Kansallinen turvallisuus – Mistä tulet? Minne menet?
Suomessa turvallisuutta tarkastellaan useiden eri käsitteiden ja käsitysten kautta. Näitä esiintyy muun muassa mitä moninaisimmissa selonteoissa, strategioissa ja muissa virallisjulkaisuissa. Erityisesti valtion ja viranomaisten puhekäytännöissä esiintyvistä perinteisimpinä ja tunnetuimpina on syytä mainita sisäinen turvallisuus, ulkoinen turvallisuus, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, kokonaisturvallisuus ja sotilaallinen maanpuolustus. Tätä useista turvallisuuden aloista muodostuvaa kokonaisuutta voimme kuvata suomalaisena turvallisuuskäsitysten kenttänä.
Turvallisuuskäsitteistö on syystäkin moninaista – voihan turvallisuus olla lähes mitä vain ja missä vain. Yleistä ja yhteistä eri turvallisuuden luokitteluissa kuitenkin on, että niiden hallinnassa korostuu turvallisuusriskien ennakointi ja tieto sen osana sekä tietysti turvallisuuden hallinta käytännössä. Tämä kaikki tapahtuu alati muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa turvallisuuden uhat voivat olla niin sisäisiä kuin ulkoisia uhkia, kovia kuin pehmeitä, hallittavia kuin myös hallitsemattomia. Onkin selvää, että turvallisuus tarvitsee useita eri tarkastelun näkökulmia ja konteksteja, jossa sitä käsitellään. Tässä Suomen kansallisella turvallisuudella on ”näytön paikka”, sillä sen voidaan katsoa olevan uusin jäsen kotimaisessa turvallisuuskäsitteistössämme.
Viime vuosina niin valtavirtamedian, poliitikkojen kuin myös useiden viranomaisten esityksissä on alkanut pilkahdella kansallisen turvallisuuden käsitys. Kansallisella turvallisuudella on kuitenkin varsin lyhyt historia niin sanottuna yhteisesti jaettuna turvallisuutena Suomessa. Tämä on sinällään huomionarvoista, koska kansallinen turvallisuus on varsin tunnettu ja käytetty turvallisuuden käsitys ja käsite monessa muussa maassa ja kansainvälisen politiikan keskustelussa.
Vuonna 2019 Suomessa tuli voimaan siviili- ja sotilastiedustelulainsäädäntö. Tässä yhteydessä suojattavaksi turvallisuudeksi kuvattiin kansallinen turvallisuus, jonka piirissä korostuivat erityisesti muuttuva turvallisuus- ja toimintaympäristö, vakavien uhkien ja niiden torjunnan välttämättömyys sekä erityisten kansallisten etujen suojaamisen tarve. Tiedustelulait ja niitä ympäröivä keskustelu aloittivat kansallisen turvallisuuden juurruttamisen osaksi Suomen turvallisuuskäsitysten kenttää.
Mitä kansallinen turvallisuus sitten on? Mitä voimme odottaa tai vaatia tulevalta kansalliselta turvallisuudelta?
Kansallinen turvallisuus ja valtion olemassaolo jakavat yhteisen arvopohjan. Valtion tehtävänä pidetään itsemääräämisoikeuden ja suvereniteetin suojaamista ja varmistamista. Samaa voimme sanoa kansallisesta turvallisuudesta. Monialaisena ja eri turvallisuuksia yhteen liimaavana turvallisuuskäsityksenä kansallisen turvallisuuden perimmäinen tehtävä on mahdollistaa valtion ja yhteiskunnan olemassaolo ja suojata niitä.
Katson kuitenkin, että kansallisen turvallisuuden käsitteessä on vielä paljon yhteisesti määriteltävää. Tänä päivänä näyttäytyy yhä selvempänä se, ettei kansallinen turvallisuus määrity pelkästään esimerkiksi tiedustelutoiminnan tai suojelupoliisin tiedustelutoimivaltuuksien kautta – tai niihin läheisesti kiinnittyen. Kansallinen turvallisuus koskettaa kaikkia kokonaisturvallisuuden piirissä toimivia viranomaisia, yhteisöjä ja osaltaan myös ihan jokaista yksittäistä Suomen kansalaista – kaikkia turvallisuuksiamme.
Elämme ajassa, jossa kansallisen turvallisuuden merkitys on alkanut näyttäytyä samanlaisena kuin viimeksi sotavuosina. On selvää, että sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden uhat eivät ole selvästi eroteltavissa tavoilla, joihin olemme tähän asti tottuneet. Kansallinen turvallisuus nousi ansaitusti esille syksyllä 2023 esimerkiksi Balticconnector-kaasuputkitutkinnassa kuin myös itäisellä rajalla tapahtuvan hybridivaikuttamis(hyökkäys)toiminnan kokonaisuuksissa. Turvallisuuden ollessa ajallispaikallista kansallisen turvallisuuden merkittävyys on nyt korostunut ajan hengessä, eikä sinisilmäisyydelle ole enää sijaa.
Valtion ja yhteiskunnan toiminnan kannalta viranomaisten panos kansallisen turvallisuuden päätoimijoina on keskeistä. Mitkä viranomaiset ja miten kansallista turvallisuutta tuottavat, odottaa vielä lähempää määrittymistä. Kansalliselta turvallisuudelta onkin lupa odottaa paljon.
Politiikan ja diplomatian voimakeinojen lisäksi tarvitsemme yhä aidommin kansallisen turvallisuuden voimakeinoja, ymmärrystä, resilienssiä ja työkaluja, joilla turvallisuus voidaan pitää niin henkisesti kuin fyysisesti eheänä ja toimivana. Onkin syytä avata laajasti keskustelua erityisesti siitä, mitkä viranomaiset tuottavat kansallista turvallisuutta ja millaisin keinoin. Esimerkiksi perinteisenä sisäisen turvallisuuden viranomaisena toimivan poliisin tehtäväkenttä koskettaa kansallisen turvallisuuden alaa yhä laajemmin, mutta ymmärrämmekö sen strategisesti saati käytännöllisesti riittävällä tarkkuudella? Sama kysymyksenasettelu voidaan kohdistaa lopulta hyvin moneen viranomaistoimijaan, mutta yhtäältä kansallisen huoltovarmuuden kehyksessä myös yksityisiin ja liike-elämän toimijoihin.
On selvää, että tiedustelulakien jälkeisessä ajassa kansallinen turvallisuus on alkanut kattaa yhä useamman foorumin turvallisuuspuheen ja käytäntöjen konteksteja. Tutkijat, poliitikot ja eri viranomaistahot ovat ottaneet kansallisen turvallisuuden ”omakseen”, se vilisee tällä hetkellä lähes kaikissa turvallisuuskeskusteluissa. Suomen lainsäädännössä kansallisen turvallisuuden soveltamisen ala koskettaa nykyään myös maankäyttöä, pakkolunastuksia ja rajaturvallisuuteen liittyviä kokonaisuuksia. Mitä todennäköisimmin näemme pian myös Suomen ensimmäisen kansallisen turvallisuuden strategian. Tulevaisuudelta voimme todella odottaa paljon.
Voimme hyvällä syyllä todeta, että kansallinen turvallisuus on tullut jäädäkseen. Kansallisen turvallisuuden merkitys Suomen turvallisuuden monikentässä on yhä laajeneva – ja toivottavasti meitä yhdistävä.
Kirjoittaja
YTT Kimmo Kuukasjärvi työskentelee tällä hetkellä Poliisiammattikorkeakoulussa projektipäällikkönä. Kuukasjärvi on työskennellyt turvallisuuden parissa noin 20 vuotta muun muassa Poliisin ja Puolustusvoimien palveluksessa. Tutkimusja kehittämistyössä hänen asiantuntijuuden aihepiirit ovat erityisesti turvallisuustutkimuksen, moniviranomaistoiminnan ja viranomaisyhteistyön sekä tiedonvaihtamisen aloissa. Kuukasjärvi väitteli vuoden 2023 syksyllä kansallisesta turvallisuudesta Tampereen yliopistossa.