Haastattelu:
osastopäällikkö
Piritta Asunmaa
Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 26.4.2023.
Jäsenyysprosessi teki Natoa tutuksi niin päättäjille kuin kansalaisille. Onko Nato-osaaminen Suomessa nyt riittävää?
Ehdimme olla 29 vuotta Naton kumppanina, joten hallinnosta löytyy Nato-osaamista. Ehkä se on silti ollut rajallista. Jäsenyysprosessin aikana osaamisen kehittämiseen panostettiin, ja saimme tässä apua liittolaisilta. Ydinaseiden kaltaisilla erityissektoreilla oppimista riittää, mutta näilläkin on jo tehty paljon. Samalla laajempi tietoisuus Natosta on lisääntynyt valtavasti: suomalainen media ansaitsee kiitokset siitä, miten se on avannut Naton toimintaa yleisölle. Demokratian kannalta on tärkeää tietää, mihin olemme liittyneet. Uudeksi jäsenmaaksi Suomella on hyvä ymmärrys Natosta ja sitä kautta myös kyky vaikuttaa.
Julkisuudessa on puhuttu paljon siitä, miten valtionhallinnon Nato-koordinaatio tulisi järjestää. Onko se nyt hyvällä tolalla?
Jo kumppanuusaikana järjestelyt ovat olleet toimivat. Keskeiset linjaukset tehdään ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteisissä kokouksissa. Virkakuntatasolla toimii hyvin ulkoministeriön, puolustusministeriön ja Puolustusvoimien kolmikanta, jota sisäministeriö tarvittaessa täydentää. Lisäksi meillä on aktiivinen valtionhallinnon Nato-yhteyshenkilöiden verkosto. On muistettava, että Nato ei ole EU, vaan sisällöltään rajattu turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsittelevä järjestö. Ennen kaikkea Nato-asiat koskevat siis ulkoasiain- ja puolustushallintoja.
Onko Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen profiili laajemmassa muutoksessa? Vaikuttaako Nato-jäsenyys esimerkiksi rooliimme rauhanvälitystyössä?
Nato-jäsenyys on turvallisuus- ja puolustuspoliittinen ratkaisu, eikä se muuta laajemmin Suomen ulkopolitiikkaa. EU-jäsenyydellä on varmasti ollut suurempi merkitys ulkopoliittisen profiilimme muodostumiseen. Mitä tulee rauhanvälitykseen, on muistettava Naton perustajajäsen Norjan olevan keskeinen rauhanvälittäjä, eikä Nato-jäsenyys ole koskaan ollut tälle esteenä. Suomi on kehittänyt rauhanvälitysosaamista ja saanut tästä tunnustusta, ja meillä on hyvät edellytykset jatkaa samalla tiellä. Rauhanvälitys on pitkäkestoinen panostus ja myös foorumi, jolla lisäämme omaa vaikutusvaltaamme ja tunnettuuttamme. En näe tässä mitään ristiriitaa Nato-jäsenyyden kanssa.
Täytyykö Suomen jatkossa muodostaa aiempaa tiiviimpiä kahdenvälisiä suhteita muihin Nato-maihin?
Moneen liittolaiseen suhteet ovat jo ennalta tiiviit. Nato-jäsenyys tulee osaksi laajempaa kansainvälistä puolustusyhteistyötä. Kahdenvälisten suhteiden merkitys säilyy: hyvä esimerkki liittolaisuuden tuomasta muutoksesta on Yhdysvaltojen kanssa parhaillaan neuvoteltava puolustusyhteistyösopimus. Samoin suhteet muihin Pohjoismaihin ovat ainoastaan tiivistyneet Nato-jäsenyytemme myötä.
Onko Suomella annettavaa Naton kumppanuuksien kehittämiseen?
Suomi on ainakin oiva esimerkki siitä, miten pitkäaikaisen kumppanuuden myötä tiivistynyt yhteistyö voi mahdollistaa melko mutkattoman jäsenyysprosessin. Voimme osoittaa, miten Naton kumppanuus on hyödyllistä maan oman turvallisuus- ja puolustuspoliittisen osaamisen ja suorituskykyjen kehittämiseksi.
EU:n ja Naton välille vaaditaan toisinaan selvempää työnjakoa. Mitä mieltä tästä olette?
Ukrainan sodan myötä on kehittynyt eräänlainen työnjako: EU tukee Ukrainaa sotilaallisin keinoin ja Nato muilla tavoin! Ukrainan kriisi on vahvistanut EU:n roolia turvallisuustoimijana ja unionin globaalia roolia. Yhtä lailla on selvää, että Nato vastaa jatkossakin jäsenmaidensa yhteisestä puolustuksesta. EU:n ja Naton välillä ei ole selvää työnjakoa, mutta kuitenkin merkkejä siitä, missä kullakin organisaatiolla on eniten annettavaa.
Millaisia odotuksia Nato-maa Suomella on EU:lle turvallisuus- ja puolustustoimijana? Onko Suomen EU-politiikassa muutospaineita?
EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen on edelleen tärkeää, ja Suomi panostaa tähän jatkossakin. Suurvaltakilpailun maailmassa EU:lla on oltava tarvittaessa autonomista kykyä toimia. Muutospaineita EU-politiikkaan ei aiheuta Nato-jäsenyys, vaan EU:n oma kehitys. On tervetullutta, jos EU-politiikan painopisteitä pohditaan uuden hallituksen myötä. EU pysyy ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme keskeisimpänä foorumina.
Tulisiko Natolla olla nykyistä selvemmin muotoiltu Kiina-politiikka, vai tulisiko puolustusliiton keskittyä Venäjän ja terrorismin uhkaan?
Lähtökohdaksi voi ottaa Naton uuden strategisen konseptin, joka ensimmäistä kertaa nostaa esiin Kiinan roolin. Siinä missä Venäjä nähdään pitkäaikaisena turvallisuusuhkana, Kiina kuvataan merkittäväksi globaaliksi toimijaksi. Se on läsnä Euroopassa ja vaikuttaa siten Naton toimintaympäristöön. Kiina on toinen suurvalta ja tavoittelee entistä vahvempaa roolia, joten Naton on seurattava ja analysoitava sen toimia. Tässä luonnollisesti näkyy Kiinan keskeinen merkitys Naton johtavan jäsenmaan Yhdysvaltojen kannalta. Nato säilyy jatkossakin euroatlanttisena järjestönä, eikä se ole levittäytymässä Aasiaan toisin kuin Kiina usein antaa ymmärtää.
Kuva: Euroopan unioni, EC Audiovisual Service
Onko EU:n Kiina-politiikka toimiva ja uskottava? Entä miten Suomi ajaa omia intressejään suhteessa Kiinaan?
EU määritteli keväällä 2019 Kiinan yhteistyökumppaniksi, kilpailijaksi ja järjestelmätason haastajaksi. Viime vuosina jälkimmäinen ulottuvuus on korostunut. EU:n Kiina-politiikan keskeisin kysymys on yhtenäisyys, jota aika ajoin haastetaan. Väittäisin EU:n kuitenkin olevan Kiinan suuntaan nyt yhtenäisempi kuin vuonna 2019. Samalla Eurooppa tarvitsee Kiinaa ratkomaan ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin kaltaisia globaaleja ongelmia. Vaikka emme voi hyväksyä kaikkia Kiinan toimia, keskusteluyhteys on tärkeä säilyttää.
Suomen Kiina-politiikka on ollut esimerkillistä. Maiden väliset suhteet ovat tiiviit, ja eri tason vierailut lisääntyvät taas koronan jälkeen. Samalla Suomessa tehdään jatkuvaa Kiina-analyysia. Suomen Kiina-toimintaohjelma julkaistiin vuonna 2021: siinä käydään kattavasti läpi Kiinan muutos ja tavoitteet sekä näiden merkitys yhteistyöllemme niin EU:n puitteissa kuin kahdenvälisesti. Ulkoministeriön johdolla on vuosia toiminut aktiivinen Kiina-verkosto: yhteiskunnassamme on paljon Kiina-osaamista. Hiljattain laadittiin myös selvitys Suomen kaupallisista Kiina-riippuvuuksista. Tässä suhteessa olemme eturivissä, ja moni maa haluaa oppia meiltä.
Nato-jäsenyys tuo Suomelle uuden vaikuttamisen välineen. Miten Suomi voi olla kokoaan suurempi strategisen kilpailun aikakaudella?
Ainakin Natossa Suomi on kokoaan suurempi. Valttikortteinamme ovat geopoliittinen sijainti ja uskottava puolustus. Näiltä osin meillä on vahvoja intressejä ajettavana: pidämme tärkeänä, että Nato panostaa jäsenmaidensa puolustukseen ja pelotteeseen. Se että olemme itse uskottavia, tuo meille vaikutusvaltaa.
Mikä viesti Naton tulisi antaa Ukrainalle Vilnan huippukokouksessa?
Tällä hetkellä kaikkein tärkeintä on Ukrainan sotilaallinen tukeminen siten, että se voittaa sodan ja säilyttää itsenäisyytensä ja alueellisen koskemattomuutensa. Tähän on myös huippukokouksen keskityttävä. Ukrainan Nato-jäsenyys toteutuu sitten, kun Nato-maat ovat asiasta yksimielisiä. Ukrainan integraatio euroatlanttiseen perheeseen otti merkittävän askeleen jo kesäkuussa 2022, kun sille myönnettiin EU-ehdokasmaan asema.
Kuva: Nato
Olette nyt lähdössä kolmatta kertaa Nato-edustustoon. Miten kuvailisitte aiempia pestejänne?
Ensimmäisellä kerralla (2005–2009) Nato oli jättimäinen kriisinhallintaorganisaatio. Se toimi Balkanilla, mutta ennen kaikkea otti jatkuvasti enemmän vastuuta Afganistanissa, johon kaikki keskustelut tuntuivat palaavan. Edes Georgian sota ei juuri vaikuttanut Naton agendaan, sillä Yhdysvallat harjoitti samaan aikaan reset-politiikkaansa. Vain Baltian maat, Puola ja Norja vaativat ajoittain Natolta panostuksia alueelliseen puolustukseen.
Toisella kerralla (2015–2019) toiminnan fokus oli Krimin valloituksen seurauksena muuttunut. Pelote ja puolustus löydettiin uudelleen, ja Suomi sai toimia esimerkkinä, kun olimme pitäneet huolen puolustuksesta ja panostimme kokonaisturvallisuuteen. Kolmannella kerralla (2023–) voimme jäsenmaana vaikuttaa siihen, että Naton fokus pysyy meille tärkeissä asioissa.
Olette aiemmin toiminut suurlähettiläänä EU:ssa ja Natossa. Mitkä ovat organisaatioiden suurimmat yhtäläisyydet ja erot? Millä tavoin EU-vaikuttaminen eroaa Nato-vaikuttamisesta?
EU on paljon monitahoisempi järjestö, joka koskettaa laajalti suomalaista yhteiskuntaa. Nato-innostus onkin välillä saanut Suomessa jopa liialliset mittasuhteet: intressimme rajoittuvat turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. EU-vaikuttaminen on laaja-alaisuutensa vuoksi paljon Natoa laajempaa ja syvempää. Natossa Yhdysvallat on kokonsa, resurssiensa ja vaikutusvaltansa puolesta selvästi muita suurempi, kun taas EU:ssa puhutaan toisinaan johtamisvajeesta.
EU-edustusto on koko valtionhallinnon toimisto Brysselissä. Tarvitaanko myös Nato-edustustossa jatkossa yhä enemmän osaamista eri hallinnonaloilta?
Huoltovarmuuskeskuksesta ja sisäministeriöstä on jo pitkään toiminut asiantuntijoita Nato-edustustossa. Naton panostaessa resilienssiin on tärkeää, että sen toimintaa tunnetaan Suomessa riittävän hyvin. Korostan kuitenkin edelleen, että Nato ei ole EU, eikä pidä olla harhakuvia siitä, että se koskettaisi jokaista valtionhallinnon sektoria.
Teidät tunnetaan ahkerana lukijana. Löytyisikö Maanpuolustus-lehden lukijoille suositus kesäkirjaksi?
Olen kuulunut vuodesta 2016 kirjakerhoon, joka nykyään kokoontuu sekä Brysselissä että Helsingissä. Seitsemän vuoden aikana olemme saaneet kutsua kokoontumisiimme monia erinomaisia kirjailijoita. Viimeaikaisista lukukokemuksistani haluan nostaa esiin kolme: Luin talvella Svetlana Aleksijevitšin Sinkkipojat, jota suosittelen todella vahvasti. Koko hänen tuotantonsa auttaa ymmärtämään Venäjää. Suomeen muuttaneen inkeriläistaustaisen Anna Soudakovan upea teos Mitä männyt näkevät avaa Venäjän lähihistoriaa ja kertoo siitä, miltä tuntuu tulla maahanmuuttajana Suomeen. Kolmas suositus on Mihail Šiškinin Sota vai rauha, joka sekin teki minuun suuren vaikutuksen.
Mikä on päällimmäinen muisto omalta maanpuolustuskurssiltanne?
Vuonna 2002 maailma oli täysin toisenlainen kuin nykyään. Vuoden 2001 terrori-iskuista huolimatta nyt tuntuu, ettei tuolloin ollut kriisejä. Olimme olleet EU:n jäsenkin vasta vähän aikaa, ja katsoimme luottavaisina tulevaisuuteen. Mitään suuria Suomeen kohdistuvia uhkia ei ollut näköpiirissä.
Haastateltava
Piritta Asunmaa on ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö. Hänet on nimitetty 1. syyskuuta 2023 alkaen Suomen Nato-edustuston päälliköksi, missä tehtävässä hän toimi myös vuosina 2015–2019. Vuosina 2019–2021 hän toimi Amerikan ja Aasian osaston päällikkönä ennen siirtymistä poliittisen osaston päälliköksi. Asunmaa on suorittanut 163. Maanpuolustuskurssin.
