”Keskus on pettänyt, läsnä on hajaannus”*, kirjoitti William Butler Yeats runossaan vuonna 1919, pian ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Elettiin optimismin aikaa, vaikka se ei Yeatsin runosta heijastu. Ensimmäisen maailmansodan piti päättää kaikki sodat. Näin ei kuitenkaan käynyt.Tänä päivänä hajaannus on jälleen läsnä ja kylmän sodan päättymisen jälkeinen optimismi on väistynyt. ”Historia ei päättynytkään” ja elämme jälleen keskellä murrosta.
Toisen maailman sodan jälkeen luotu sääntöpohjainen maailmanjärjestys on haastettu. Venäjä on osoittanut toimillaan Georgiassa ja Ukrainassa, että se ei enää kunnioita yhdessä sovittuja sääntöjä. Tilanteen tekee vaikeammaksi se, että kansainvälisen yhteistyöhön perustuvan järjestelmän haastajien joukossa on nyt myös Yhdysvallat, joka oli järjestyksen pääarkkitehti ja toimi aikaisemmin sen takaajana. Kehitys haastaa myös transatlanttisen suhteen, jonka varaan Euroopan turvallisuus on rakennettu.
Euroopalla on myös omat sisäiset haasteensa. Maailmanjärjestyksen toinen arkkitehti, Iso-Britannia, on irrottautumassa eurooppalaisesta integraatiosta. Brexit on prosessi, jonka lopputuloksesta ei ole vielä kenelläkään varmuutta. Euroopan unionin yhteiset arvot ja säännöt kyseenalaistetaan tällä hetkellä myös Italiassa, Puolassa ja Unkarissa. Näitä kysymyksiä ja eurooppalaista johtajuutta käsitellään Maanpuolustus-lehden tässä numerossa, jonka aiheena on Eurooppa.
Keskellä murrosta on hyvä muistaa, että me suomalaiset olemme olleet vastaavassa tilanteessa aiemminkin – viimeksi 1990-luvun alussa. Oma taloutemme romahti samoin kuin ikuisena pidetty Neuvostoliito. Keskellä murrosta – kun Moskovassa oli käynnissä vallankaappaus tai kun Esko Ahon hallitus joutui laatimaan budjetin neljä kertaa uudestaan – emme voineet tietää kuinka selviämme. Silloin kuitenkin luotimme omaan osaamiseemme ja tartuimme rohkeasti uusiin mahdollisuuksiin. Ankkuroimme asemaamme YK- ja ETYK-jäsenuuden kautta. Tarvittiin jatkuvuutta ja rohkeutta. Muuten ei YYA-sopimuksesta ja Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloista olisi irtauduttu; emme olisi liittyneet EU:n jäseniksi tai Naton rauhankumppaniksi.
Suomen asema on tänä päivänä vakaa ja omilla toimillamme pyrimme vahvistamaan myös sääntöpohjaista maailmanjärjestystä. Euroopan unionin jäsenyys tuo meille poliittista ja taloudellista selkänojaa. Sen lisäksi EU:n jäsenmaat ovat velvollisia auttamaan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota kaikin käytettävissä olevin keinoin. Asemaamme vahvistavat myös muut puolustussuhteemme sekä oma vahva puolustus.
Hyvää itsenäisyyspäivää.
Päätoimittaja
Pete Piirainen
