Haastattelu:
valtiovarainministeri
Matti Vanhanen

Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 19.8.2020.

Koronapandemian vaikutukset kansainväliselle ja Suomen taloudelle ovat olleet ennennäkemättömät. Miltä tuntui ottaa valtiovarainministerin tehtävä vastaan tällaisella hetkellä?

Tuntui, että joutui hyppäämään tuntemattomaan tilaan. Hallitus on oma työyhteisönsä. Eduskunnassa työskennellessä ei voinut tietää mitä kaikkea hallituksessa on käynnissä, mitä on sovittu ja mitä aikeita hallituksella on.

Toinen ulottuvuus oli koronapandemian taloudelle aiheuttama epävarmuus. Maisema oli hyvin sumuinen. Tiedossa oli se, että Suomi joutuu tekemään alijäämää lähes 20 miljardia euroa. Maailmalta kantautui tietoja, että BKT-romahdukset ovat jopa suurempia kuin finanssikriisin aikana.

Toisaalta ajattelin, että jos kokemuksesta on hyötyä politiikassa, niin on myös velvollisuus hyödyntää sitä.

 

Syksyn budjettiriihi ei ole vielä käynnistynyt haastattelua tehtäessä, mutta kuinka kuvailisitte Suomen talouden haasteita?

Syksyn osalta erittäin suuri talouspoliittinen haaste on toisen korona-aallon estäminen. Terveydenhuolto on tällä hetkellä myös talouspolitiikkaa. Meillä ei ole varaa uuteen 20 miljardin euron aukkoon. On löydettävä epidemian hoitotapa, joka pitää talouden avoimena. Tämä on akuutti lyhyen tähtäimen haaste.

Pitkän ajan haaste, joka meillä oli jo valmiina, johtuu väestörakenteesta. Tiedämme millaisen alijäämän ja kattamistarpeen se tuo. Lähivuosina on kyettävä lisäämään työvoiman tarjontaa ja työllisyysastetta toimilla, joita ei ole aikaisemmin tehty. Nuorten tulee siirtyä nopeammin opinnoista työelämään ja työuran sisällä tulisi olla mahdollisimman vähän katkoja. Eläkkeelle siirtyvien osalta on olemassa määrällisesti suurin potentiaali verrattuna esimerkiksi Ruotsissa tehtyihin toimenpiteisiin.

Vastaus väitteeseen, että ”eihän meillä ole työpaikkoja” on, että ei valtio luo työpaikkoja. Valtio pystyy omilla toimillaan vaikuttamaan siihen, että on olemassa riittävä työvoiman tarjonta. Se on peruslähtökohta ja edellytys työnantajille, kun investointeja tehdään. Työ luo aina uutta työtä.

Lähivuosien haaste on vaje, joka kytkeytyy suoraan meidän liian matalaan työllisyysasteeseemme. Ei tämä sen monimutkaisempaa ole. Kaikki nämä asiat ovat meidän itse hoidettavissa. Ei tarvitse miettiä, että saisimmeko apua maailmalta.

Valtiovarainministeri Matti Vanhanen Pete Piiraisen haastateltavana.
Kuva: Petteri Keskikuru / Ruotuväki
Julkisuudessa käytiin kesällä keskustelua siitä, pitääkö valtion maksaa ottamansa velkaa takaisin. Miltä tämä keskustelu kuulosti valtiovarainministerin korviin?

Hullulta ja elämälle vieraalta. Me otamme määräaikaisia lainoja. Aina kun eräpäivä lähestyy, niin laina on maksettava pois. Usein valtio rahoittaa lainanmaksun ottamalla uutta lainaa. Siinä vaiheessa mitataan luottamus, jota lainanantajat kokevat Suomea kohtaan: saammeko uutta lainaa järkevällä hinnalla?

Minun pääministerivuosistani ei ole kovin kauaa aikaa. Arvioin, että sen aikaisella korkotasolla meidän korkomenomme olisivat tällä hetkellä kaksi miljardia euroa suuremmat. Eli korkotasoon liittyy suuri riski.

 
Julkisen talouden velkaantuneisuus kasvaa valtiovarainministeriön kansantalousosaston kesäkuussa julkistaman arvion mukaan lähes 80 prosenttiin muutamassa vuodessa. Kuinka suuri haaste velkaantuminen Suomelle on?

Arvion julkaisun jälkeen talousluvut ovat hieman parantuneet. Suomi näyttää selvinneen pandemian ensimmäisestä aallosta huomattavasti muita paremmin. Tämä ei ole kuitenkaan ratkaiseva asia pidemmän aikavälin velkaantumisen kanssa. Velan määrä tulee asettumaan 75–80 prosentin väliin joidenkin vuosien päästä.

Laadimme parhaillaan kestävyystiekarttaa toimenpiteistä, joilla julkista taloutta pitää kyetä tasapainottamaan noin viidellä miljardilla eurolla tämän vuosikymmenen aikana. Silloin vuoteen 2030 mennessä velkaantumisen huippu saavutettaisiin ja saisimme suhteellisen velkatason kääntymään. Tämä viisi miljardia ei ole leikkauksia tai veronkorotuksia, vaan tasapainon lisäämistä. Hahmottelemme parhaillaan, mikä osuus tulee saavuttaa talouskasvulla ja siihen liittyvällä työllisyyden kasvulla ja kuinka paljon tulee kattaa julkisen sektorin tuottavuutta parantamalla. Jos jotain aukkoja jää vielä paikattavaksi, niin tulee käynnistää keskustelu menojen supistamisesta tai verojen kiristämisestä.

Viittä miljardia ei tule suuruusluokaltaan kammoksua. Se ei ole mahdottoman suuri. Olemme nähneet tuoreeltaan merkittävämpiäkin tasapainotustoimia. Sipilän hallituksen aikana leikkauksilla, veroratkaisuilla, uudistuksilla saavutettiin mittakaavaltaan samanlainen parannus.

 

***

 
Maanpuolustus-lehden teema on tällä kertaa kestävä kehitys. Suomessa pääministerit ovat johtaneet kansallista kestävän kehityksen toimikuntaa. Miten tämä näkyi työssänne toimiessanne pääministerinä 2003–2010?

Pääministerinä minun tuli valmistautua toimikunnan kokouksiin, joten kestävän kehityksen teemat tulivat tutuiksi. Tästä tehtävästä irrallaan kestävän kehityksen teemat nousivat pääministerikaudellani kansallisesti, Euroopan unionissa ja kansainvälisesti tärkeydeltään ”ykköskategoriaan”. Järjestettiin Kööpenhaminan ilmastokokous vuonna 2009 ja EU laati erittäin kunnianhimoisen energia- ja ilmastopaketin. Suomi saavutti EU:n tavoitteet hieman etuajassa tavalla, joka on hyödyttänyt meidän talouttamme – ei suinkaan kurjistanut.

Voidaan siis katsoa, että toimikunnan puheenjohtajuus oli minua tukemassa ja valmensi minua näihin teemoihin. Aiheen merkittävyys on jatkunut.

 
Kansliapäällikkö Hetemäen johtaman exit- ja jälleenrakennustyöryhmän loppuraportti painottaa, että pandemian jälkeinen jälleenrakennus voi edistää siirtymistä kohti sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää yhteiskuntaa. Voiko tämän kriisin nähdä myös mahdollisuutena?

Kyllä ehdottomasti. Kaikki merkittävät valtiot – Venäjästä ja Yhdysvalloista en tosin ole vielä aivan varma – suuntaavat taloudelliset elvytyspaketit kahteen isoon megatrendiin: digitaalisuuteen ja ilmastonmuutokseen vaikuttamiseen. Suuri osa Euroopassa tehtävästä elvytyksestä tähtää samalla kestävän kehityksen vahvistamiseen.

Olen saanut palautetta, että teollisuuskin näkee tämän myönteisesti. He näkevät mihin suuntaan kulutus ja isot trendit ovat menossa. Heidän pitää olla mukana tässä kehityksessä, mikäli haluavat harjoittaa liiketoimintaa. Maailmalla tehtävät isot elvytysratkaisut ovat suuri mahdollisuus varsinkin suomalaiselle viennille ja teollisuudelle. Konkreettiset kohteet liittyvät energiaan, energian säästämiseen, uusiutuvaan energiaan sekä digitaalisuuteen ja digitaalisiin palveluihin. Näissä kaikissa suomalainen elinkeinoelämä on vahvoilla.

Meitä on ihailtu maailmalla muun muassa siitä, kuinka kehittynyttä etätyö on Suomessa. Meidän oli mahdollista ottaa esimerkiksi etäopetus käyttöön nopeasti. Olen aivan varma, että kun maailmalla seurataan, miten Suomen talous on toiminut koronakriisin keskellä, niin kykymme soveltaa digitaalisuutta tulee herättämään kiinnostusta.

Suomen saavutukset ilmastopäästöjen osalta ovat myös vaikuttavat. Olemme 15 vuoden ajan alentaneet kasvihuonepäästöjä ja lisänneet uusiutuvien energiamuotojen käyttöä. Olemme tehneet monia asioita oikein ja se antaa meille vahvoja referenssejä. Suomi osaa asioita, joita muut tarvitsevat epidemian jälkeisessä maailmassa.

Näihin kysymyksiin tulee pystyä vielä kytkemään huoltovarmuus ja resilienssi, kriisinsietokyky. Suomessakin puhuttiin keväällä, että kokonaisturvallisuusajattelun kautta huoltovarmuutemme on vahva. Kevät kuitenkin osoitti, että laiskistumista oli tapahtunut ja kaikki ei ollutkaan kunnossa. Tätä kysymystä tulee tarkastella kansallisvaltion ja Euroopan unionin välisenä suhteena. On rakennettava luonteva työnjako. Terveydenhuollon ja ruokahuollon tulee kuulua jäsenvaltiolle mutta esimerkiksi lääkkeiden saatavuuden varmistaminen, hengityskoneiden valmistuksen lisenssit ja patentit ovat luonteeltaan kysymyksiä, joissa tarvitaan eurooppalaista edunvalvontaa. Pandemian alkuvaiheessa olisi myös tarvittu jäntevämpää yhteistä toimintaa, ettei pandemia olisi levinnyt näin hallitsemattomalla tavalla. EU heräsi akuuttiin vaiheeseen aivan liian myöhään ja se johti siihen, että jokainen jäsenvaltio suojasi vain omien kansalaistensa terveyttä.

Monessa asiassa tarvitaan riittävää omavaraisuutta, mutta samana aikaan kaikkea ei ole järkevää tehdä itsenäisesti jokaisessa jäsenvaltiossa. Esimerkiksi kaikkein paras tekniikka on mahdollista saada käyttöön vain kansainvälisen yhteistyön avulla. Kansainvälisessä yhteistyössä ei pidä myöskään syyllistyä ja alistua keskinäiseen kilpajuoksuun. Nyt on ollut nähtävissä merkkejä siitä, että eräät maat ovat pyrkineet tekemään hankintoja muiden nenän edestä.

Matti Vanhanen osallistuu Euroryhmän videoneuvotteluun.
Valtiovarainministerin tehtävässä juuri aloittanut Matti Vanhanen osallistui Euroryhmän videoneuvotteluun 11. kesäkuuta 2020 Helsingissä.
Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva
Koronapandemian vuoksi kevään ja kesän ajan päähuomion on vienyt tautitilanteen seuranta sekä koronan taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointi. Syksyn alkaessa on tärkeää, että voimme laajentaa horisonttiamme ja keskustella myös pandemian vaikutuksista turvallisuuteen ja vakauteen. Miten näette pandemian vaikuttavan kansainväliseen järjestykseen?

Pandemia on vienyt kaikkien huomion. Myönteinen piirre on se, ettei kukaan ole käyttänyt tätä tilannetta hyväksi. Tutkimustyössä on jopa nähty yhteistyön tiivistymistä.

Pandemia on kuitenkin vaikeuttanut yhteyksien ylläpitämistä. Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä on matkustusrajoituksia ja Venäjä-kontaktit ovat vähentyneet. Tämän vuoksi on nähty eristäytymistä, mihin sisältyy aina riski. Väärinkäsitysten mahdollisuus kasvaa, kun vuorovaikutus vähenee. Yhteyksien puutteen vuoksi meillä ei ole myöskään tarkkaa kuvaa siitä, mikä pandemiatilanne on Afrikassa. Tämä on huolestuttavaa.

Kansalaisten tasolla pandemian voidaan kuitenkin katsoa lisänneen yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämä on myönteinen asia.

 

Useat ovat todenneet, että pandemia on ennen kaikkea vahvistanut ja vauhdittanut jo olemassa olleita kehityskulkuja. Miten tämä kehitys näkyy mielestänne suurvaltojen asemassa sekä niiden välisessä kilpailussa?

Pandemiaa on käytetty jo heikentyneiden suurvaltasuhteiden yhtenä palikkana. Syytökset ovat lentäneet ja pandemiaa on käytetty perusteluna protektionismille. Omavaraisuutta ei tule rakentaa ulkoisten uhkakuvien varaan. Oma tuotanto voi hyötyä hetkellisesti, kun ei tarvitse juosta kilpaa muiden kanssa. Pitkällä tähtäimellä protektionismi on kuitenkin uhka. Neuvostoliitto oli tästä hyvä esimerkki.

Riski liittyy myös elvytyspaketteihin. Kotimaista teollisuutta ei pidä tukea väärin perustein. Elvytyksen tulisi luoda uutta, ei vääristää kilpailuasetelmaa.

 

Suomi kehittää puolustustaan tässä murrosvaiheessa hallitusohjelman ja tulevan puolustusselonteon pohjalta. Millaista ohjausta odotatte puolustusselonteon antavan?

Tällä hetkellä viimeistelyssä on jo ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja se hahmottaa maailmantilannetta. Se perusanalyysi ohjaa puolustuselonteon laadintaa ja puolustusvoimien tehtävää.

Puolustuksen osalta suuret linjaukset eri aselajien kehittämisen osalta on annettu jo aikaisemmissa selonteoissa. Ne loksahtivat kohdalleen viime vaalikaudella. Tämän vaalikauden puolustusselonteko on tätä vanhaa linjaa jatkava.

Kaikki tietävät, että tällä hetkellä Hornetit korvaava HX-hanke on ylivoimaisesti suurin kysymys ja värittää kaikkea. HX-hankkeen rinnalla ei pidä unohtaa maa- ja merivoimien kehittämistä. Niistäkin merivoimien kehittämiseen liittyvät hankkeet ovat jo putkessa. Tällä selonteolla ei siis luoda uutta, linjaukset on tehty jo aikaisemmin.

Viime vaalikaudella otettiin aika suuria harppauksia myös puolustusyhteistyössä. Silloin syntynyt perusasetelma tulee jatkumaan. Koronapandemialla on ollut vaikutuksensa myös harjoitustoimintaan ja kansainvälisiin tapaamisiin. Rakennettuja suhteita tulee kuitenkin ylläpitää. Tämän haluan sanoa etenkin Ruotsi-yhteistyön osalta. Ruotsi on meille erittäin tärkeä ja uskon että myös Suomi Ruotsille.

 

***

 

Pääministerinä johditte pitkään Suomen Eurooppa-politiikkaa.  Millainen unioni on tässä tilanteessa Suomen intressissä?

Ensinnäkin pari havaintoa. Brexit heikentää Euroopan unionia kansainvälisenä toimijana. Ei siitä mihinkään pääse. Meillä on suuri tarve luoda Ison-Britannian kanssa toimiva yhteistyösuhde, paitsi kauppapolitiikassa niin myös ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Turvallisuuskysymyksissä minulla on suuri toive, että Ison-Britannian ja Euroopan sekä Ison-Britannian ja Suomen yhteys ei brexitin vuoksi mihinkään muutu.

Toiseksi, pandemian ensivaiheessa Euroopan unionista ei ollut juurikaan hyötyä jäsenvaltiolle. Jokainen jäsenvaltio joutui painimaan yksin. Näinhän perussopimuksetkin sanovat: terveydenhuolto kuuluu jäsenvaltioille. Se ei kuitenkaan estä sitä, että optimaalisesti toimimalla Euroopan unioni olisi voinut hidastaa pandemian leviämistä Eurooppaan. Toisaalta ei tässä onnistunut Yhdysvallatkaan, joka on yli 200 vuotta ollut liittovaltio. Ei meidän tule liikaa ripottaa tuhkaa päällemme, mutta pandemian alkuvaiheessa unioni ei tuottanut riittävästi lisäarvoa. Asteittain unionin rooli on kasvanut ja esimerkiksi talouskysymyksissä sen rooli on nyt aktiivinen. Huoltovarmuuskysymykset mainitsinkin jo aikaisemmin ja näissä asioissa Suomikin voisi olla aktiivinen ja aloitteellinen

 

Heinäkuussa EU pääsi yhteisymmärrykseen elvytyspaketista ja monivuotisesta rahoituskehyksestä. Miltä Eurooppa-neuvoston saavuttama sopu vaikuttaa valtiovarainministerin näkökulmasta?

Nyt on käyty paljon kriittistä keskustelua siitä, tuleeko Euroopan unionin tasolla harjoittaa elvytystä. Minä kuulun ehdottomasti siihen koulukuntaan, jonka mielestä me emme koskaan pysty kansallisella elvytyksellä pelastamaan vientiteollisuutemme markkinoita. Vientivetoiselle maalle on erittäin tärkeää, että Eurooppa elpyy. Silloin suomalaisten ei tule katsoa pelkästään sitä monellako eurolla italialaiset ostavat Suomesta. Kyse ei ole maaottelusta. Eurooppaa tulee katsoa kokonaisuutena. Italian talouden ja teollisuuden merkitys Saksan taloudelle ja teollisuudelle on valtavan suuri. Saksan talouden kehitys taas on meille aivan ratkaiseva. Meidän hyvinvointimme perustuu siihen, meneekö suomalainen tavara kaupaksi.

Euroopan unioni pyrkii ohjaamaan satojen miljardien elvytyspakettia lähivuosina niihin vahvistuviin trendeihin, joista aikaisemmin puhuimme: digitalisuuteen sekä energia- ja ilmastoinvestointeihin. Jos siinä onnistutaan, niin se tietää meidän teollisuudellemme tavattomaan suuria mahdollisuuksia. Eurooppaan tulee luoda buumi niille aloille, joissa meidän teollisuutemme on vahvoilla. Näin myös Euroopan unioni pystyy osoittamaan, että se voi luoda lisäarvoa.

Euroopan unioni oppii usein kriiseistä ja olen itse verrannut tilannetta finanssikriisiin. Silloin pankkijärjestelmä oli todella suuressa vaarassa. Tapasin äskettäin kaikkien keskeisten Suomessa toimivien pankkien edustajat. Heidän mukaansa pankkivalvontaan ja järjestelmään tehdyt uudistukset estäisivät nyt vastaavanlaisen epäluottamuksen syntymisen kuin koimme 12 vuotta sitten.

 

Kansallinen keskustelu EU-paketista käynnistyy uudelleen eduskunnan palatessa töihin syyskuussa. Millaista keskustelua aiheesta odotatte?

Heinäkuun Eurooppa-neuvoston ratkaisusta käydyssä keskustelussa ei ole huomioitu tarpeeksi sitä, että ennalta kritisoitu yhteisvastuun malli ei toteutunut. Eurooppa-neuvosto päätti, että yksittäisen jäsenvaltion vastuu rajataan siten, että se on korkeintaan kaksi kertaa jäsenmaksuosuus. Yksittäisen jäsenvaltion vastuu yhteisestä Euroopan unionin velasta on rajattu hyvin tarkkaan. Tätä ei ole kansalaiskeskustelussa havaittu ja monet puhuvat edelleen yhteisvastuusta ja siihen liittyvästä vastuuttomuudesta. Sellaista päätöstä ei tehty ja se oli yksi Suomen vaatimuksista.

Syksyn keskustelu tulee olemaan hyvin värikäs. Kuullaan väitteitä, että miksi meidän pitää maksaa eteläeurooppalaisille, joiden verotus on matalampi. Toivottavasti kuullaan myös analyysiä siitä, miten yhteismarkkinat toimivat ja mikä merkitys koko Euroopan talouskehityksellä on meidän hyvinvoinnillemme. Akseli on näiden kahden tematiikan välissä.

 

Uusi ilmiö suomalaisessa poliittisessa keskustelussa on ollut, että poliittisiin linjaeroihin haetaan juridista ratkaisua ja kannellaan oikeuskanslerille poliittisen debatin sijaan. Miten tämä vaikuttaa politiikan luonteeseen?

Puhemiehenä näin jo oireita tästä kehityksestä, jonka loppupäässä on se, että politiikka juridisoituu ja toisaalta oikeudellisia tulkintoja ryhdytään politisoimaan. Nyt meillä on oireita molemmista. On riski, että näitä kahta sektoria ei kyetä pitämään erillään, mikä on kuitenkin oikeusvaltion keskeinen periaate.

Kehityksestä on esimerkkejä maailmalta. Yhdysvalloissa nämä asiat ovat jo menneet täysin ristiin. Nyt olemme todistamassa suomalaista sovellusta tästä ilmiöstä. Poliittisesta erimielisyydestä yritetään löytää juridinen näkökulma. Edustaja Mäenpään tapauksen tutkinta on toinen esimerkki. Se johti eduskunnassa ikävään äänestysasetelmaan. Syntyi mielikuva, että kun on kansanedustaja, niin poliittisella päätöksellä ei asetetakaan syytteeseen. Vastaavassa tilanteessa tavallinen kansalainen olisi ehkä saanut syytteen.

Tämä on huolestuttava kehitys. Politiikassa toimivilta vaaditaan valtavaa itsekuria, että he pidättäytyvät ottamasta kantaa oikeudellisiin kysymyksiin. Perustuslakimme vuoksi tulee tapauksia, joissa asiat tulevat lopulta ratkaistavaksi eduskunnassa. Silloinkin pitäisi pitää maltti, ettei kysymyksiä politisoitaisi puolueryhmien välillä. Näissäkin kysymyksissä jokaisen edustajan tulisi toimia aidosti ”tuomarina”.

 

***

 

Osallistuitte valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille numero 173. Millaisia kokemuksia teille jäi kurssista?

Kokemukset olivat hyvät ja kokoonnumme edelleen aika ajoin. Kurssilla oli hyvä läpileikkaus yhteiskunnan eri toimijoista. Itselle jäi mieleen, että kurssilla harjoittelin pääministerinä toimimista. Se oli lämmittelyä tulevaan tehtävään, josta minulla ei voinut vielä tuolloin olla aavistustakaan.

Olen maanpuolustuskurssijärjestelmän vahva kannattaja. Pääministerinä, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana ja eduskunnan puhemiehenä olen saanut olla myöhemmillä kursseilla alustajana ja olen antanut mielelläni tukea kursseille myös tässä roolissa.

Kuva: Petteri Keskikuru / Ruotuväki

Haastateltava

Matti Vanhanen nimitettiin valtiovarainministeriksi kesäkuussa 2020. Tätä ennen hän toimi eduskunnan puhemiehenä 2019–2020. Matti Vanhanen on toiminut aikaisemmin puolustusministerinä vuonna 2003 ja nousi kahden hallituksen pääministeriksi (2003–2010). Hän toimi myös keskustan puheenjohtajana 2003–2010. Matti Vanhanen on suorittanut 173. maanpuolustuskurssin.

Lisää aiheesta: