toiminnan vahvistamisessa.

Edustusto ei ole virkamieshotelli, johon eri ministeriöitä edustavat virkamiehet asettuvat taloksi. Virkamiehet ovat kylläkin ministeriöiden lähettämiä, mutta eivät niiden edustajia. He tulevat edustuston johdon voimavaraksi, sen alaisiksi ja johdettaviksi sekä toimivan työyhteisön jäseniksi. Asiantuntemus on heidän valttinsa. Edustusto ei ole Helsingin etäispääte, vaan itsenäinen toimija. Pääkaupungin ohjeet ovat luonnollisesti kaiken pohjana, mutta ne muodostuvat toimintalinjaksi ja muokataan käytännön toiminnaksi vasta edustustossa. Pitkässä neuvottelussa edustuston ja pääkaupungin vuorovaikutus on elävä. Usein edustusto on kuskin paikalla, kun se neuvottelee, raportoi, luo kuvan asetelmista ja antaa ainesosia seuraaviin ohjeisiin. Jokainen virkamies, joka on tämän kerran kunnolla käynyt läpi, on käynyt eräänlaisen tosielämän maanpuolustuskurssin.

Ensimmäinen pysyvä edustaja Antti Satuli teroitti jokaisen virkamiehen mieleen, että kokouksessa edessämme olevassa kyltissä lukee ”Suomi/Finland” ja sen mukaan on toimittava. Jokainen edustaa koko hallituksen linjaa, kukaan ei edistä vain yksittäisen ministeriön valitsemaa kantaa. Yhteensovittamisen tulee tapahtua Helsingissä ja näin koordinoitua kantaa tulee noudattaa Brysselissä. Edustusto valitsee keinot, miten se parhaiten tapahtuu.

Edustustossa kokemuksensa hankkineet sadat virkamiehet ovat muodostaneet valtionhallinnon kantavan voiman EU-asioiden valmistelussa. He ovat käytännössä kokeneet, miten myönteinen agenda, rakentava politiikka ja aktiivinen tuloksiin pyrkiminen kantavat. Olennaista on puolustaa omia etuja ja edistää yhteisiä eurooppalaisia tavoitteita. Se tapahtuu samanaikaisesti yhden kehikon sisällä, ei erikseen. Tärkeää on myös ymmärtää, että kompromissiin yhtyminen usein vaatii enemmän rohkeutta kuin melun pitäminen ja marginaaliin asettuminen ilman edellytyksiä vaikuttaa lopputulokseen.

Kirjoittaja Jan Store.

Kirjoittaja

Jan Store toimi Suomen pysyvänä edustajana Euroopan unionissa 2008–2013 ja pysyvän edustajan sijaisena vuosina 1995–2000. Store on suorittanut 166. maanpuolustuskurssin.

Lisää artikkeleita:

Suomessa siirrytään osaksi työvoimaa vasta 20–30 vuoden iässä, mutta kouluttautuneina. Joidenkin maahanmuuttajaryhmien lapset jäävät muista väestöryhmistä jälkeen koulutuksessa ja osaamisessa. Kuva: Antti Aimo-Koivisto/Lehtikuva

Suomen väestökehityksen suunta

Väestön ikääntyminen nostetaan hallitusohjelman ensimmäisessä virkkeessä kaupungistumisen, ilmastonmuutoksen, globalisaation ja teknologisen kehityksen rinnalla Suomea ja maailmaa keskeisesti muuttavaksi tekijäksi. Suomessa väestön ikääntyminen on eurooppalaisittainkin nopeaa ja jatkuu vielä useita vuosikymmeniä vanhusväestön lisääntymisen seurauksena.

Lue artikkeli »
Suomi 100 -sateliitti avaruudessa

Uuden avaruuden ikkunalla

Historiallinen ajanjakso ”Uusi aika” alkoi löytöretkistä 1500-luvun alussa. Elämme nyt monella tapaa samanlaista aikaa, jota voisi nimittää ”Uudeksi avaruusajaksi”. Syyt lähteä avaruuteen ovat samat kuin löytöretkien aikana: Se, joka hallitsee avaruutta, hallitsee maapalloa poliittisesti ja ideologisesti. Mutta kuten löytörekienkin seurauksena, taloudellinen motivaatio on vahvistumassa.

Lue artikkeli »