Suomessa ilmestyi vuonna 1980 teknologiakomitean mietintö, jossa kuvataan maamme siirtymistä informaatioyhteiskunnaksi. Samalla käsite tietotekniikka alkoi levitä Suomessa yleiseen tietoisuuteen. 1990-luvulla puolestaan kirjoitettiin kaksi tietoyhteiskuntastrategiaa, joissa luotiin visio Suomesta verkostomaisena tietoyhteiskuntana, ja johon käsitteet tietoturva ja tietosuoja yhdistettiin. Ensimmäinen poikkiyhteiskunnallinen kansallinen tietoturvastrategia koki puolestaan päivän valon syksyllä 2003.
Kyber-käsitettä käytettiin valtionhallinnon turvallisuusasiakirjoissa ensimmäisen kerran joulukuussa 2010 ilmestyneessä Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa. Hallitusohjelman tasolla käsitteet ”kyberstrategia” ja ”kyberturvallisuus” nousivat esille ensimmäisen kerran pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa 2011. Kyber-käsitteen läpimurron ja hallinnollisen institutionalisoitumisen voi katsoa tapahtuneen vuoden 2013 alussa ilmestyneen Suomen kyberturvallisuusstrategian myötä.
Vajaassa kymmenessä vuodessa niin kyber-käsitteelle kuin siihen liittyville käytännön toiminnoille on tapahtunut hyvin paljon. Kyberin voi todeta olevan tänä päivänä lähes kaikkialla. Vaikka itse kyberturvallisuuden käsitteestä käydään edelleen ainakin akateemista keskustelua, on kybermaailma ja sen turvallisuusnäkökulmat nousseet erottamattomaksi osaksi niin arjen turvallisuutta, viranomaistoimintaa, yritystoimintaa kuin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaakin. Digitalisaation syvenemisen ja kiihtyvän teknologisen kehityksen myötä kyberturvallisuuden painoarvo kasvaa lähivuosina entisestään.
Kybertoimintaympäristö (tai usein käytetty termi ”digitaalinen maailma”) on ihmisen luoma ja teknologiaan perustuva ympäristö. Se on myös ympäristö, jota leimaa muutosnopeus sekä tietynlainen arvaamattomuus tulevaisuudesta. Jossain vaiheessa tulevaisuudessa kybermaailma on todennäköisesti läsnä kaikkialla, jolloin luovumme kyberturvallisuuden käsitteestä ja puhumme ”vain” turvallisuudesta.
Helposti unohtuu, että kybertoimintaympäristö on ensisijaisesti poliittinen ympäristö. Sitä ohjataan ja siihen vaikutetaan poliittisin päätöksin ja poliittisella ohjauksella. Vaikka kyberasiat ovat politiikassa varsin uusi alue, edellyttää nykytilanne hyvin vahvaa poliittista huomiota ja päättäväisyyttä. Kyberasiat ovat nousseet sekä kansallisesti että kansainvälisesti niin sanotun matalan politiikan vaikutuspiiristä korkean politiikan piiriin, johon ovat perinteisesti kuuluneet esimerkiksi sodat ja konfliktit.
Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva
Kansainvälisesti kyberpolitiikan (cyber politics) käsite on viime vuosina noussut vahvasti esille. Vaikka kyberpolitiikalle ei löydy yhtä hyväksyttyä määritelmää, viitataan sillä poliittisiin sekä kiistoihin että yhteistyöhön, jotka liittyvät kybertoimintaympäristössä tapahtuvaan vaikuttamiseen ja vallankäyttöön. Kyberpolitiikkaan erikoistuneen tutkija Nazli Choucrin mukaan kyberpolitiikka voidaan käsittää kybertoimintaympäristöä koskeviksi päätöksiksi siitä kuka saa mitä, milloin ja miten, ja minkälaisia seuraamuksia näistä päätöksistä syntyy. Tutkijat Myriam Dunn Cavelty ja Andreas Wenger ovat puolestaan argumentoineet kyberpolitiikan olevan vaikuttamista siihen, mikä on hyväksyttävää toimintaa kybertoimintaympäristössä ja mitkä ovat siellä vaikuttavien toimijoiden oikeudet ja vastuut.
Kansainvälisessä kyberpolitiikassa erilaisia toimijoita on erityisen paljon, sillä valtiollisten toimijoiden ohella erityisesti globaaleilla yrityksillä on suuri vaikutusvalta. Kaikilla näillä toimijoilla on myös näkemyksensä siihen, millaiseksi parhaillaan nopeasti muuttuvaa kybertoimintaympäristöä tulisi muokata ja kehittää. Kansainvälisessä kyberpolitiikassa tullaankin lähivuosina näkemään runsaasti sekä yhteistyötä että konflikteja. Kybertoimintaympäristössä kansainvälinen yhteistyö tulee olemaan perinteistä yhteistyötä kompleksisempaa, minkä takia kyberpolitiikassa on suuri tarve uusille institutionaalisille innovaatioille.
EU:n lisäksi kybertoimintaympäristökeskustelua käydään muun muassa YK:ssa, Etyj:ssä, Euroopan neuvostossa, OECD:ssä ja Natossa. Vaikka kansainvälisestä yhteistyöstä puhutaankin paljon, kybermaailmasta puuttuvat edelleen kansainväliset normit ja ylipäänsä pelisäännöt kyberympäristössä toimimiselle. Suurvaltajohtajien kohtaamisissa, kuten tämän kesän Biden–Putin-tapaamisessa, on pyritty (huonolla menestyksellä) luomaan yhteisiä kybermaailman pelisääntöjä. Globaalille kyberrauhanvälitykselle ja -diplomatialle olisikin nykytilanteessa vahva tarve.
Kyberpolitiikka ei liity ainoastaan kansainväliseen politiikkaan, vaan sillä on yhä merkittävämpi rooli myös kansallisessa päätöksenteossa. Kyberasioiden edistäminen ja maan kyberturvallisuudesta huolehtiminen on poliittisen päätöksenteon alainen asia. Kyberturvallisuuden asiat ovat meillä Suomessakin tänä päivänä erottamaton osa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä yhteiskuntapolitiikkaa. Lisäksi poliittisen tason kansainvälisen profiilin nostaminen kyberturvallisuudessa edesauttaa suomalaisten yritysten globaaleja toimintamahdollisuuksia osana viennin ja kansainvälistymisen edistämistä. Kyberturvallinen yhteiskunta on myös ulkomaisille sijoituksille houkuttelevampi kohde.
Kyberpolitiikka, kuten politiikka yleisestikin, ei rajoitu vain parlamentaariseen toimintaan. Kybermaailmassa tapahtuva ihmisten uudenlainen vuorovaikutus ovat parhaillaan luomassa uudenlaista poliittista todellisuutta. Internetin ja sosiaalisen median arkipäiväistyminen ovat vaikuttaneet vahvasti poliittiseen keskusteluun ja demokratian nykyrakenteiden haastamiseen.
Kyberpolitiikan tehtäväkenttä on laaja, ja lähivuosina se laajenee entisestään. Selvää on se, että kyberpolitiikka ja kybertoimintaympäristö ovat nousseet tärkeiksi ja korkeaa poliittista huomiota vaativiksi asioiksi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, valtioiden ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä kansainvälisessä yhteistyössä. Kyberpolitiikkaan kannattaa panostaa.
Kirjoittaja
Jarno Limnéll on kyberturvallisuuden työelämäprofessori Aalto-yliopistossa, johtaja Innofactor Oyj:ssä, dosentti kolmessa yliopistossa ja Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen. Limnéll on suorittanut 213. maanpuolustuskurssin.
