Haastattelu: Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn

3.12.2018

Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 22.10.2018. 

Mikä on maailmantalouden tila tällä hetkellä? Olemmeko matkalla uuteen taantumaan tai kriisiin vai onko talous vakaalla pohjalla?

 

Kiteyttäisin tämän suomalaisittain niin, että maailmantaloudessa on hallan vaaraa muillakin kuin alavilla mailla. Kasvu on edelleen vahvaa ja taloudelliset perustekijät ovat hyvällä mallilla, mutta poliittisluonteiset riskit ja epävarmuudet ovat lisääntyneet. Samoin myös kehittyvien talouksien haavoittuvuus rahoitusolojen kiristymisen myötä.

Kuva: Tiina Takala

 

Miten presidentti Trumpin America First -politiikka vaikuttaa maailmantalouteen ja kauppaan?

 

Se on koettu merkittäväksi riskiksi maailmantalouden kannalta. Keskipitkällä aikavälillä Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasota syö talouskasvua. Pidemmällä aikavälillä protektionismi ja nationalismi voivat horjuttaa liberaalin kansainvälisen sääntöperusteisen maailmanjärjestyksen perusteita. Jos katsoo aivan viime vuosien kehitystä, niin on paradoksaalista, että kaksi liberaalin maailmanjärjestyksen perustajaa – Yhdysvallat ja Iso-Britannia – ovat molemmat kääntyneet sisäänpäin. Kansainvälisten instituutioiden murentaminen on varsinkin pienien valtioiden näkökulmasta huolestuttava kehitys. Pahimmallaan se johtaa viidakon lakiin. Suomen kaltaisten pienten valtioiden näkökulmasta on aina parempi, että kansainvälinen järjestelmä perustuu lakiin, oikeuteen ja instituutioihin. Tässä mielessä EU on joutunut ottamaan vahvaa roolia monenkeskisen kansainvälisen järjestelmän puolustajana. EU tarjoaa Suomelle kauppapoliittisen selkänojan ja sisämarkkinat taloudellisen vakuutuksen.

 

Onko Kiina edelleen maailmantalouden veturi vai tarvitseeko maailmantalous uuden veturin?

 

Maailmantaloudessa on onneksi useita vetureita. Yhdysvallat on tällä hetkellä yksi veturi johtuen maan harjoittamasta finanssipoliittisesta elvytyksestä, joka perustuu nopeaan velkaantumiseen. Tämä on kuitenkin aika lyhytnäköistä, koska oletuksena on, että velkaelvytyksen teho alkaa hiipua vuoden kahden kuluessa. Siinä vaiheessa Yhdysvaltojen taloudesta voi tulla enemmän ongelma kuin ratkaisu.

 

Kiinan kasvu on ollut vahvaa. Kukaan ei voi kuitenkaan olla aivan varma kasvuluvuista, sillä ne osuvat niin täsmällisesti yhteen kommunistisen puolueen keskuskomitean asettamiin tavoitteisiin (6,7 %). Presidentti Xi Jinpingin tavoite on kaksinkertaistaa kansantuote vuodesta 2010 vuoteen 2020. Viime aikojen kasvuluvut osoittavat, että tämä tavoite on mahdollista saavuttaa. Toisaalta tiedetään, että investoinnit ovat merkittävästi laskeneet Kiinassa ja maan talous on velkaantunut. Seuraamme tarkasti, realisoituvatko tähän suureen velkataakkaan liittyvät riskit lähivuosina.

 

* * *

 

Eurooppa on edennyt nyt kymmenen vuotta kriisistä kriisiin. Ovatko kriisit vihdoinkin takana?

 

Tämä on pohjimmiltaan hyvin filosofinen kysymys: ovatko kriisit koskaan takana? Emme voi varmasti tietää, millaisia kriisejä taloudessa ja politiikassa tulee ilmenemään.

 

Mutta sen voi sanoa, että euroalueen velkakriisi on nyt takana vaikeiden päätösten ja vaiheiden jälkeen. Vuosina 2010–2012 euroalueen vakaus saatiin tasapainotettua. Vuodesta 2013 euroalueen talous on ollut elpymässä ja kasvu-uralla. On luotu 9 miljoonaa työpaikkaa ja työttömyys on laskenut 12 prosentista noin 8 prosenttiin.

 

Turvallisuuden tunteeseen ei kuitenkaan voi tuudittautua. Pysyvä haaste on se, kuinka kyetään vahvistamaan tuottavuuden kasvua, kohentamaan työllisyyttä ja vahvistamaan euroalueen rahoitusvakauden perustaa. Näiden rinnalla on myös ajankohtaisia haasteita, kuten Italian finanssipolitiikka. Useimmat ekonomistit eivät pidä velkaelvytystä oikeana keinona saada vauhtia talouteen, vaan katsovat, että Italia tarvitsisi paremminkin rakenteellisia uudistuksia, jotka auttaisivat kasvuun ja tuottavuuteen.

 

Onko Italia poliittinen vai taloudellinen haaste Euroopan unionille?

 

Italia on merkittävä jäsenvaltio. Sen finanssipolitiikan linja ei ole sopusoinnussa EU:n yhteisten sääntöjen kanssa. Toinen haaste on ongelmaluottojen määrä Italian pankkisektorilla. Niitä on kyetty supistamaan ja on tärkeää, että trendi jatkuu. Kolmas haaste on suhteellisen heikko tuottavuus ja sitä myötä hidas kasvu. Lääkkeiden löytäminen edellyttäisi rakenteellisia uudistuksia sekä maan instituutioissa että työmarkkinoilla.

 

Miten näette eurokriisin hoidon vaikuttaneen Euroopan integraatioon?

 

Ensin tuli kriisi ja sitten tuli kriisin hoito. Eurokriisi loi jännitteitä niiden maiden välille, jotka olivat hoitaneet taloutensa hyvin ja toisaalta niiden, jotka olivat pahasti velkaantuneet yksityisen tai julkisen velan osalta. Irlannissa oli kyse yksityisen sektorin velkaantumisesta ja Kreikassa julkisesta velasta. Silloin kun euro Maastrichtissa rakennettiin, ei riittävästi kiinnitetty huomiota maiden välisiin makrotalouden epätasapainoihin. Ne kärjistyivät euron ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Siitä seurasi velkakriisi. Jos kuitenkin katsotaan euron kannatusta suurissa jäsenvaltioissa, niin se on hyvin korkealla tasolla. Poikkeuksena on Italia, jossa kannatus on 60 prosentin tasolla. Suomessa kannatus on ollut hyvin vakaasti yli 70 prosentin tasolla. Kriisi koetteli euroaluetta, mutta vahvan sitoutumisen vuoksi kyettiin tekemään vaikeita päätöksiä, joilla tilanne saatiin vakautumaan. Tämä on vahvistanut kansalaisten luottamusta euroon. Olisi tärkeää, että hyvät taloudelliset ajat käytetään nyt euron perustan vahvistamiseen. Jäsenvaltioiden osalta tulisi tehdä uudistuksia ja vahvistaa julkista taloutta. Euroalueen tulisi taas vahvistaa omia rakenteitaan. Pankkiunionin viimeistely olisi hyvin tärkeää.

 

Venäjän vastaisilla sanktiolla on haluttu osoittaa, että kansainvälisen oikeuden rikkomisella on myös hintalappu. Millainen vaikutus sanktioilla on ollut Venäjän talouteen?

 

Sanktioilla on ollut jonkin verran vaikutusta. Isompi kysymys on ollut, että Venäjän talouden alamäki alkoi jo ennen Krimin valtausta. Se näkyi myös Suomessa Venäjän vientikysynnässä ja turismissa.

 

Nyt Venäjä on muutaman vuoden kyntämisen jälkeen kyennyt vakauttamaan taloutensa, mutta kasvu on edelleen hidasta verrattuna muihin siirtymätalouksiin. Venäjän talouden kasvu on noin 1,5 prosentin luokkaa, kun muissa kehittyvissä talouksissa kasvuluvut ovat neljästä viiteen prosentin luokkaa. Venäjä on pysynyt öljytaloutena. Budjetti on laadittu hyvin realistisesti noin 40–50 dollarin öljyn tynnyrihintaan. Tällä hetkellä Venäjä kykenee kasvattamaan hyvinvointirahastoaan.

 

Talouden modernisaatio jäi kuitenkin kesken, eikä näköpiirissä ole talousuudistuksia. Sanktioiden myötä Venäjä on pyrkinyt vahvistamaan omavaraisuutta muun muassa maataloudessa.

 

* * *

 

Vielä pari vuotta sitten ennusteet Suomen talouden kehityksestä eivät olleet myönteisiä, vaikka Euroopan talouden uskottiin elpyvän. Mikä käänsi Suomen talouden nousuun?

 

V: Jos katsoo kolme vuotta taaksepäin, niin Suomen talous on noussut nollakasvusta kolmeen prosenttiin. Ennuste euroalueelle tälle vuodelle on noin kaksi prosenttia. Mikä käänsi Suomen talouden? Kyse oli useamman tekijän yhdistelmästä, jotka kaikki tukivat toisiaan. Mainitsen niistä kolme. Ensinnäkin, maailmantalouden nopea kasvu on tukenut Suomen vientikysyntää ja investointeja. Toiseksi, Euroopan keskuspankin elvyttävä rahapolitiikka on tukenut kasvua euroalueella ja Suomessa sekä tukenut kotimaista kysyntää. Kolmanneksi, kilpailukykysopimus ja maltilliset palkkaratkaisut ovat edesauttaneet sitä, että suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukyky on korjautumassa.

 

Suomen Pankki on tutkinut kilpailukykysopimuksen vaikutuksia Suomen talouteen ja tulemme julkaisemaan raporttimme joulukuussa. Kun olemme laskeneet sopimuksen vaikutuksia vuosina 2016–2018, niin tällä jaksolla työvoimakustannukset ovat laskeneet Suomessa 2,5 prosenttia, kun ne muualla euroalueella ovat nousseet 1,5 prosenttia ja meidän tärkeimmissä kilpailumaissa 0,5 prosenttia. Tämän vuoden luvut täsmentyvät vielä kun, saamme viimeisimmän liittokierroksen luvut. Olisi hyvin tärkeää, että linja ja ote pitää, ottaen huomion syksyn turbulenssin työmarkkinoilla.

 

Nordea on siirtänyt pääkonttorinsa Suomeen. Onko maamme valmis näin suureen pankkisektoriin?

 

Se on perusteltu kysymys. Olemme käyneet kysymystä läpi viranomaisyhteistyössä. Valtiovarainministeriö, rahoitusvakausvirasto, Suomen Pankin ja Finanssivalvonta loivat yhteisen epävirallisen Norppa-ryhmän, jossa tutkimme jo varhaisessa vaiheessa omaan käyttöömme, millaisia vaikutuksia Nordean mahdollisella siirtymisellä Suomeen olisi. Päädyimme siihen, että pitkälti euroalueen pankkiunionin antamien leveämpien hartioiden ansiosta se on hallittavissa. Meillä on riittävät rahkeet ja mekanismit hoitaa mahdolliset vaikeudet.

 

En tarkoita, että Nordea olisi heikoissa kantimissa. Päinvastoin. Nordean tase on suhteellisen vahva ja pankki on pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Keskuspankin ja finanssivalvojan näkökulmasta on kuitenkin aina kannettava huolta myös keskipitkän ja pitkän aikavälin riskeistä.

 

Nordean pääkonttorin ja taseen siirtymisen myötä Suomen pankkisektorin koko suhteessa bruttokansantuotteeseen on jatkossa vähän yli kolminkertainen. Se oli aikaisemmin noin kaksinkertainen. Nykyisen EU-lainsäädännön mukaan kaikkien systeemisten pankkien kriisienhoito hoidettaisi ensisijaisesti sijoittajavastuulla ja pankkiunioniin on myös rakennettu hyvin vahvat kriisinhallintamekanismit. Lisäksi pankkivalvontaa on tehostettu ja perimmäinen vastuu suurten suomalaisten pankkien osalta on Euroopan keskuspankilla. Lisäksi pohjoismaisten pankkien kohdalla on olemassa myös yhteistyöpöytäkirjat Pohjoismaiden keskuspankkien ja finanssivalvojien välillä.

 

Suomi liittyi Euroopan unioniin pitkälti turvallisuussyistä, mutta EU on ennen kaikkea poliittinen ja taloudellinen unioni. Tulisiko mielestänne Euroopan integraatiota tiivistää myös turvallisuuden alalla?

 

Pidän hyvin tärkeänä, että Euroopan yhdentymistä voidaan vahvistaa turvallisuuden ja puolustuksen alalla, mukaan lukien perinteinen sotilaallinen turvallisuus sekä rajaturvallisuus. Yhdysvallat on ainakin retorisesti ottanut etäisyyttä eurooppalaisiin liittolaisiin ja luonut uusia jännitteitä kauppapolitiikan alalla. Tässä tilanteessa on yhä selvempää, että EU:n pitää kyetä kantamaan aikaisempaa enemmän vastuuta kansainvälisen järjestelmän toimivuudesta ja turvallisuudesta. Se edellyttäisi tiiviimpää yhdentymistä.

 

Millainen EU palvelee tulevaisuudessa parhaiten Suomen intressejä?

 

Olen ehkä vanhan liiton ihminen tai sitten näkemykseni voidaan nähdä johdonmukaisuutena. Olen edelleen samalla kannalla kuin olin lokakuussa 1994, kun kirjoitimme ulkoasiainvaliokunnassa mietintöä Suomen EU-jäsenyydestä. Pidän tärkeänä, että EU:ta rakennetaan myös jatkossa itsenäisten jäsenvaltioiden yhteenliittymänä, jossa on vahvaa yhteistä päätöksentekoa poliittista ja taloudellista asioista. EU:n hajoaminen olisi pienten valtioiden näkökulmasta hyvin haitallista, koska se johtaisi viidakon lakiin. Toisaalta ei ole nähtävissä, että EU:sta tulisi liittovaltiota. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lähiaikoina on kyettävä vahvistamaan euroalueen arkkitehtuuria, on löydettävä toimivia ratkaisuja pakolais- ja maahanmuuttokysymyksiin ja on kyettävä vahvistamaan eurooppalaisen turvallisuuden ja puolustuksen perustaa.

 

* * *

 

Mitkä ovat omat kokemuksenne maanpuolustuskursseista?

 

Minulle reserviupseerikoulu oli hyvin tärkeä vaihe, koska toimin RUK:n oppilaskunnan hallituksessa ja Sohlo-lehden päätoimittajana. Tällöin oli yhteiskunnallisesti vilkas talvi (1981–1982), jolloin järjestettiin presidentinvaalit. Nämä kokemukset vahvistivat oman ratkaisuni, että lähden yhteiskunnallisen vaikuttamisen tielle.Maanpuolustuskursseista omat kokemukseni rajoittuvat luennointiin. Nuorena kansanedustajana ilmoittauduin kurssille kaksi kertaa, mutta jouduin viime tipassa perumaan kummallakin kerralla. Toimin tuolloin samaan aikaan pääministeri Esko Ahon erityisavustajana. Nuo vuodet olivat kovia aikoja, jolloin jouduimme harjoittamaan kriisinhallintaa koko ajan. Vuonna 1992, kun minun piti osallistua kurssille, jouduimme muun muassa laatimaan budjetin neljä kertaa uudestaan. Kurssille osallistuminen ei vain ollut mahdollista. Sen jälkeen siirryin Brysseliin, jossa vierähti pari vuosikymmentä, joten maanpuolustuskurssi jäi omalta osaltani väliin. Yhtä kaikki se on hieno suomalainen instituutio.

 

Olli Rehn aloitti toimikautensa Suomen Pankin pääjohtajana heinäkuussa 2018. Vuosina 2015–2016 hän oli Sipilän hallituksen elinkeinoministeri. Kymmenen vuoden ajan (2004–2014) Rehn toimi komissaarina Euroopan komissiossa vastaten ensin EU:n laajentumisasioista. Barroson komission toisella kaudella Rehn oli myös Euroopan komission varapuheenjohtaja ja vastasi talous- ja raha-asioista.

 

Kuva: Antti Mannermaa / Suomen Pankki

Please reload

Lisää aiheesta:

Please reload

MAANPUOLUSTUS

MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU
Päätoimittaja:
neuvotteleva virkamies Pete Piirainen
pete.piirainen@defmin.fi
 
Maanpuolustus-lehti
PL 266
00171 HELSINKI
maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com
+358 40 149 3649
(toimistoaika tiistaista torstaihin klo 12.00-16.00)

©2019 Maanpuolustus-lehti