Huomioita teknologian hallinnan merkityksestä

Suurvallat käyvät jatkuvaa taistelua maailman johtajuudesta monilla tasoilla. Globaali vaikutusvalta eri ilmenemismuodoissaan, viime kädessä sotilaallisten suorituskykyjen turvaamana, pohjautuu enenevästi uusiin murroksellisiin teknologioihin (EDT). Nato-termein ilmaistuna EDT (emerging disruptive technologies) käsittää laajan kirjon monikäyttöisiä teknologioita, muun muassa tekoäly, koneautonomia, 5G/6G-kommunikaatio, kvanttiteknologia, hypersooninen propulsio ja niin edelleen. Näiden teknologisten kyvykkyyksien hallinta ja hyödyntäminen valtiollisella tasolla onkin korostunut uudella tavoin kansallisen turvallisuuden osatekijänä. TKI- ja teknologiapolitiikkojen kautta tulisi kyetä kasvattamaan teknologista syväosaamista, joka mahdollistaa tuottoisan liiketoiminnan, mutta samalla tulisi mahdollistaa näiden teknologioiden hyödyntäminen valtiollisten turvallisuusintressien varmistamiseksi sekä vielä rajata väärinkäyttö laittomaksi. Melkoinen haaste regulaatiotoimille, kun huomioidaan teknologisen kehityksen nopeus ja yllätyksellisyys!

Vallitsevassa maailmantilanteessa Yhdysvallat ja Kiina ovat syvenevän blokkiutumisen navat; EU etsii yhä itseään yhtenäisenä strategisena toimijana maailmanliigassa. EU ja Yhdysvallat ovat pitkälti Naton myötä kumppaneita turvallisuudessa, mutta samalla kilpailijoita taloudessa. Venäjä on jo pudonnut teknologiakamppailusta, ja sen energiaan ja raaka-aineisiin perustunut vaikutusvalta kutistuu koko ajan. Lyhyesti todeten talous, turvallisuus, teknologinen kyvykkyys ja globaali vaikutusvalta kietoutuvat entistä vahvemmin ja erottamattomammin toisiinsa.

 

Teknologiat ja Nato

Suomessa Naton merkityksestä käytävä keskustelu on ymmärrettävästi keskittynyt liittokunnan kollektiivisen pelotteen sekä turvatakuiden ympärille. Siirryttäessä kohti Nato-aikakautta ehkä vähemmälle huomiolle on jäänyt poliittinen siirtymä, joka vahvistaa transatlanttista ulottuvuutta ja tiivistää luonnollisesti Suomen suhteita Yhdysvaltoihin. Tällä on merkittäviä vaikutuksia teollisuus- ja kauppapolitiikkaan, teknologiapolitiikkaan sekä TKI-politiikkaan; kaikki sellaisia alueita, joihin ei aiemmin ole Suomessa totuttu liittämään suoraan kansallista turvallisuutta tai turvallisuuspolitiikkaa. Näiltä osin on rakennettava uutta strategista kulttuuria. Nato-päätöksestä riippumatta Suomessa olisi joka tapauksessa täytynyt havahtua muuttuneeseen tilanteeseen teknologioiden strategisesta merkityksestä. Nato-ratkaisu vain korostaa, vauhdittaa ja edellyttää edellä mainittujen asioiden välisen keskinäisriippuvuuden huomiointia.

Käytäessä keskusteluja teknologioista, niiden merkityksestä ja hyödyntämisestä eri tahojen kanssa voidaan erottaa kolme eri tasoa: 1) Teknologian hallinnan taso: syväosaaminen, jossa puhutaan laitteista, ohjelmistoista ja järjestelmistä, joiden suunnittelu, kehittäminen ja tuotanto hallitaan Suomessa. Puolustushallinnolla ei tyypillisesti ole tähän syväosaamiseen omistusta tai käskyvaltaa. Kysymys onkin, kuinka turvataan viranomaisten riittävä osaaminen ja tiedon saavutettavuus. 2) Suorituskykyjen kehittämisen taso: teknologiseen tilannekuvaan ja ymmärrykseen perustuva systeemisempi näkymä, joka mahdollistaa soveltamiskyvykkyyden. Puolustushallinnon tulisi keskittyä tähän. 3) Strateginen taso, jossa TKI-politiikka, investoinnit, infrastruktuuri, kauppapolitiikka, vientirajoitukset ja teollisuuspolitiikka yhdistyvät. Punaisena lankana tulisi olla kansallisten intressien – turvallisuus mukaan lukien – tunnistaminen ja yhteensovittaminen ylimmällä poliittisella tasolla.

Kuvatusta tilanteesta johtuen niin EU kuin Natokin ovat keskittyneet uusien teknologioiden hallintaan puolustustutkimuksessa. EU:n rakenteissa on jo jonkin aikaa toiminut puolustustutkimuksen ohjelma EDF (European Defence Fund) teollisen pohjan lujittamiseksi. Natossa teknologiatoiminta on vakiintunutta, mutta parhaillaan uusina rakenteina Natokin on perustamassa DIANA (Defence Innovation Accelerator for the North Atlantic) -innovaatiokiihdyttämön yrityksille ja tutkimuslaitoksille. DIANA:n lisäksi Nato on kokoamassa erillistä innovaatiorahastoa NIF (NATO Innovation Fund) hankkeiden jatkorahoitusta ja toteutusta varten. Myös Euroopan puolustusvirasto EDA on käynnistämässä pienimuotoisen innovaatiorahaston HEDI (Hub for European Defence Innovation).

Vihreäsävytteisessä satelliittikuvassa näkyy salmen ylittävä silta ja sen molemmat päät.
Suomalaisen Iceyen SAR-satelliittikuvassa näkyy Krimin niemimaan Venäjään yhdistävä Kertšinsalmen silta.
Kuva: Iceye

Ukrainan sodan havaintoja

Katse kohdistuu Ukrainaan, kun tarkastellaan maanpuolustuksen toimintaympäristöä ja sen uhkakuvia nykytilanteessa. Venäjän Ukrainassa käymän sodan kuvaa on luonnehdittu perinteiseksi tai suorastaan vanhanaikaiseksi, jossa tykistöllä, panssareilla ja massamaisella tulenkäytöllä on keskeinen rooli. Erikoisjoukkojen operaatio Kiovan haltuun ottamiseksi epäonnistui, siviiliväestön erottelevat täsmäiskut ovat loistaneet poissaolollaan, niiden sijaan nähdään koko Ukrainan siviiliyhteiskuntaan kohdistettua tuhoamissotaa. Tämä ei ole kuitenkaan koko kuva.

Lähempi tarkastelu osoittaa sodan kuvassa tapahtuneen isomman systeemitason muutoksen: ulkomaisina, ei-valtiollisina toimijoina yksityisille yrityksille on muodostunut keskeisiä uusiin teknologioihin perustuvia monikäyttöisiä kykyjä, jotka mahdollistavat sekä sotilaallista toimintaa että siviiliyhteiskunnan jatkuvuutta. Esimerkeiksi käyvät SpaceX:n Starlink internetyhteyksien turvaajana, pilvipalveluita ja kyberturvaa tarjoava Microsoft tai suomalaisen Iceyen SAR-kuvantamiseen perustuvan satelliittikuvadatan toimitus tiedustelun ja tilannekuvan ylläpitämiseksi. Taisteluiden taustalla käydään myös aktiivista sodankäyntiä kyberulottuvuudessa. Mainituille esimerkeille yhteistä on suuri vaikuttavuus ja etäältä toimiminen.

Käytännön taistelutoiminnassa länsimaiset asejärjestelmät ovat näyttäneet laadullisen ylivertaisuutensa. Nekin perustuvat edistyneen teknologian hyödyntämiseen, oli sitten kyse tehokkaista panssarintorjuntaohjuksista, tarkasta pitkänkantaman tykistötoiminnasta tai suorituskyvyltään ylivertaisista taistelupanssarivaunuista. Taistelukentällä eri tyyppisten lennokkien keskeiseksi noussut rooli on ollut helppo todentaa uutiskuvistakin. Teknologian hallinnan merkitystä ei voi vähätellä.

 

Suomen teknologinen profiili Natossa

Lukuisten muiden Nato-integraatioon liittyvien kysymysten joukossa on myös asemoituminen ja tavoiteasetanta teknologiakysymyksissä. Suomen panokseen tällä saralla liittyy ääneen lausuttuja odotuksia, mutta niiden sisältö ei ole vielä jalostunut visioksi, saati käytännön toimiksi. Teknologiseen osaamiseen nojaavana maana Suomen tulisi olla myös Natossa aktiivinen toimija alati merkitystään lisäävässä teknologiatoiminnassa, paitsi kontribuutiona liittokunnan yhteiseen pooliin, mutta ennen kaikkea Suomen omien kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen intressien takia.

Valtioilta vaaditaan uudenlaista ajattelua, kriittisen osaaminen tunnistamista ja kehittämistä, erilaisia kumppanuuksia yritysten kanssa, politiikkatoimia, sekä systemaattista kansainvälistä yhteistyötä. Yrityksillä on keskeinen rooli; valtioilla on muutoin haasteita pysyä kehityksessä ja kyvykkyyksissä mukana, mutta valtioiden rooli on yhä merkittävä muun muassa osaamispohjan rakentamisessa, tutkimuksessa ja infrassa. Kansallisesti Maanpuolustuksen tieteellisellä neuvottelukunnalla (MATINE) on tärkeä osansa tietopohjan rakentamisessa, ennakoinnissa sekä kontaktiverkostona. Suotuisan TKI-politiikan lisäksi myös teknologiasääntelyn merkitys on noussut keskeiseksi, kun tasapainotellaan liiketoiminnan suotuisten edellytysten ja kansallisen turvallisuuden intressien välimaastossa.

Kirjoittaja

Professori, tekniikan tohtori Pekka Appelqvist toimii puolustusministeriössä tutkimusjohtajana ja Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan (MATINE) pääsihteerinä; työskennellyt aiemmin myös Pääesikunnassa. Ennen siirtymistään puolustushallintoon vuonna 2009 Appelqvist toimi 15 vuoden ajan akateemisella uralla Teknillisessä korkeakoulussa. Tutkimusaiheet ovat liittyneet pääosin koneautonomiaan ja mobiilirobotiikkaan. Appelqvist on suorittanut 205. maanpuolustuskurssin.

Lisää artikkeleita:

Sähköinen äänestäminen ja äänestyskoneetovat yleisiä Yhdysvalloissa. Ne helpottavattulosten käsittelyä, mutta ne tuovat mukanaanturvallisuuteen ja toimintavarmuuteen liittyviäriskejä, jotka voivat aiheuttaa suuria luotettavuusongelmia. Kuva: Michael B. Thomas/AFP/Lehtikuva

Hybridioppeja vaaleista

Suomen yksinkertainen lappuäänestykseen ja puolueisiin tukeutuva vaalijärjestelmämme on erittäin luotettava. Tämän jatkuvuuden vastakohtana on usein kaoottinen informaatioympäristömme. Se sykkii ja kipunoi osuen myös yhteiskuntamme peruspilariin, luottamukseen väestön, poliitikkojen ja viranomaisten välillä.

Lue artikkeli »