Markkinavetoinen toiminta kohotti läntisten yhteiskuntien tuottavuuden ennen näkemättömälle tasolle, mutta samalla keskinäisriippuvuus lisääntyi. Verkostoihinkin perustuva järjestelmä on häiriöille altis.
Verkoston tavoitteena on lisätä tietoja hybridiuhkista ja haavoittuvuuksista, sekä parantaa resilienssiä vaihtamalla kokemuksia ja parhaita käytänteitä tai tekemällä ehdotuksia järjestelmien parantamiseksi. Kohderyhmät valitaan kokonaisturvallisuusajattelun mukaisesti kahdella akselilla: siviili–sotilas-viranomaiset ja julkinen–yksityis-sektori.
Vuonna 2018 järjestetyissä tapahtumissa aiheina olivat (työpajan järjestämispaikka suluissa):
Oikeudellinen näkökulma resilienssiin (Helsinki)
- Meriliikenne ja Satamat (Bryssel ja Hampuri)
- Energiaverkot (Bryssel)
- Droonit (Varsova).
Ensimmäisessä työlinjassa voitiin raportoida ”parhaana käytänteenä” Suomen kesällä 2017 voiman astunut aluevalvontalain muutos, joka tehtiin Krimin valtauksen kokemusten perusteella. Saman kunniamaininnan sai myös Puola, jossa ratkaisumalli on erilainen, mutta lopputulos likimain sama.
Kaikista työlinjoista on saatavilla raportit virkakäyttöön. Hybridioperaatioiden kohteina olleiden maiden kokemuksista otettiin opiksi ansiokkaiden esitelmien avulla. Osallistujia oli lähes 400, joista noin kymmenen prosenttia tuli yksityissektorilta. Jokainen jäsenmaa osallistui ainakin yhteen tapahtumista ja näin syntyi verkosto, jolla työtä jatketaan.
Suomalaista valmiusajattelumallia soveltaen on verkoston toiminnassa välttämätöntä jakaa hybridiuhkien mahdollinen ilmeneminen sen mukaan, mikä on nyt nähtävissä (rinnastus normaaliaikojen lainsäädäntöön) ja mitä ehkä voi tapahtua (rinnastus valmiuslainsäädäntöön). Tätä kuvataan nelitasoisella asteikolla:
1) Hybridivaikuttaminen
2) Hybridihäirintä
3) Hybridioperaatio
4) Hybridisodankäynti.
Vaiheiden yksi ja kaksi toimintaa voidaan pitää normaalina nykytilanteessa. Silloin vastustaja keskittyy hankkiman tietoja ja vaikutusvaltaa sekä mahdollisesti luomaan edellytyksiä voimakkaampien keinojen käyttöön. Vaiheet kolme ja neljä ovat normaalista poikkeavia ja ne sisältävät tarkoituksellista vahingoittamista, joka yhdistyy poliittisiin ja sotilaallisiin vaikutuskeinoihin.
Vaiheistuksen selvittäminen on osoittautunut välttämättömäksi käytännön työn kannalta. Suuri osa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista perustuu liiketoimintalogiikkaan, jossa kilpailun ansiosta tuottomarginaalit ovat kapeita. Voitontavoitteluperiaatteella toimivan yrityksen kannalta on kuitenkin vaikeaa investoida sellaisia uhkia vastaan, joita omassa tai lähinaapuruston toiminnassa ei ole vielä todettu. Kyberiskujen tuhoavasta vaikutuksesta energiaverkkoon, finanssijärjestelmään tai logistiikkaketjuun on kuitenkin jo saatu maailmalla kokemuksia. Ne ovat siis Suomessakin mahdollisia uhkatekijöitä.
Energiasektori käy tästä hyvänä esimerkkinä: verkkoyhtiöillä on toki näkemys siitä, millainen häiriötaajuus alaan kohdistuu, ja millaiset investoinnit ovat perusteltua riskienhallintaa. Valtiollisen tai vahvasti resursoidun terroristisen toimijan kyvyt ja hyökkäyksen laajuus voivat kuitenkin ylittää ”kohtuullisen” sietokyvyn moninkertaisesti. Vuonna 2018 Fingridin tuella järjestetyn työpajan perusteella kehitetään pilottina energiaverkon haavoittuvuuksien arviointityökalu. Siinä erään jäsenvaltion (ei Suomi) viranomaiset ja verkkoyhtiöt ohjataan yhteiseen arviointipöytään. Samanlainen tilanne voi hyvinkin koskea finanssisektoria. Lisävarautumisen kustannuksista on kohtuullista keskustella julkisen ja yksityisen sektorin kesken.
Tämän Suomen vetämän verkoston toiminnassa tärkeänä silmämääränä pidetään sitä, voisiko hankkeista olla hyötyä Suomen oman varautumisen ja huoltovarmuuden kannalta. Alkavana vuonna 2019 valmistaudutaan järjestämään seuraavat työlinjat:
- EU:n ja Naton siviilivalmiusyhteistyön kehittäminen järjestetään yhdessä EU:n neuvoston puheenjohtajavaltion, Romanian, kanssa. Odotettavissa on aloite, jolla kehitetään erityisesti Euroopan unionin kykyä lähettää nopeasti lääkinnällistä hätäapua sitä tarvitsevaan jäsenmaahan.
- Media ja oikeudellinen resilienssi tutkii sitä, miten torjua hybridivaikuttamista ja -häirintää, kun ei haluta menettää keskeisiä demokraattisen yhteiskunnan perusarvoja.
- Itämeren meriyhteydet ja hybridiuhkat on jatkoa viimevuotiselle työlinjalle, jossa todettiin hybridihäirinnän ja -operaatioiden olevan mahdollisia myös merellä. Suomi vientiriippuvaisena maana on poikkeuksellisen riippuvainen sujuvista yhteyksistä.
- Hybridiuhkat ja finanssisektori selvittää seurauksia, jos tavoitteena ei olekaan rahan peseminen tai varastaminen, vaan koko järjestelmän saattaminen toimintakyvyttömäksi kyberiskulla. Voiko aiheuttaja hyötyä poliittisesti ja jopa taloudellisesti?
- Droonien ja energiaverkkojen suhteen jatketaan kehittämällä simulaatioita ja arviointityökaluja
- Kansalliset pilottiprojektit voivat alustavasti tarkastella terveyssektoria ja PKT-sektorin varautumista.
Kiinnostavia aiheita siis riittää. Resilienssityön yksi positiivinen piirre on siinä, että se lisää vakautta kaikin tavoin ja auttaa yhteiskuntaa selviämään paremmin myös luonnonkatastrofeista, onnettomuuksista ja epidemioista. Kuten todettu, verkosto on Suomen vetämä. Toivotan kaikki suomalaiset viranomaiset ja hybridiuhkien kannalta merkittävät yhteisöt ja yritykset mukaan toimintaan vuonna 2019 ja ehdottamaan aiheita tuleville vuosille!
Kirjoittaja
Jukka Savolainen toimii Eurooppalaisen hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen haavoittuvuudet ja resilienssi -verkoston johtajana. Hän on suorittanut 181. maanpuolustuskurssin.