”They haven’t done that yet, unless something happened while I was on the helicopter.” Näin kertoi Yhdysvaltain presidentti Joe Biden toimittajille maaliskuun 2023 lopussa, kun häneltä kysyttiin, oliko hän huolissaan Venäjän ilmoituksesta sijoittaa taktisia ydinaseita Valko-Venäjälle. Hän lienee halunnut korostaa Yhdysvaltain tiedustelun kykyä kerätä ja analysoida tietoa Venäjän ydinasevarastoista, ydinaseiden siirrosta vastaavasta puolustusministeriön 12. päähallinnosta (12. Glavnoe Upravlenije Ministerstva, GUM) sekä ydinaselaveteista.
Tämä kuvastaa myös laajempaa muutosta tiedustelutiedon jakamisessa. Ennen Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa Ukrainaan Yhdysvallat antoi siitä ennakkovaroituksen liittolaisilleen syksyllä 2021. Tarkempi ilmoitus hyökkäyksen alkamisesta annettiin tiedotusvälineille 19.2.2022, viisi päivää ennen varsinaisia sotatoimia: ”Venäjä on tehnyt päätöksen hyökkäyksen aloittamisesta”.
Kuva: Official White House Photo / Adam Schultz
Tällaisesta tiedustelutiedon jakamisesta käytetään englanniksi nimitystä ”prebunking”, joka voidaan kääntää suomeksi ”ennakkoon julkistaminen”. Sen tarkoituksena on vaikuttaa vastustajan toimintaan ja jopa estää sitä toteuttamasta omia suunnitelmiaan. Mainitussa tapauksessa presidentti Putin ei ottanut julkistamista huomioon päätöksenteossaan, koska hän oli valmistautunut Krimin valtauksen tyyppiseen erikoisoperaatioon tunnetuin seurauksin. Erikoisoperaatio-nimikkeen pakonomainen käyttö on sittemmin tuottanut lännessä lähinnä lukuisia meemejä. Sodasta puhuminen Venäjällä taas tuottaa vankeusrangaistuksen.
Tämä esimerkki kertoo meneillään olevasta nykysuuntauksesta tiedusteluyhteisön ja tiedontarvitsijoiden välisissä suhteissa. Yhdysvallat korostaa tiedonjakamisen tärkeyttä sekä liittolaisilleen ja kumppaneilleen että suurelle yleisölle. Ratkaisu ei ole ollut suinkaan mutkaton. Osa tiedon saaneista maista suhtautui asiaan aluksi skeptisesti. Tämä sai Yhdysvallat pohtimaan entistä tarkemmin tiedustelutiedon jakamisen muotoja ja synnytti vaatimuksen tiiviimpään dialogiin liittolaismaiden kanssa. Myös osa julkiseen tiedotustilaisuuteen osallistuneista median edustajista suhtautui ilmoitukseen epäillen ja vaati todisteita julkistamisen tueksi. Näin teki myös suuri osa laajaa yleisöä.
Tiedusteluyhteisölle taas on tärkeää, että lähteet ja käytettävät metodit eivät paljastu. Ilman niitä salainen tiedonhankintakaan ei olisi mahdollista. Yhdysvaltain kansallisen tiedustelujohtajan Avril Hainesin mukaan perusteellista pohdintaa käytiin siitä, mitkä ovat ennakoivan julkistamisen riskit ja hyödyt. Nato-jäsenenä Suomikin tullee liittokunnan osana pohtimaan tällaiseen toimintaan kuuluvia asioita, varsinkin jos primäärilähde on maamme tiedusteluyhteisö. Yhdysvalloissa toimintatapa näyttää tulleen jäädäkseen. Samanlainen ennakkoon julkistaminen lienee tehty Yhdysvaltain kertoessa, että Kiina harkitsee aseavun toimittamista Venäjälle juuri ennen Kiinan presidentti Xi Jinpingin vierailua Moskovaan maaliskuun lopussa 2023.
Yhdysvaltain tuen merkityksestä Ukrainan tiedustelulle kertoo huhtikuun alussa Pentagonista vuotaneet salaiseksi luokitellut asiakirjat. Asiakirjojen sisältö sai Venäjän viranomaiset huolestuneiksi. Vuoto nimittäin paljasti, miten syvälle Yhdysvallat on onnistunut soluttautumaan Venäjän turvallisuus- ja tiedustelupalveluihin. Yhdysvaltalaiset ovat saaneet dokumenttien mukaan päivittäin tietoja Venäjän asevoimien suunnitelmista ja iskujen kohteista. Näin Yhdysvallat on pystynyt varoittamaan Ukrainaa tulevista iskuista ja samalla kertomaan mikä on tilanne Venäjän asevoimien yksiköissä. Näin Ukrainan tiedustelun tilannekuva vastustajasta on parantunut ja täten auttanut maata puolustustaistelussaan.
Kuva: Lehtikuva
Tällaisia vuotoja lukuun ottamatta salaista tiedustelutietoa ei voida julkistaa ennen asiakirjojen sanitointia, eli niiden turvaluokan alentamista. Salaisten tiedustelutietojen korvaajana voidaan käyttää avoimia lähteitä (Open Source Information, OSINF), jos niitä on käytettävissä. Ne voivat olla joko julkisesti tai kaupallisesti saatavia. Tällaisen tiedon keräys muuttuu tiedustelutiedoksi (Open Source Intelligence, OSINT) kuitenkin vasta osaavissa käsissä. Esimerkki tällaisesta viranomaistoiminnasta on Ison-Britannian puolustusministeriön päivittäin Twitterissä julkaisema OSINT-katsaus Ukrainan tilanteesta. On myös ilahduttavaa todeta, että Ukrainan sodan myötä tiedusteluorganisaatioiden ulkopuolelle on syntynyt ammattitaitoisia OSINT-yhteisöjä. OSINT-analyysit tuovat lisäarvoa laajemman kontekstin kuvaamisella, tavoitettavuudella sekä nopeudella. Lisäksi OSINT-toiminta on hyvä tuki muun muassa sotarikoksia tutkittaessa.
Sekä OSINT että salaiset tiedonhankintamenetelmät ovat muuttumassa digitaalisen tiedonkäsittelyn kehittymisen myötä. Tässä suhteessa puhutaankin jo kolmesta samaan aikaan tapahtuvasta vallankumouksesta 1) datan räjähdysmäinen kasvu 2) pilvipalveluiden laajeneva hyödyntäminen 3) tekoäly sekä siihen liittyvä koneoppiminen. Laskentatehoa toimintaan saadaan kvanttitietokoneilla. Osa teknologisista ratkaisuista on jo tiedustelun käytössä, osa vasta kehitysvaiheessa.
Uusien teknologisten innovaatioiden käyttöönottoon liittyvä nykysuuntaus on kehittyvä kumppanuus julkisen ja yksityisen sektorin välillä (Public-Private Partnership). Tätä olemme saaneet todistaa konkreettisesti myös Ukrainan sodassa. Laajalevikkisen ”Ukrainska Pravdan” mukaan viime syyskuussa käyttöönotetun suomalaisten alkujaan perustaman Iceye-yhtiön ”kansansatelliitti” oli auttanut maaliskuun alkuun mennessä yli 7 000 vihollisen sotilaskohteen paikantamisessa Venäjän miehittämillä Ukrainan alueilla. Niiden joukossa oli ollut tarkasti lueteltuina 46 sotilaslentokonetta, 27 helikopteria, 36 S-300-ilmatorjuntajärjestelmää, 12 Pantsir S1 -ohjustorjuntajärjestelmää, 11 tutka-asemaa, 10 ponttoonisiltaa, 6 ballistista Iskander-ohjusjärjestelmää. Kiitos Iceyen kykyjen, suureen osaan näistä kohteista on kyetty vaikuttamaan aseellisesti, ja ne on kirjattu Ukrainan asevoimien yleisesikunnan ylläpitämälle tuhottujen kohteiden listalle. Muita Ukrainan sotaan liittyviä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistoiminnan esimerkkejä ovat muun muassa Elon Muskin satelliittikommunikaatiojärjestelmä Starlink sekä Microsoftin kyberosaamisen hyödyntäminen. Taistelukentällä olemme voineet todistaa myös tiedusteludroonien laajaa käyttöä ja niiden kehittyvää roolia Ukrainan asevoimien tiedustelu- ja tulenkäyttöjärjestelmässä.
Tiedustelun rooli muuttuu turvallisuusympäristön muutosten sekä tiedontarvitsijoiden vaatimusten mukaisesti. Sodan ja rauhan sekä eri toimintamuotojen ja toimintatasojen välisten rajojen hämärtyessä uhkien ennakointi tulee entistä haastavammaksi. Tiedustelupalveluiden kyvykkyys perustuukin siihen, miten hyvin ne pystyvät keräämään salassa pidettävää tietoa samalla käyttäen hyväksi kaikkia tiedustelumenetelmiä analyysin tueksi (All-Source Intelligence). Ajatuksellisesti tiedustelulla on perinteisesti tehtävänä prosessoida tietoa potentiaalisen vastustajan tahdosta ja kyvystä vihamieliseen toimintaan. Venäjän nykyjohto on toiminut päätöksissään opportunistisesti. Siksi perustehtäviin on ollut hyvä lisätä myös vastustajan itsensä arvioima mahdollisuus vihamieliseen toimintaan. Koska ennakoiva julkistaminen ei toiminut, vastaisuudessa on tarkemmin pureuduttava myös siihen millä perusteella esimerkiksi hyökkäyskäsky on annettu ja tarkemmin se, mikä on Venäjän johdon antama tehtävä asevoimille – erikoisoperaatio vai laajamittainen hyökkäys. Ukrainan hyökkäyssotaan liittyen Venäjän tiedustelu ja sitä seurannut päätöksenteko epäonnistuivat tässä suhteessa pahasti.
Viime vuosikymmenenä keräys ja analyysi on laajentunut etenkin kyberiin, informaatioon, avaruuteen sekä hybridiin. Viimeksi mainitusta puolustushallinto käyttää nimitystä laaja-alainen vaikuttaminen painottaen asevoimien roolia hybridiuhkista puhuttaessa. Samaan suuntaan liikkuu myös Naton ajattelu. Tiedustelun tehtävänä on indikoida ja varoittaa ennakolta (Indications & Warnings) liittokuntaa tulevista uhista sekä samalla tukea Natoa yhteisoperaatioiden valmistelussa ja toteutuksessa. Suomen tiedusteluyhteisön sopeutuminen Nato-jäsenyyteen on täydessä käynnissä osin vaatien työntäyteisiä päiviä.
Kuva: Sergey Shestak / Lehtikuva
Tiedustelun uudet suuntaukset ja eri teknologiset ratkaisut vaativat nyt käytössä oleviin toimintatapoihin pureutumista ja laajemmin kulttuurimuutosta koko tiedusteluyhteisössä. Suomen osalta hyvän perustan tälle antaa 1.6.2019 käyttöön otetut siviili- ja sotilastiedustelulait. Se koskee sekä tiedustelupalveluiden operatiivista toimintaa niin teknisissä ympäristöissä kuin salaisen henkilötiedustelun maailmassa. Kattava valvontajärjestelmä on osoittanut uskottavan toimintansa ollen jopa osa tiedusteluviranomaisten laadunvarmistusta. Tehokkaan valvonnan toimivuus kasvattaa luottamusta myös kansalaisten suuntaan. Uudesta lainsäädännöstämme ollaan oltu jopa niin kiinnostuneita, että eräät maat ovat muuttaneet tai muuttamassa omaa lainsäädäntöään meidän kokemuksiemme mukaisesti.
Viimeisten vuosien aikana tiedustelukulttuuri on laajentunut eri yhteiskunnan osa-alueille. Hyvä niin. Kustantamot ovat suopeita ottamaan vastaan tiedustelua koskevia käsikirjoituksia. Radiossa, televisiossa ja nettipohjaisissa podcasteissa käydään tiedusteluaiheisia keskusteluja. Koulutuksella ja tutkimuksella on keskeinen rooli kulttuurin edelleen kehittämisessä. Yliopistot ovat lisänneet tiedusteluopintoja (vast.) curriculumiinsa. Tiedustelua koskevat tohtorinväitökset ovat lisääntyneet. Maanpuolustuskorkeakoulussa on laadittu usean kirjoittajan toimesta teos nimeltä ”Suomalaisen tiedustelukulttuurin jäljillä”. Kädessäsi oleva tiedustelulle omistettu Maanpuolustus-lehti on osa tätä jatkumoa.
Kirjoittaja
Harri Ohra-aholla on 40 vuoden kokemus Puolustusvoimien eri tehtävissä joukkojen parissa aina joukkueen johtajasta prikaatin komentajuuteen. Suunnilleen puolet urasta on suuntautunut sotilastiedusteluun, josta viimeiset kuusi vuotta sotilasvirassa Puolustusvoimien tiedustelupäällikkönä. Sittemmin kirjoittaja on toiminut neuvottelevana virkamiehenä puolustusministeriössä vastaten tiedustelun ohjauksesta ja koordinoinnista valtioneuvostotasolla. Ohra-aho on suorittanut 177. Maanpuolustuskurssin.
