Haastattelu:
Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen
- |
- Pete Piirainen
Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen vastasi Maanpuolustus-lehden kysymyksiin 27.7.2018.
EU:n kehitys puolustuskysymyksissä
Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995. Vaikka EU ei tuolloin ollut vielä varsinaisesti turvallisuuspoliittinen toimija, oli liittymispäätös Suomelle kuitenkin jo silloin turvallisuuspoliittinen valinta. Miten EU:n rooli on muuttunut turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa Suomen jäsenyyden aikana?
EU:n integraatio on syventynyt eli keskinäisriippuvuus on lisääntynyt. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että EU-jäsenmaat kokevat, että jokaisen tekemiset niin talouden kuin turvallisuudenkin alalla vaikuttavat toistenkin maiden tekemiseen ja rooliin. Yleinen integraatio on lisännyt turvallisuuspoliittista aspektia.
Toinen on sitten se, että aivan viimeisen parin vuoden aikana komissio on tuonut uusia esityksiä puolustusteollisuuden vahvistamiseksi, puolustustutkimusyhteistyön lisäämiseksi ja myös esityksiä kyberturvallisuuden vahvistamiseksi. Eli varsinainen puolustus- ja turvallisuusulottuvuus on lisääntynyt ulkoisten uhkien muuttumisen myötä viimeisten 2–3 vuoden aikana.
EU kokonaisuutena ja rahaliitto erityisesti luovat voimakasta keskinäisriippuvuutta osallistujavaltioiden kesken. Vakauden järkkyminen jossakin euroon kuuluvassa jäsenmaassa aiheuttaa heijastusvaikutuksia muissa. Minkälainen vaikutus tällä voisi olla jäsenmaiden keskinäiseen solidaarisuuteen?
Uskon, että se ensisijassa lisää solidaarisuutta. Jokainen ymmärtää keskinäisriippuvuuden merkityksen – kääntäen, valtaosa jäsenmaista ja ihmisistä myös ymmärtää sen, että eristäytyminen tai muurien rakentaminen oman maan ympärille ei käytännössä tule kyseeseen eikä ole edes mahdollista.
Jotta solidaarisuus aidoimmillaan eli koettuna voisi olla vahvaa, niin silloin jokaisen jäsenmaan täytyy noudattaa yhdessä sovittuja pelisääntöjä. Eli solidaarisuus on silloin aitoa, kun se koetaan tarpeelliseksi. Kokemuksen tunne tulee siitä, että jokainen jäsenmaa kokee, että EU:ssa toiminta jäsenmaiden välillä on reilua.
Komission rooli puolustuskysymyksissä
Puolustuskysymyksissä erityisesti komission rooli on kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana. Miten tähän muutokseen suhtaudutaan komissiossa ja jäsenvaltioissa?
Muutos on tullut tarpeesta ja kysynnästä. Komission aktiivisuus erityisesti puolustusrahastojen kehittämisen kohdalla, mutta myös terrorismintorjunnan ja kyberturvallisuuden alalla, ovat lähteneet siitä, että jäsenmaat ovat tunnistaneet ja tiedostaneet sen, että jokainen on liian heikko yksin. Myös muuttunut turvallisuusympäristö ja muuttuneet turvallisuusuhat vaativat parempaa yhteistyötä. Näin ollen jäsenmaat ovat arvostaneet komission aktiivisuutta tässä asiassa.
Entä miten EU:n muut puolustustoimijat – EU:n ulkosuhdehallinto, EU:n sotilaskomitea ja Euroopan puolustusvirasto – ovat toivottaneet komission tervetulleeksi puolustusyhteistyön alalle?
Viimeisen kahdesta kolmeen vuoden aikana tapahtuneet muutokset, missä komission rooli on vahvistunut, on otettu positiivisesti vastaan. Kaikki se mitä komission puolelta on esitetty, on valmisteltu hyvässä yhteistoiminnassa ulkosuhdehallinnon ja puolustusviraston kanssa. Totta kai tämä on uusi tilanne kaikille, mutta jokainen tiedostaa myös sen, että jokaisella on oma toimintakenttä, missä toimia.
Euroopan unioni sääntelee monin eri tavoin puolustukseen liittyviä kysymyksiä (esim. hankinnat ja valtiontuet). Jäsenvaltiot noudattavat näitä sääntöjä käyttäen paljon omaa tulkintaa. Mitä komissio voi tehdä taatakseen kaikille tasapuoliset toimintaedellytykset?
Kaikkein tärkeintä on varmistaa, että sisämarkkinat toimivat myös puolustuksen alalla niin hyvin kuin ne lainsäädännössämme on tarkoitettu toimiviksi. Eli ei anneta mahdollisuutta protektionismille. Tämä on tärkeää tiivistyvän yhteistyön kannalta, mutta myös määrärahojen tehokkaan käytön kannalta.
Komission rooli ei rajoitu enää vain sääntelyyn, vaan tarjolla on myös ns. porkkanaa. Toukokuussa komissio esitti ensimmäistä kertaa puolustukseen suunnattua rahoitusta seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen. Miksi juuri nyt?
Aika oli jollakin tavalla kypsä siihen, että jäsenmaat kokivat, että yhdessä voitaisiin saada enemmän ja parempaa. Eli enemmän turvallisuutta ja tehokkaampaa julkisten varojen käyttöä.
Komission arvion mukaan esimerkiksi puolustustutkimuksesta n. 90 % on kansallista. Tämähän poikkeaa tutkimuksesta yleisesti ottaen – tutkimus ja tiede ovat aina kansainvälistä ja globaalia, mutta puolustuksen saralla ei näin samassa mittakaavassa ole. Tämä tarkoittaa sitä, että kun jokainen tekee tutkimusta omilla rajallisilla määrärahoillaan, niin lopputulos ei voi olla yhtä hyvä, kuin että jos tehtäisiin enemmän yhteistyötä. Tämä oli yksi motivaatiotekijä.
Toinen oli sitten se, että Euroopan strategiseen autonomiaan kuuluu se, että meillä on vahva puolustusteollisuus. Tämä oli toinen motivaattori siinä, että komissio esitti käytettäväksi EU:n budjettivaroja Euroopan puolustusteollisuuden kehitysohjelmaan.
Kolmas tekijä on kyberuhkien ilmaantuminen uhkavalikoimaan toisella tavalla kuin aikaisemmin. Ulkopuoliset tahot ovat sotkeentuneet jopa demokraattisiin prosesseihin. Näin ollen kansalaisten perusoikeuksia on kyseenalaistettu kolmansien maiden toimesta. Tämä herätti myös paljon huolta jäsenmaissa ja pakotti toteamaan sen, että yksin toimimalla emme pysty turvaamaan kansalaisten oikeuksia.
Eurooppalaista puolustusyhteistyötä on vauhdittanut vuoroin hupenevat puolustusbudjetit, Venäjän toimet tai kannustus Atlantin takaa. Voiko komission puolustusrahoitus olla ”game-changer” eurooppalaisessa puolustusyhteistyössä?
Itse uskon, että se tulee olemaan game-changer. Jos katsotaan seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen tehtyjä muutoksia puolustustutkimuksen osalta, niin EU tulisi olemaan 4. suurin puolustustutkimuksen rahoittaja Euroopassa. Tällä uskotaan olevan merkittävä vaikutus puolustustutkimuksen ja sitä kautta suorituskykyjen kehittämisen alalla. Uskon, että tämä tiivistyvä ja lisääntyvä yhteistyö sekä yhteisten budjettivarojen käyttö nimenomaan yhteisiin hankkeisiin tulee muuttamaan tilannetta ehkä 10–15 vuoden aikavälillä.
Onko EU-instituutioiden mukaantulolla puolustuksen kentälle riskejä Suomen kaltaiselle maalle, joka toteuttaa kansallisen puolustuksensa muista jäsenvaltioista poikkeavalla tavalla?
Tällä ei tule olemaan mitään uhkaa Suomelle, koska varsinainen maanpuolustus ja maantieteellisen alueen puolustus tulee olemaan jäsenmaiden kontolla jatkossakin. Ne maat, jotka kuuluvat Natoon, saavat toki turvatakuut liittokunnan jäseniltä, mikä ei tietysti ole Suomen kohdalla mahdollista. En näe minkäännäköisiä riskitekijöitä Suomelle puolustusyhteistyön tiivistymisen suhteen.
Miten komissio voi tukea jäsenmaita turvallisuusympäristön muutokseen vastaamisessa taloudellisten kannustimien lisäksi? Onko esimerkiksi uusiin uhkiin (ml. hybrid) vastaamiseksi suunnitteilla EU-toimia?
Meillä on jo tällä hetkellä muutamia esityksiä pöydällä koskien mm. kyberturvallisuuden parantamista. Käymme tällä hetkellä jäsenmaiden kanssa keskustelua siitä, mikä olisi EU:n tuoma lisäarvo kyberpuolustukseen tai -turvallisuuteen.
Toinen näkökulma on investointien seurantajärjestelmä. Uutena uhkana kartalle ovat ilmaantuneet kriittisen infrastruktuurin tai turvallisuuden kannalta kriittisten yritysten ostot kolmansien maiden yritysten toimesta. Eurooppa haluaa olla avoin markkina ja toivottaa tervetulleiksi kolmansien maiden investoijat, mutta on hyvä pitää silmällä kuka ostaa, millä motiivilla ja millaisia yrityksiä tai millaista infrastruktuuria. Komissio on tehnyt oman esityksensä investointien seurantajärjestelmästä.
Entä puolustuksen kova ydin? Onko EU:lla tulevaisuudessa keinoja ja halua puuttua tilanteisiin, joissa jonkun jäsenvaltion maa-aluetta uhataan?
Tällä hetkellä keskustelussa ei ole sotilasliiton luomista. Meidän on pidettävä hyvin selvänä se, ettei EU kilpaile Naton kanssa, vaan me täydennämme Natoa ja toisaalta se, että yhteistyö EU:n ja Naton välillä säilyy niin hyvänä kuin se tällä hetkellä on. Tällaisista sotilasliittokehittämissuunnitelmista en ole missään kuullut.
Se, mistä aktiivisesti keskustellaan, on se, että Euroopan olisi oltava enemmän strategisesti riippumaton, kuin mitä se tällä hetkellä on. Eli kykenevä toimimaan esimerkiksi kriisinhallinnassa ilman Yhdysvaltojenkin tukea. Hyvin tärkeä huomio on se, että Eurooppa rakentaa turvallisuuttaan hyvin pitkälti transatlanttisten suhteiden varaan myös jatkossa, mutta meillä on myös oltava strategista itsenäisyyttä.
Asettavatko perussopimukset rajoitteita komission puolustuskaavailuille? Pitäisikö perussopimuksia tältä osin muuttaa?
Perussopimukset hyvin selkeästi osoittavat, että puolustus ei kuulu yhteisön toimivallan piiriin eli puolustus kuuluu puhtaasti jäsenmaille. Komissio ei siis voi olla kovin aktiivinen puolustuksen toimija. Komission ja yhteisöpolitiikan toimivaltuudet liittyvät puhtaasti teollisuuden ja tutkimuksen rahoittamiseen, toisaalta myös jäsenmaiden avustamiseen vaikkapa kriisinhallintaoperaatioiden toimeenpanossa.
Nyt uutena elementtinä on komission taholta esitetty budjetin ulkopuolista rauhanrahastoa, josta voitaisiin mahdollisesti rahoittaa mm. taisteluosastojen toimintaa.
Ja sitten tietysti uusiin uhkiin vastaamisessa komissiolla tai yhteispolitiikalla on toimivaltaa, kuten nyt esimerkiksi kyberturvallisuuden alalla.
Perussopimusten muuttamisesta ei oikeastaan käydä keskustelua liittyen puolustukseen. Omassa näköpiirissäni ei ole, että perussopimuksia tultaisiin muutamaan.
EU ja Nato
Jotta puolustusyhteistyö on tehokasta, tarvitaan yhteistyötä paitsi jäsenvaltioiden kesken ja EU:n sisällä, myös ennen kaikkea Naton kanssa. Miten mielestänne tämä suhde on rakentunut?
EU–Nato-suhde on rakentunut erittäin hyvin. Jos oikein muistan, meillä on yli 70 konkreettista toimenpidettä, joista on sovittu yhdessä Naton kanssa: mitä kumpikin tekee, jotta me täydennämme toisiamme ja vahvistamme kokonaisturvallisuutta. EU:n ja Naton suhde ei ole koskaan ollut niin tiivis ja läheinen ja positiivinen kuin se on tällä hetkellä.
Vanhoja puheita siitä, että EU tuplaisi sen mitä Nato tekee, ei oikeastaan enää kuule. Sekä Naton piirissä että EU:n piirissä toimivien jäsenmaiden (jotka ovat pääsääntöisesti samoja) suurin huolenaihe on se, että me tuplaamme kaikki monenkertaisesti sen takia, että jäsenmaat toimivat liian paljon yksin. Sen takia yhteistyö niin EU:n kuin Naton piirissä on saanut lisää kannatusta.
Sotilaallinen liikkuvuus (military mobility) on valikoitunut kärkihankkeeksi niin EU:ssa kuin Natossakin. Miten näette työn etenevän ja mitä lisäarvoa komissio on pystynyt tuomaan työhön?
Tämä työ etenee erittäin hyvin ja nimenomaan yhteistyössä Naton kanssa. Komission rooli tässä on aivan keskeinen, koska komission hallinnoi EU:n budjettivaroja. Jos voimme tehdä maalaisjärjellä yhteistyötä liikennehankkeissa siten, että sekä ihmiset että tavarat voivat kulkea joutuisasti maasta toiseen, mutta ottaen huomioon myös mahdollisen sotilaallisen avun antamisen ja saamisen tarpeet, niin sehän on vain positiivista. Tässä asiassa komissio on ikään kuin primus motorina.
Transatlanttiset suhteet: EU ja Yhdysvallat
Vuonna 2014 Venäjä valtasi Krimin. Tämän jälkeen transatlanttisessa suhteessa on yhteensovitettu entistä paremmin diplomatia, pakotetoimet ja puolustusyhteistyö. Nyt on kuitenkin nähtävissä merkkejä transatlanttisen suhteen rakoilusta. Miten transatlanttinen suhde tulee kehittymään lähivuosina?
Uskon, että transatlanttinen suhde on kirjoitettu kiveen. On olemassa niin vahva perinne, että sitä ei tulla muuttamaan yhden presidentin virkakaudella. Tätä tukevat myös Yhdysvaltojen senaatista ja edustajainhuoneesta kuullut puheenvuorot. Transatlanttisessa suhteessa on kyse periaatteellisista arvoista.
Tämän sanottuani on todettava, että kun kuuntelee presidentti Trumpia, niin suhteessa on tapahtunut notkahdus. Transatlanttisen suhteen tila on heikompi kuin vuosikymmeniin. Toivon, että kauppasuhteissa heinäkuun lopulla aikaansaatu sopimus on kestävä.
Kun suhdetta kuitenkin tarkastelee pitkällä aikavälillä, niin liitto taloudessa ja turvallisuudessa tulee varmasti säilymään.
Useat yhdysvaltalaiset presidentit ja puolustusministerit ovat vaatineet eurooppalaisia maita panostamaan lisää omaan puolustukseensa. Nyt kun eurooppalaiset valtiot ja EU on lisännyt puolustusyhteistyötä, niin Washingtonista on kuulunut myös huolestuneita puheenvuoroja siitä, että Eurooppa tavoittelee ”strategista autonomiaa”. Millainen kumppani Eurooppa on Yhdysvalloille?
Yhdysvaltojen vaatimuksia on kuultu pitkään ja ne ovat ymmärrettäviä. Miksi yhdysvaltalaisen veronmaksajan olisi rahoitettava Euroopan turvallisuus?
Kritiikki strategista autonomiaa kohtaan tulee mielestäni pitkälti yhdysvaltalaisen puolustusteollisuuden suunnalta. He näkevät, että eurooppalaisen puolustusteollisuuden vahvistuminen on uhka heidän omalle asemalleen Euroopassa.
EU ja Nato eivät ole koskaan olleet näin lähellä toisiaan, sopivasti toisiaan täydentäen. Eurooppa on vahvempi kumppani Yhdysvalloille myös tätä kautta.
Yksinkertaistettuna: on kaikkien etu, että transatlanttinen suhde ja Naton artikla 5 ovat vahvoja. Tämän lisäksi on paljon turvallisuushaasteita, joihin paras ratkaisu löytyy EU:n kautta.
Lopuksi
Olette ilmoittanut palaavanne Suomeen nykyisen virkakautenne päättyessä reilun vuoden kuluttua. Miltä suomalainen turvallisuuspoliittinen keskustelu on näyttänyt Brysselistä tarkasteltuna? Entä tuletteko osallistumaan keskusteluun, kun olette palannut Suomeen?
Kun seurasin presidentinvaaleja ulkopuolelta, huomasin turvallisuuspoliittisen keskustelun kehittyneen. Se on parempaa ja avoimempaa kuin ennen, jolloin turvallisuudesta puhuminen oli vain ”herrojen herkkua”.
Suomeen paluun jälkeen osallistun mielelläni turvallisuuskeskusteluun. On tärkeää, että keskustelua käydään laaja-alaisesti, kun haasteetkin ovat monimuotoistuneet: esimerkiksi hybrid ja kyber. Vilkas kansalaiskeskustelu näistä kysymyksistä auttaa myös poliitikkoja tekemään informoituja päätöksiä.
Haastateltava
Jyrki Katainen on Euroopan komission varapuheenjohtaja vastuualueenaan työllisyys, kasvu, investoinnit ja kilpailukyky. Hän on ollut komission jäsen heinäkuusta 2014 lähtien, jolloin hän otti vastaan talous- ja rahoitusasioista sekä eurosta vastaavan varapuheenjohtajan tehtävät. Aiemmin hän toimi Suomen pääministerinä 2011–2014 ja valtiovarainministerinä 2007–2011 sekä Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajana 2004–2014. Katainen on suorittanut 170. maanpuolustuskurssin.
