Viime vuosina Puolustusvoimat on panostanut varusmieskoulutukseen muun muassa Koulutus 2020 -ohjelmalla ja kehittämällä valmiusyksiköiden koulutusjärjestelmää. Nyt on aika suunnata voimavaroja reserviläisten koulutukseen ja siviiliosaamisen vielä nykyistä parempaan hyödyntämiseen poikkeusolojen tehtävissä. Tavoitteena on paikalliset olosuhteet tuntevan, toimintaan sitoutuneen reserviläisen osaamisen hyödyntäminen perinteisten ja uusien uhkien ennaltaehkäisyssä ja torjunnassa. Tätä tavoitetta tukemaan on suunniteltu perusteellinen paikallispuolustuksen jatkokehittäminen, jolla siitä rakennetaan koko maanpuolustuksen perusta.
Paikallispuolustuksen kehittämistarve on syntynyt viimeaikaisista konflikteista saatujen havaintojen pohjalta. Olemassa olevan tiedon pohjalta on syytä uskoa, että tulevaisuuden konfliktit eivät käynnisty käyttämällä sotilaallista voimaa tai joukkojen hyökkäyksellä. Todennäköisempää on, että vastustaja pyrkii jo normaalioloissa horjuttamaan yhteiskuntaa vaikuttamalla energian saantiin, liikenneyhteyksiin, viranomaisten toimintaan, elintarvikkeiden logistiikkaketjuihin ja muihin yhteiskunnan kannalta kriittisiin toimintoihin. Paikallispuolustus on maavoimien johtama kokonaisuus, joka perustuu laajaan reserviin ja sen erityisosaamiseen sekä paikallistuntemukseen. Turvallisuusviranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa verkottuneella paikallispuolustuksella lisätään kriisivalmiutta ja varautumista sekä kykyä uusien uhkien torjuntaan koko valtakunnan alueella.
Kuva: Puolustusvoimat.
Nykyaikaisissa konflikteissa tavoitteiden saavuttamiseen käytetään entistä laajempaa keinovalikoimaa, joka mahdollistaa tarvittaessa vaikuttamisen koko yhteiskuntaan. Kaikki keinot eivät vaikuta suoraan Puolustusvoimien joukkojen toimintaan, mutta ne vaikuttavat väestön elinmahdollisuuksiin, yleiseen mielipiteeseen ja maanpuolustustahtoon, jolloin vaikutukset voivat välillisesti lamauttaa Puolustusvoimien toiminnan paikallisesti, alueellisesti tai valtakunnallisesti. Tunnuksettoman aseellisen joukon käytöllä voidaan häiritä puolustusvoimien ja muiden viranomaisten tilannekuvan muodostumista ja ylläpitoa vastuineen ja näin estää nopeat ja oikea-aikaiset ja tehokkaat vastatoimet. Laaja-alaista vaikuttamista valmistellaan ja osaa sen keinoista käytetään jo normaalioloissa.
2010-luvun aikana paikallisjoukkoja on kehitetty suunnitelmallisesti pääosin perinteisiin sotilaallisiin tehtäviin. Niihin on tyypillisesti kuulunut joukkojen perustaminen, erikoisjoukkojen vastaisen toiminnan tukeminen, kohteiden suojaaminen, koulutustehtävät sekä erityisesti paikallisten viranomaisten tukeminen. Paikallisjoukkojen kokoonpano ja varustus vaihtelevat joukon tehtävän ja toiminta-alueen vaatimusten mukaan.
Paikallispuolustuksesta kehitetään 2020-luvun aikana koko maan kattava sotilaallisten suorituskykyjen kokonaisuus, joka osaltaan ennaltaehkäisee ja torjuu laaja-alaista vaikuttamista perinteisiin sotilaallisiin uhkiin vastaamisen lisäksi. Paikallisjoukoilla muodostetaan monipuoliseen viranomaisyhteistyöhön kykenevä verkosto, joka tukee toimivaltaisia viranomaisia suuronnettomuuksissa, pandemiatilanteissa, luonnonkatastrofeissa ja muissa mahdollisissa häiriötilanteissa. Paikallisjoukoilla suojataan puolustukselle ja yhteiskunnan muulle toiminnalle tärkeitä kohteita ja osallistutaan häiriötilanteiden jälkeiseen toimintojen palauttamiseen yhdessä viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa.
Verkostoitumalla eri toimijoiden kanssa rakennetaan paikallispuolustajien kenttä, joka pystyy toimimaan tehokkaasti erilaisissa kriisitilanteissa. Normaalioloissa aloitettu suunnittelu, yhteistyön harjoittelu ja yhteinen varautuminen edesauttavat toiminnan käynnistämistä nopeasti kehittyvissä kriiseissä. Paikallisjoukot ovat nyt ja tulevaisuudessa viranomaisyhteistyön käytännön toteuttajia, niin normaali- kuin poikkeusoloissa. Viranomaisyhteistyöllä vastataan vastustajan laaja-alaiseen vaikuttamiseen niin, että viranomaisilla säilyy kyky perustehtävien hoitamiseen ja kansalaisten elinmahdollisuudet kyetään turvaamaan. Puolustusvoimat voi tehdä viranomaisyhteistyötä myös ulkomaisten viranomaisten kanssa. Paikallisjoukkoja voidaan käyttää virka-apuun esimerkiksi laajamittaisen maahantulon hallitsemisessa tai kunnallisen kriittisen infrastruktuurin palauttamisessa.
Paikallispuolustus sitoo yhteen alueen viranomaiset, yritykset, kunnat, järjestöt ja yhdistykset, joiden toiminta tukee yhteiskunnan toimintaa häiriötilanteissa ja niistä palautumisessa. Yhteistoiminta on entistä enemmän eri viranomaisten välistä resurssien ja tiedon jakamista, suunnittelua, valmistelua ja varautumista suunnitelmien toimeenpanoon. Näkyvin osa viranomaisyhteistyötä on yhteinen harjoittelu, jolla kehitetään valmiuksia yhteistoiminnalle ja viestitään ulospäin järjestelmän tehokkuudesta. Viranomaisyhteistyön lisäksi hyödynnetään ja sovitetaan yhteen erilaisten valtiollisten sekä yksityisten toimijoiden tuki. Puolustusvoimat ja yhteiskunnan turvallisuustoimijat hyödyntävät myös yhdistyksien sekä järjestöjen resursseja kaikissa valmiustiloissa. Kolmas sektorikin on osa paikallispuolustusta.
Viranomaisyhteistyössä paikallisjoukot voivat saada tukea muilta viranomaisilta esimerkiksi huollon toteuttamiseen, joukkojen perustamisen järjestelyihin, kohteiden suojaamiseen, erikoisjoukkojen vastaiseen toimintaan ja vartiointiin. Poikkeusoloissa viranomaisyhteistyö korostuu alueilla, joilla on vähän Puolustusvoimien omia joukkoja, mutta johon keskittyy iso osa joukkojen perustamisesta ja logistisesta tuesta. Aktiivisella viranomaisyhteistyöllä rajoitetaan vastustajan erikoisjoukkojen toiminta, suojataan käsketyt kohteet ja turvataan poikkeusolojen joukkojen perustaminen.
Kuva: Puolustusvoimat.
Kasvukeskuksiin ja taajamiin lähialueineen on keskittynyt monia maanpuolustuksen kannalta keskeisiä toimintoja, joiden ylläpitäminen on Puolustusvoimien kannalta välttämätöntä. Näitä ovat muun muassa erilaiset tieto-, energia- ja logistiikkaverkot ja erityisesti niiden solmukohdat. Samoin monet Puolustusvoimille materiaalia ja palveluita tuottavat yritykset toimivat näillä alueilla. Niiden turvaaminen on välttämätöntä paitsi yhteiskunnan myös Puolustusvoimien toiminnan kannalta. Paikallispuolustuksen kehittämisellä luodaan paikallista turvallisuutta paikallisin voimavaroin paikallisille ihmisille. Viimeisten vuosien aikana aloitetut paikallispuolustusharjoitukset keskittyvät kasvukeskuksiin juuri edellä mainituista syistä.
Paikallisjoukkojen määrää kasvatetaan tulevien vuosien aikana, samalla niiden tehtäväkenttä laajenee ja vaatimustaso nousee. Muutoksen myötä paikallisjoukkoihin kuuluu nykyistä enemmän joukkoja, joita voidaan käyttää taistelutehtäviin myös nopeasti kehittyvissä tilanteissa. Maavoimiin syntyy paikallispuolustuksen kehittämisen yhteydessä myös uusia joukkotyyppejä, joilla kyetään vastaaman muuttuvaan tehtäväkenttään nykyistä paremmin. Kehitettävät kevyet jääkäri- ja jalkaväkipataljoonat ovat joustavasti eri tehtäviin soveltuvia ja niiden varustusta on mahdollista räätälöidä toiminta-alueeseen ja tehtäviin sopivaksi. Kehittyvä paikallispuolustus tarjoaa reserviläisille entistä laajemman tehtäväkentän. Reserviläisten tehtävät kattavat jatkossa myös eri tasoisia joukkojen ja toimintojen johtamistehtäviä sekä korkeantason asiantuntijatehtäviä, kuten erilaiset kyberhyökkäysten torjuntaan liittyvät vaativat erityistehtävät.
Paikallispuolustuksen tehtävien monipuolistuessa korostuvat reserviläisten sitoutuneisuus ja verkostoituminen. Reserviläisten osallistumista maanpuolustukseen kehitetään koulutusta uudistamalla. Paikallisjoukkojen kouluttamisessa hyödynnetään entistä enemmän vapaaehtoisen maanpuolustuksen resursseja ja aktiivisia reserviläisiä. Uudelleen järjestyneen vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kykyä kouluttaa reserviläisille maanpuolustuksessa tarvittavaa osaamista kehitetään vastaamaan paikallispuolustuksen muuttuvia tehtäviä ja tarpeita. Viranomaisyhteistyön kehittämisessä ja harjoittelussa paikallispuolustusharjoitukset ovat edelleen keskeisessä asemassa. Harjoituksia kehitetään vastaamaan alueellisia erityispiirteitä sekä paikallispuolustuksen laajenevaa tehtäväkenttää.
Paikallispuolustuksessa, sen suunnittelussa, kehittämisessä ja toimeenpanossa, korostuu kaikkien toimijoiden välinen ja yhteinen viestintä. Yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden varmistaminen vaatii aktiivista ja avointa vuorovaikutusta niin viranomaisten, yritysten, järjestöjen kuin alueen asukkaidenkin välillä. Puolustusvoimien sähköistä asiointia ja paikallisten viranomaistoimijoiden sekä reserviläisten yhteistä viestintää sekä tilannekuvaa kehitetään edelleen säännöllisen harjoitustoiminnan yhteydessä. Alueen väestön ja paikallispuolustuksen toimijoiden välistä välitöntä kommunikaatiota tarvitaan turvallisuuden kehittämiseksi ja varmistamiseksi. Viestinnän tavoitteena omien kansalaisten suuntaan on lisätä uskottavuutta ja maanpuolustustahtoa. Toisaalta viestintä tukee puolustusvoimien ennaltaehkäisykykyä kertomalla sanoin ja kuvin uskottavasta koko maan kattavasta paikallispuolustuksesta ja sen suorituskyvystä. Me olemme kaikki paikallisturvallisuuden toimijoita ja rakennamme sen uskottavuuden yhdessä.
Kirjoittaja
Kenraaliluutnantti Petri Hulkko on Maavoimien komentaja. Hän on aiemmin toiminut muun muassa Maavoimien esikuntapäällikkönä ja operaatiopäällikkönä sekä puolustusministerin sotilasneuvonantajana. Hulkko on suorittanut 195. maanpuolustuskurssin.
