Jari Korkki:
Kohti liittokuntaa. Antti Kaikkonen ja Suomen puolustuksen uusi asento.
Otava 2023.
Tehtävä suoritettu – I’ll be back. Sanaparit, jotka kiteyttävät kirjan.
Kohti liittokuntaa on Jari Korkin kirjoittama tuore ”elämäkerta” Antti Kaikkosesta, aiemmin Korkin kohteena ja kumppanina ovat olleet Kalervo Kummola ja Jussi Niinistö. Kirjan otsikko kuvaa ytimekkäästi sen sisältöä: Suomen tietä Natoon ja puolustusministeri Antti Kaikkosen roolia.
Luin Korkki/Kaikkosen kirjan kanssa rinnan Lauri Nurmen ”Suomen salattu tie Natoon” -teosta, joka oli lähes jännityskirjamainen. Nurmi on vauhdikas kirjoittaja ja palkitsee lähteitään tunnistettavalla tavalla. Nyt on myös käynnissä kisa siitä, milloin kukakin Naton kannalle kääntyi ja mikä oma rooli oli. Ehkä yllättävin Nurmen kirjan tunnustus oli se, että Timo Soini ja Jussi Niinistö aurasivat Suomen tien Natoon. Prosessissa mukana olleilla saattaa olla hieman toisenlainen käsitys. Kauniilla lapsella on monta isää ja äitiä.
Kohupaljastuksia tai suuria yllätyksiä kirja ei tarjoa. Se sopii Antti Kaikkosen harkitsevaan ja sopuisaan persoonaan. Suomen tietä Natoon kuvattiin myös mediassa tarkasti ja siksi monet kirjan tapahtumat palautuvat helposti mieleen. Olisi ollut kuitenkin kiintoisaa tietää, miten keskustan Natoa koskeva kannanmuutos vastustavasta kannattajaksi tapahtui. Kuka vei ja kuka vikisi, mutta tätä emme kirjasta saa tietää. Lienee myös tosiasia, että Nato-prosessin vahvojen tekijöiden – presidentti Sauli Niinistön, pääministeri Sanna Marinin, ulkoministeri Pekka Haaviston ja puolustusministeri Antti Kaikkosen – yhteistyö sujui rakentavasti. Ainoa isompi särö oli pääministeri Sanna Marinin sooloilu Hornet-asiassa Ukrainassa. Kirjasta saa kuvan, että siinä asiassa sananvaihto lienee ollut tiukanpuoleista. Kaikkonen kiinnittää lukijan huomiota myös STT:n toimittajan Mantsisen toimintaan, kun hän puolusti pääministeri Sanna Marinin hävittäjälausuntoa, että pääministeri vain vastasi kysymykseen. Tosiasiassa se oli ainoa tilaisuuden kysymys ja se lienee ollut tilattu.
Pienempiä uutisjuttuja kyllä kirjassa avataan. Lentomatkalla Tukholmaan nautitut lonkerot ministeritoveri Mika Lintilän kanssa nousivat yllättävän isoon rooliin Lintilän väitetyn maineen takia. Tuo kohu kyllä luultavammin pelasti Lintilän edustajapaikan – ”etelän media ei meidän poikia eduskunnasta pudota” ajateltiin Pohjanmaalla.
Kirjan elämäkertaosuus on rajallinen. Toki siinä käsitellään Kaikkosen persoonaan ikiajoiksi liimattu maine osallistumisesta Tanssii tähtien kanssa -tv-ohjelmaan ja sieltä saatu Kanki-kutsumanimi. Myös hänen uransa vaikein episodi, vaalirahasotku Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajana ja siitä langetettu tuomio, käydään läpi. Jupakka söi miestä rajusti ja sen jopa arvioitiin katkaisevan hänen uransa politiikassa. Kaikkea vielä. Tilanteeseen sopii sananlasku, että se mikä ei tapa, se vahvistaa.
Kaikkonen vitsaili alkuun ennen Venäjä-hyökkäystä ymmärtäneensä puolustusministerin homman olevan lokoisa. Yritin jo tuoreeltaan korjata Antin näkemystä, että tuo kuvaus sopi 70-luvun puolustusministerin tehtäviin, mutta EU ja Naton rauhankumppanuus sekä monella tavalla voimistunut kahdenvälinen yhteistyö muiden länsimaiden kanssa muuttivat ministerin tehtävät jo aikaa sitten. Toki Venäjän julma hyökkäys Ukrainaan ja siitä poikinut Nato-hakemusprosessi toivat ministerin hommaan ihan oman ja vahvan lisän. Sitä prosessia kirja hyvin kuvaa.
Kaikkonen kertoo kirjassaan kääntyneensä kielteisestä pragmaattiselle Nato-kannalle helmikuussa 2007 ollessaan Yhdysvaltojen kutsusta Nato-matkalla Euroopassa. Itse toimin puolustusministerinä 2007–2011 Vanhasen II hallituksessa, mutta silloin muu keskusta oli äärimmäisen Nato-kriittinen aseenkantajinaan Paavo Väyrynen, Mauri Pekkarinen ja erityisesti pääministeri Matti Vanhasen valtiosihteeri Risto Volanen. Muistan kun olin MTV:n vieraana ministeriurani ensimmäisinä päivinä 2007 ja kerroin kokoomuksen kannattavan Nato-jäsenyyttä. Volanen pillastui asiasta ja kontaktoi eri tahoja, ettei tämä se ole hallituksen linja. Enhän sitä väittänytkään, vaan kerroin kokoomuksen kannan. Vahvistuksen Kaikkosen varhainen myönteisyys sai 24.2.2022 Venäjän hyökkäyksen myötä, kuten niin monen muunkin osalta. Ei ole liioittelua sanoa, että Suomen kansa vei kannatuksellaan Suomen Natoon.
Jos ei kohupaljastuksia, niin kirjassa kerrotaan, miten Kaikkonen taivutti puheenjohtaja Annika Saarikkoa pitämään puolueensa hallituksessa keväällä 2020 ainakin hävittäjäpäätökseen saakka. Tämä siitä huolimatta, että Kaikkonen tunnustaa itse äänestäneensä keskustan hallitukseen menoa vastaan 2019.
Antin jämäkkyydestä kertoo se, että hän jyräsi niin ministeriönsä virkamiehet kuin Pääesikunnan upseerit Ukrainan ensimmäisessä materiaaliavussa. Ministerin linjauksen mukaan pakettiin sisällytettiin myös kovaa aseapua, kuten rynnäkkökivääreitä ja kertasinkoja, kun valmistellussa paketissa oli enemmän kriisiapua. Kaikkosen määrätietoisuus oli kaikin puolin perusteltua. Muutoinkin materiaalihankinnat korostuivat Kaikkosen ministeriaikana. Omaa puolustusbudjettia kasvatettiin rajusti 2,9 miljardilla eurolla. Muistaakseni Elisabeth luonnehti tilannetta, että Antille rahaa suorastaan tyrkytetään, kun me muut olemme sitä joutuneet anelemaan. Hävittäjähankinta, jossa päädyttiin Lockheed & Martinin F-35-hävittäjiin, vietiin onnistuneesti maaliin. Tuo päätös oli jo ennen Venäjän hyökkäystä vahva viesti itänaapurille. Se myös jatkoi hyvää suhdettamme Yhdysvaltojen suuntaan ja se on pantu merkille. Ukrainan avustuspaketteja kertyi Kaikkosen aikana kaikkiaan 16 ja Suomen suhteellinen osuus tukemisessa kestää vertailun, vaikka absoluuttiset luvat ovat vaatimattomampia. Merivoimien korvettihankinta on tässä onnistuneiden materiaalihankintojen listassa ainoa iso vastoinkäyminen. Sekin tosin periytyy edeltäjältä. Rauman telakan toimitus on pahasti myöhässä ja budjetti on kasvanut katosta läpi.
Suomen ja Ruotsin yhteistyö on syventynyt vuosi vuodelta ja ministeri ministeriltä. Ruotsin kollega Peter Hultqvist saa kirjassa paljon tilaa, ja Kaikkonen piti tiiviisti yhteyttä edeltäjänsä Jussi Niinistön tavoin ruotsalaiskollegaansa. Hän lienee ollut suurin kanto kaskessa Ruotsin Nato-hakemuksen tiellä. Toukokuun alussa Kaikkonen havainnoi kollegansa kannan jo kääntyneen. Itse sain kyllä vastaavan tiedon jo 8.4. SDP:n silloiselta eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtmanilta. Vakuutuin silloin Lindtmanin tiedon oikeellisuudesta ja oikeassa hän olikin. Näin se on, että puoluelinja voittaa virallisen kanavan. Ruotsin demareiden kannanmuodostukseen vaikutti ehkä myös maan lähestyvät eduskuntavaalit ja kielteinen Nato-kanta olisi varmasti heikentänyt heidän kannatustaan.
Kaikkosen suosio ministeritehtävien hyvän hoidon ansiosta myötä nousi kansalaisten keskuudessa jo sellaisiin mittoihin, että hänet noteerattiin presidenttigallupeissa. Vaikka hän myöntää kannatuksen hivelleen, kerrotaan kirjassa Kaikkosen käynnistä Suomen Pankissa Olli Rehnin luona huhtikuussa 2022. Siinä tilaisuudessa Kaikkonen kertoi jättävänsä kisan nyt väliin ja tukevansa Rehniä.
Antin tunnetusta huumorintajusta kertoo kuvaus Afganistanin kriisioperaation eduskuntakeskustelusta omien häidensä aikaan. Ulkoasiainvaliokuntaan ministeri ehti, mutta täysistuntokeskustelun hän jätti väliin, koska morsian piti sulhasen osallistumista häihin suotavana ja Antin todetaan päätyneen itse samalla kannalle. Häiden lisäksi molempien lasten syntymät saavat oikeutetusti tilaa. Ne ovat pitäneet ministerin tiukasti myös arjessa kiinni. Kun vielä fiksu vaimo Jannika aina jaksaa muistuttaa, että valta on vain lainassa, ei niissä olosuhteissa neste pääse nousemaan päähän. Jannika oli pitkään asiantuntijana EK:ssa ja siirtyi sittemmin Bayerin yhteiskuntasuhdepäälliköksi.
Kaikkonen hyvästeli puolustusministeriössä työtoverinsa sanoilla I’ll be back ja noihin sanoihin on helppo yhtyä. Suosittelen kuitenkin Antille ministeriön vaihtoa, koska kaksi kautta puolustusministeriössä tekee ihmisestä uusavuttoman, niin hyvin ministeriön väki ministeristään huolta pitää. Kaikkonen tulee olemaan taatusti keskustan keskeisiä tekijöitä myös tulevaisuudessa, mutta ehkä haastavampaa on keskustan löytää uusi nousu. Missä roolissa Kaikkonen on tuota mahdollista nousua rakentamassa, se jää nähtäväksi.
Kirjoittaja
Jyri Häkämies on Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja. Hän toimi puolustusministerinä 2007–2011. Häkämies on suorittanut 168. maanpuolustuskurssin.
