Vaikutusvalta on pitkälti paikallisen valtaeliitin ansiota
Vaikutusvalta on monitahoista
Keskustelu Venäjän vaikutusvallasta entisen Neuvostoliiton alueella lisääntyi huomattavasti keväällä 2022 Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Yhden maan vaikutusvallan määrittely ja mittaaminen toisessa on kuitenkin ongelmallista. Kazakstanin, Kirgistanin, Tadžikistanin, Turkmenistanin ja Uzbekistanin Venäjä-myönteinen politiikka tulkitaan edelleen helposti joko Moskovan aktiivisen painostuksen tai taitavan manipuloinnin seurauksena, jolloin Keski-Aasian hallinnoille ja yhteiskunnille jää passiivisen vastaanottajan rooli.
Venäjä on tietoisesti ja johdonmukaisesti pyrkinyt säilyttämään ja lisäämään vaikutusvaltaansa Keski-Aasiassa 1990-luvun puolivälistä alkaen poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen integraation avulla. Siitä huolimatta Venäjän alueellista vaikutusvaltaa ei voi analysoida tarkastelemalla ainoastaan Moskovan toimia, vaan on otettava huomioon myös globaalin järjestelmän vaikutukset sekä liuta kunkin maan sisäpoliittisia tekijöitä.
Jo ennen Ukrainan täysmittaisen sodan syttymistä oli selvää, että Venäjän vaikutusvalta Keski-Aasiassa väheni vuosi vuodelta. Helmikuun 2022 jälkeen kehityskulku on vauhdittunut entisestään. Yksikään alueen valtioista ei tue Venäjän sotaponnisteluita avoimesti. Siitä huolimatta Venäjän vaikutusvallalle on Keski-Aasiassa edelleen hyvät edellytykset paikallisen autoritäärisen valtaeliitin ansiosta.
Kuva: Karen Minasyan / AFP / Lehtikuva
Keski-Aasian valtaapitävät Venäjän alueellisen vaikutusvallan mahdollistajina
Jokaisessa Keski-Aasian maissa valtaa pitää tällä hetkellä autoritäärinen hallintoeliitti, jonka tavoite on pysyä vallassa keinoja kaihtamatta. Korruptioon nojaavan patrimonialistisen järjestelmän ansiosta poliittinen valta tuo rajattomasti mahdollisuuksia rikastumiseen.
Valtioiden ulkopoliittiset valinnat heijastelevat sisäpoliittista vallassa pysymisen päämäärää kansainvälisen järjestelmän asettamien rajojen puitteissa. Muodollisesti kaikki alueen maat ajavat monivektorista ulkopolitiikkaa, mikä tarkoittaa pyrkimystä tasapainoiseen yhteistyöhön monen eri kumppanin kanssa.
Käytännössä yhteistyö Venäjän kanssa on kuitenkin huomattavasti läheisempää kuin muiden maiden kanssa. Ainoastaan Kiina on noussut läheisen kumppanin asemaan taloudellisen vipuvoimansa ja maantieteellisen läheisyytensä ansiosta. Kilpailu luonnonvaroista ja luottamuspula Keski-Aasian valtioiden johtajien välillä jarruttaa alueen sisäistä yhteistyötä ja integraatiota, jota länsimaat pyrkivät edistämään.
Keski-Aasian valtaapitävien suhtautuminen Venäjän vaikutusvaltaan on ollut koko maiden itsenäisyyden ajan sallivaa, sillä sen ei ole katsottu uhkaavan niiden valta-asemaa. Moskovassa tuetaan alueen johtajia ja niiden pyrkimystä edistää vakauden politiikkaa autoritäärisin keinoin.
Taloudessa Venäjä on näyttänyt eliitin näkökulmasta ennen kaikkea mahdollisuutena, ei uhkana. Kazakstanin ja Turkmenistanin energiakauppa Venäjän kanssa on mahdollistanut eliitin rikastumisen. Kirgistanin, Tadžikistanin ja Uzbekistanin taloudet hyötyvät työperäisestä maahanmuutosta, josta jopa 90 % suuntautuu Venäjälle.
Vaikka Kiinan rooli Keski-Aasian talouksissa on nykyään suuri, kauppasuhteet Venäjään ovat tiiviit sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Länsipakotteiden myötä on herätty Venäjän kiertävien kauppareittien tarpeellisuuteen, mutta niiden luominen on hidasta ja vaikeaa. Vaikuttaa myös siltä, että sekä Kazakstan että Uzbekistan ovat Ukrainan sodasta huolimatta valitsemassa venäläisen Rosatomin uusien ydinvoimaloidensa päärakennuttajaksi.
Neuvostoaika antoi hyvät edellytykset Venäjän vaikutusvallan jatkumiselle myös kielen ja kulttuurin saralla, mutta myöskään tällä osa-alueella paikallisen valtaeliitin roolia vaikutusvallan yhtälössä ei voi sivuuttaa. Venäjän kielen vahvaa asemaa selittää sitä tukeva kielipolitiikka, kun taas ajatus Venäjästä imperialistisena suurvaltana on keskiaasialaisille vieras Venäjän myönteisessä valossa esittävän historiapolitiikan seurauksena.
Kuva: Vladimir Smirnov / Itar Tass / Lehtikuva
Onko eliitin suhtautuminen Venäjän vaikutusvaltaan muutoksessa?
Ukrainan sota näyttää muuttaneen Keski-Aasian valtaapitävien suhtautumista Venäjän vaikutusvaltaan kahdella osa-alueella, turvallisuussektorilla ja niiden suhteessa länsimaihin.
Venäjän rajanaapurivaltio Kazakstanin kohdalla Venäjä on näyttäytynyt ensi kertaa aidolta turvallisuusuhkalta. Vielä tammikuussa 2022 presidentti Qasym-Jomart Toqaev kutsui silmiään räpäyttämättä Venäjän luotsaaman Kollektiivisen turvallisuussopimuksen järjestön (KTSJ) joukot maahan turvatakseen oman valta-asemansa. Nyt vastaava päätös olisi poliittisesti riskaabelimpi ja tuhoisampi Kazakstanin maakuvalle.
Muiden Keski-Aasian maiden kohdalla Ukrainan sota vaikuttaa turvallisuuspolitiikkaan Venäjän armeijan sotilaallisen uskottavuuden romahtamisen myötä. Keski-Aasian KTSJ-maiden valtaapitävien näkökulmasta Venäjän ei niiden sotilaallisena liittolaisena tulisi sotia Ukrainassa, vaan taata niiden sisäistä ja ulkoista turvallisuutta. Venäjän tuen mahdollinen heikkeneminen huolettaa etenkin Tadžikistania, joka onkin kääntynyt vahvistamaan yhteistyötään Kiinan kanssa.
Venäjän vaikutusvallan mahdollistavaa politiikkaa on myös yhä vaikeampi sovittaa yhteen toimivien länsisuhteiden kanssa. Tämän takia Keski-Aasian valtaeliitin pyrkimykseksi on nousemassa Venäjä-kytkösten vähentäminen – tai ainakin niiden vähättely.
Kirjoittaja
Kristiina Silvan (VTT) on tutkijatohtori Ulkopoliittisessa instituutissa. Hän tutkii Venäjän, Valko-Venäjän ja Keski-Aasian maiden sisä- ja ulkopolitiikkaa.
