Kiinteistöomistuksen valvonta on keskeinen kansallisen turvallisuuden suojaamisen väline
Turvallisuusympäristömme muutos on ollut nopea ja raju. Tämä on lisännyt ymmärrettävästi kansalaisten huolta omasta ja maamme turvallisuudesta. Tiedotusvälineet välittävät lähes päivittäin tietoa uusista turvallisuusympäristöä heikentävistä kriiseistä ja konflikteista tai iskuista kriittisen infrastruktuurin kohteisiin sekä pitävät yllä omalta osaltaan keskustelua uhista, riskeistä ja resilienssin tarpeesta. Viranomaisten tehtävänä on omalta osaltaan pyrkiä estämään potentiaaliset uhat, riskit ja suorat konfliktit sekä rakentaa vahva yhteiskunta, joka selviää niistä uhista ja riskeistä, jotka toteutuvat viranomaisten toimista huolimatta.
Maanomistus eli juridisella termillä kiinteistöomistus on yksi valtion kansallisen turvallisuuteen vaikuttava tekijä. Hankkimalla kiinteistöjä strategisilta sijainneilta voidaan pyrkiä hakemaan jalansijaa Suomessa, heikentämään viranomaisten toimintaedellytyksiä, edistämään kiinteistöjen käyttöä laittomaan tiedustelutoimintaan tai muulla tavoin tukemaan vieraan valtion tavoitteita.
Vuosi 2022 oli monella tapaa kiinteistöomistuksen valvonnan näkökulmasta kiireinen vuosi, mutta Venäjän käynnistämä hyökkäyssota Ukrainaan teki siitä poikkeuksellisen. Euroopassa oli taas käynnissä sota toisen maailmansodan päättymisen, kylmän sodan ja liennytyksen vuosien jälkeen. Venäjän käynnistämien sotilaallisten toimien jälkeen kiinteistöjen omistamisesta ja hankinnasta muodostui konkreettinen symboli monen suomalaisen huolelle, epävarmuudelle ja pelolle.
Ennen EU-jäsenyyttä ja sen tuomia kiinteistöjen hankintaan liittyviä periaatteita valvonta oli tarkkaa ja kaikki ulkomaisten toimijoiden kiinteistöhankinnat olivat luvanvaraisia. Kiinteistöomistuksen valvonnan nykyaikaisista keinoista säädettiin hallituskaudella 2015–2019 siten, että valvontaa voitiin suorittaa vuoden 2020 alusta lähtien. Valvonta palautettiin kahden vuosikymmenen täysin vapaan hankintaoikeuden jälkeen ja se annettiin puolustusministeriön tehtäväksi. Uhkien moninaisuuden ja tapausten yksilöllisyyden vuoksi luotiin useita keinoja, joista yksittäisessä tapauksessa sovellettaisiin tilanteeseen sopivinta.
Lainsäädännön kokonaisuus muodostuu EU/ETA-alueen ulkopuolisen kiinteistökaupan luvanvaraisuudesta, valtion etuosto-oikeudesta sekä lunastuksesta kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Jälkimmäinen on järein keino perustuslain omaisuudensuojan näkökulmasta. Etuostoa käytettäessä valtio voi tulla kansalaisuudesta riippumatta kenen tai minkä tahansa ostajan sijaan tehtävään kauppaan 1 000 metrin etuostovyöhykkeellä Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen kohteiden läheisyydessä jo sovituilla kaupan ehdoilla, mikäli maanpuolustuksen ja rajaturvallisuuden toimintaedellytysten turvaaminen sitä vaatii. Lunastusmahdollisuus koskee kaikkea omistusta, ja siten myös ennen näiden lakien voimaan tuloa tehtyjä kauppoja kansalaisuudesta huolimatta, mikäli toiminnan kiinteistöllä katsotaan vaarantavan Suomen turvallisuuden jollain tapaa. Lunastusten osalta kukin ministeriö vastaa oman hallinnonalansa tehtävien mukaisesti kansallisen turvallisuuden suojaamisesta.
Puolustusministeriö on tehnyt useita kielteisiä päätöksiä ja käyttänyt yksittäisiä kertoja myös valtion etuosto-oikeutta. Lunastuksia ei ole vielä suoritettu, mutta sekin hetki tulee vielä vastaan, kun joku ministeriö lunastusluvan myöntää. Olemassa olevia keinoja on siis hyödynnetty ja on tärkeää, että nämä keinot ovat nykyään olemassa. Tehokkain toiminta tapahtuu kuitenkin aina kulisseissa, eikä siitä syystä tule usein julkisuuteen.
Uhkien ja riskien keskellä on tärkeää luottaa viranomaisten arviointikykyyn ja valvontaan. On myös hyvä muistaa, että vaikka jonkun uhkakuvan toteutuminen olisi teoriassa mahdollista, ei se silti tee asiasta todennäköistä. Suomen noin 2,7 miljoonasta kiinteistöstä on tällä hetkellä ulkomaalaisessa välittömässä omistuksessa vain noin yksi prosentti. Kiinteistökauppoja tehdään vuosittain noin 60 000–70 000 kappaletta ja näistä luvanvaraisia kauppoja on vuosittain noin 400–900. Nämä kaupat käydään erittäin tarkasti läpi. Ulkomaiset kiinteistönomistajat myös myyvät omistamiaan kiinteistöjä, ja näissä kaupoissa ostajana on useimmiten suomalainen toimija. Suomea ei ole siten ostettu pala palalta ulkomaisten ostajien toimesta, mutta puolustusministeriö ja muut viranomaiset seuraavat tilannetta – myös niitä toimijoita, jotka eivät itse lupaa tarvitse, mutta saattavat toimia jonkun toimeksiannosta.
Vuonna 2020 voimaan tullutta lainsäädäntöä on jo päivitetty kerättyjen kokemusten pohjalta, ja uusimmat kiristykset tulivat voimaan 1.1.2023. Kehittämistyö jatkuu edelleen, koska lainsäädännön toimivuus testataan aina vain ja ainoastaan todellisten tapausten kautta. Viranomaisyhteistyössä on tunnistettu se, että kiinteistöjä voidaan hyödyntää monin eri tavoin Suomen turvallisuutta vaarantavasti. Siksi on tärkeää, että välineet lainsäädännöstä löytyvät ja niitä kehitetään toimintaympäristö huomioiden myös tulevaisuudessa.
Kirjoittaja
Anu Sallinen on toiminut syyskuusta 1.9.2019 alkaen neuvottelevana virkamiehenä ja kiinteistöomistuksen valvonnan tiiminvetäjän puolustusministeriön Kiinteistö- ja ympäristöyksikössä. Hän on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Sallinen on työskennellyt monissa eri tehtävissä puolustusministeriössä, Pääesikunnassa ja toiminut tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa. Hän on julkaissut urallaan mm. kokonaismaanpuolustukseen, tilannekuvaan ja kiinteistöomistuksen valvontaan liittyvistä teemoista kotimaassa ja ulkomailla. Sallinen on suorittanut 244. maanpuolustuskurssin.
