Kaupungit muutoksen kärjessä

Kaupungistuminen, väestön ikääntyminen, digitalisaatio ja ilmastonmuutos haastavat kansakuntia monin tavoin. Myös kunnat ja kaupungit ovat disruption edessä mutta osaammeko me tehdä tänään sellaisia päätöksiä, joilla rakennetaan parempaa tulevaisuutta?

 

Kaupungistumisen yhteydessä puhutaan suomalaisten alueiden ja kuntien eriytymisestä. Kun muutenkin aihe on poliittisesti vähän herkkä, niin ehkä kannattaisi puhua ennemmin erilaistumisesta. Kunnat ja niiden toimintaympäristöt tulevat erilaistumaan entistä enemmän, ja ratkaisevaa on se, että löydämme keinot toimia erilaisissa kunnissa ja erilaisissa ympäristöissä. Yleisnimitys ”kunnat” ei enää nykyäänkään oikeastaan kuvaa muuta kuin hallinnon tasoa – juuri enempää selitysvoimaa sillä ei ole. Niin erilaisia kunnat jo nykyisin ovat.

Kuntakentän tulevaa roolia pohdittaessa onkin ratkaisevaa päästä eteenpäin ajatuksesta kuntana ”vain” hallinnollisena rakenteena. Toki me puhumme kunnasta ihmisen lähiyhteisönä ja tärkeänä identiteettikysymyksenä, mutta tulevaisuuden kannalta on erityisen tärkeää ymmärtää se, miten me voimme hyödyntää kuntia saavuttaaksemme tavoitteitamme kansallisesti.

Ihmiset haluavat muuttaa kaupunkeihin, koska kaupungeissa on elämää, tapahtumia, kohtaamisia, työpaikkoja, koulutusmahdollisuuksia ja toimeliaisuutta kaikkialla. Kaupungeilla on oma kaupunki-identiteettinsä, joka ei muutu, vaikka hallinnon rakenteita ja vastuita muutetaan.

Turun kaupunki-identiteetti on satoja vuosia vanha: vuosisatoja Ruotsin vallan ja hallinnon alaisuudessa eläen, myöhemmin Venäjän tsaarin vallan alla kaupunkia rakentaen ja nykyään sitten sote-uudistuksen hallinnollisessa muutoksessa uskomme edelleen vahvana tulevaisuuteen. Kaupunki-identiteettimme syntyy aivan muista asioita kuin hallinnosta. Se syntyy historiasta, osaamisesta, yhteisöllisyydestä, kansainvälisyydestä ja kulttuurista.

Kunnat ovat kasvaneet roolissaan. Kunnat verkottuvat keskenään ja erityisesti suuret kaupungit toimivat hyvin aktiivisesti kansainvälisesti omissa verkostoissaan. Kunnilla on käsissään isot avaimet kamppailussa ilmastonmuutosta vastaan ja kunnat rakentavat elinympäristön yrityksille ja asukkaille.

Näen todella tärkeänä asiana sen, että kunnissa tehdään konkreettisia asioita, jotka näkyvät ihmisten arjessa. Kansallisen politiikan suuret lupaukset lunastetaan kunnissa. Kaupungit ovat monialaisia kokonaisuuksia, joissa pystytään saavuttamaan tavoitteita ketterästi ja vaikuttavasti ja paikkaamaan voimakkaasti siiloutunutta valtionhallintoa.

Turun tuomiokirkko talvella. Sen edessä joulukuusi ja ihmisiä.
Kaupungeissa eri aikakausien kerrostumat nivoutuvat osaksi kaupunki-identiteettiä osana nykyaikaista elämää ja yhteiskuntaa.
Kuva: Timo Jakonen / Turun kaupunki

Kun elämme ”totuudenjälkeistä aikaa”, ei korkealentoisilla strategioilla tai kansallisilla toimintaohjelmilla ole kovin hyvää kaikupohjaa kansalaisten keskuudessa. Sen sijaan, jos kaupungissa ilmanlaatu paranee energiaratkaisujen takia, vesi kirkastuu maatalouden valumia hillitsemällä ja kaupunkiympäristö siistiytyy taitavalla kaupunkikehityksellä, pystymme osoittamaan kansalaisille konkreettisia tekoja. Panostamalla koulutukseen ja kaupunkilaisten hyvinvointiin ja luomalla turvallista asuinympäristöä, vahvistamme ihmisten luottamusta kaupunkiin toimijana.

Kunnissa ja kaupungeissa on paljon työtä edessä, jotta voimme olla riittävän ketteriä elämään ajassa, jossa sidosryhmien määrä jatkuvasti kasvaa, ongelmat ovat monimutkaisia ja maali liikkuu koko ajan. Tätä työtä me koko ajan teemme ja uskon, että siinä onnistutaan. Pitää onnistua.

Vallankäyttö tuntuu muuttuvan vaikeammaksi sen myötä, mitä useampi toimija pystyy käyttämään valtaa. Se voi olla pelottavaa päättäjille, jotka ovat tottuneet keskitettyyn vallankäyttöön. Vallan hajautuminen antaa kuitenkin myös uusia mahdollisuuksia nostaa agendalle asioita, jotka syntyvät ihmisten omaan tulevaisuuteen liittyvistä tarpeista ja toiveista.

Kunnissa pitää nähdä asukkaat ja asukkaiden osallistuminen päätöksentekoon tapana tehdä parempia päätöksiä, ei uhkana demokraattiselle päätöksenteolle. Laajaan yhteistyöhön perustuva pormestarimalli avaa siihen parhaimmillaan mahdollisuuksia.

 

 

Kirjoittaja

Minna Arve on Turun pormestari ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Arve toimi Turun kaupunginjohtajana ennen kaupungin siirtymistä pormestarien aikaan elokuussa 2021. Minna Arve on suorittanut 236. maanpuolustuskurssin.

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Lisää aiheesta: