Venäjän hyökkäyssodan ja Euroopan turvallisuushaasteiden seurauksena pohjoismainen yhteistyö on vahvistunut tavalla, jota emme vielä jokin aika sitten osanneet ennustaa. Uuden poliittisen agendan kärjessä ovat turvallisuus ja kriisinkestävyys, mutta myös kauppasuhteet. Yhteistyön vahvistamiselle on erinomaiset eväät, mutta hallitusten ohella mukaan tarvitaan elinkeinoelämä. Hihat olisi laitettava heilumaan erityisesti TKI-investointien, vihreän siirtymän, sääntelyesteiden purkamisen ja kokonaisturvallisuuden edistämiseksi.
Sanotaan, että hädässä ystävä tunnetaan. Hyvinä aikoina ystävyys on arkipäivästä, jopa itsestään selvää, mutta kriisien myllerryksessä korvaamatonta. Näin on myös Pohjoismaiden kohdalla. Venäjän hyökkäyssodan ja Euroopan turvallisuushaasteiden seurauksena pohjoismainen yhteistyö on vahvistunut tavalla, jota emme vielä jokin aika sitten todellakaan osanneet ennustaa.
Pohjoismaisen taloudellisen yhteistyön edistäminen käynnistyi toden teolla 1900-luvun puolivälissä. Pohjoismaisen passivapausalueen ja yhteispohjoismaisen työmarkkina-alueen luominen 1950- ja 1960-luvuilla oli oman aikansa radikaali uudistus, jonka ansiosta myös yritysten ja investointien liikkuvuus helpottui ja maiden taloudet kytkeytyivät tiiviimmin toisiinsa. Sen jälkeen päähuomio on kuitenkin kohdistunut suurempaan markkinaan – Eurooppaan – ja pohjoismaiset edistysaskeleet ovat saaneet odottaa. Tanskan, Ruotsin ja Suomen yhteistyö EU:ssa on toki ollut tiivistä ja Norja, Tanska ja Islanti ovat puolestaan toimineet aktiivisesti Natossa, mutta todellinen yhteinen tilannekuva on tuntunut puuttuvan, ja sen myötä poliittinen paine saada jotakin merkittävää aikaiseksi. Pohjoismaisen yhteistyön markkinointi takavuosina Euroopan integraation vaihtoehtona ei myöskään ole auttanut asiaa.
Pohjoismainen yhteistyö muuttuneessa turvallisuusympäristössä
Nyt pelitilanne on kuitenkin muuttunut. Turvallisuusympäristön muutos, geopoliittinen kilpailu ja Yhdysvaltojen toimintaan liittyvä epävarmuus lisäävät tarvetta vahvoille alueellisille kumppanuuksille. Pohjoismaiden poliittisen agendan kärjessä ovat nyt turvallisuus ja kriisinkestävyys, ja myös kauppasuhteita tarkastellaan uusista lähtökohdista. Mitä voimme tehdä yhdessä enemmän ja paremmin ja miten varmistamme turvallisuutemme ja toimitusketjumme kriisitilanteissa, oli kyse sitten puhtaasta energiasta, kriittisistä teknologioista tai raaka-aineista?
Hallitustenvälinen yhteistyö ei tässä yksin riitä. Mukaan tarvitaan yrityksiä, joiden käsissä ratkaisujen tuottaminen on. Elinkeinoelämän järjestöt voivat toimia tässä tärkeinä sillanrakentajina ja yhteistyön kirittäjinä. Siitä hyvä esimerkki oli kesäkuussa 2025 Paimiossa järjestetty Pohjoismaisten pääministereiden, elinkeinoelämän järjestöjen ja yritysten yhteinen tapaaminen, jossa käsiteltiin kilpailukykyyn ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä ja pohjoismaisen yhteistyön mahdollisuuksia. Seurantatyö on jo käynnissä, ja myös kokous saa toivottavasti jatkoa tulevaisuudessa.
Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
Vahva talous ja kilpailukykyiset yritykset menestyksen perusta
Pohjoismaisen talousalueen erityispiirteenä voidaan pitää sitä, että alueella yhdistyvät korkea elintaso, toimiva hyvinvointivaltio ja kilpailukykyinen markkinatalous. Kaikki Pohjoismaat kuuluvat myös maailman vauraimpiin ja sosiaalisesti tasa-arvoisimpiin yhteiskuntiin. Pieninä avoimina talouksina elinvoimamme perustuu kansainväliseen kauppaan ja investointeihin. Korkea koulutustaso ja vahvat TKI-panostukset antavat hyvät edellytykset kasvulle, ja pohjoismaat ovat myös kansainvälisiä edelläkävijöitä vihreässä siirtymässä ja ilmastopolitiikassa. Tulevaisuudessa pohjoismaisen talousalueen merkitys voi kasvaa entisestään, kun alueen vakaus, luotettavuus ja kestävä kehitys houkuttelevat investointeja ja osaajia. Eväät ovat siis erinomaiset. Se kuuluisa tuhannen taalan kysymys onkin, miten saada yhteistyöstä tehot irti tilanteessa, jossa maailmantalouden näkymät ovat vähintäänkin epävarmat ja tarve uudistumiseen ja investointeihin huomattava?
Elinkeinoelämän näkökulmasta avainasemassa on vahva talous ja kilpailukykyiset yritykset, jotka kykenevät tuottamaan ne kestävän kasvun ja turvallisuuden ratkaisut, joilla pysymme kehityksen kärjessä myös tulevaisuudessa. Vain jatkuva uudistumiskyky varmistaa, että Pohjoismaat voivat säilyttää asemansa eturivin talousalueena myös tulevaisuudessa. Tehtävää siis riittää, etenkin Suomella, jossa kasvu on jo pidempään ollut selvästi muita pohjoismaita heikompaa.
Pohjoismaiden kasvun ajurit
Mitä sitten tulisi tehdä? Pohjoismaiset elinkeinoelämän järjestöt ovat nostaneet esille neljä keskeistä kokonaisuutta, joiden osalta nyt olisi aika panna hihat heilumaan.
- Innovaatiovetoisen kasvun vahvistaminen panostamalla vielä enemmän tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan (TKI), ja lisäämällä yrityslähtöisen innovaation rahoitusta ja kannustimia. On myös huolehdittava riittävän yksinkertaisesta ja selkeästä sääntelystä, joka houkuttelee TKI-intensiivisiä yrityksiä Pohjoismaihin, sekä osaajien ja opiskelijoiden liikkuvuuden edellytyksistä.
- Vihreän siirtymän määrätietoinen edistäminen kehittämällä ja kaupallistamalla uusia ratkaisuja ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen torjumiseksi. Pohjoismainen sähkömarkkina on keskeinen osa energiaomavaraisuutta ja kilpailukykyä, mutta vihreiden investointien houkuttelemiseksi tarvitaan enemmän huippuosaamiseen perustuvaa rahoitusta, sujuvampia lupaprosesseja sekä rakentavaa yhteistyötä investointien hyväksyttävyyden parantamiseksi.
- Sääntelyyn liittyvien kasvun esteiden raivaaminen. Euroopan sisämarkkinoiden esteitä poistamalla luodaan tasapuolisemmat toimintaedellytykset pohjoismaisille yrityksille uusien kasvumahdollisuuksien tavoitteluun. EU-tasolla olisi tartuttava esimerkiksi GDPR:n ja raportointivaatimusten keventämiseen, ja huolehdittava siitä, ettei EU-sääntelyn toimeenpano synnytä uusia esteitä.
- Pohjoismainen kokonaisvaltaisen turvallisuuden mallin vahvistaminen. Yrityksillä on keskeinen rooli huoltovarmuustyössä, ja sen tueksi tarvitsemme parempaa tiedonkulkua julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä riskeistä ja uhista. Liikenne-, digi ja energiaverkkoyhteydet luovat perustan kasvulle, mutta myös kriisinkestävyydelle ja sotilaalliselle liikkuvuudelle. Myös vahvempi eurooppalainen puolustus- ja kaksoiskäyttöteollisuus on yhteisen turvallisuutemme kannalta olennaista.
Samoin on ratkaisevan tärkeää jatkaa Ukrainan tukemista niin kauan kuin on tarpeen. Ukrainan jälleenrakennus edistää myös sen tulevaa EU-jäsenyyttä. EK:n oma, kaksivuotinen hanke suomalaisyritysten määrän kaksinkertaistamiseksi Ukrainan markkinoilla on juuri käynnistynyt, ja tavoitteena on tässä kiriä kiinni muiden pohjoismaiden etumatkaa. Opittavaa on.
Pohjoismaisessa yhteistyössä on nyt nostetta, ja kyse on siis paljon muustakin, kuin Pohjoismaiden omien haasteiden ratkomisesta. Yhdessä voimme olla kasvua ja uudistumista, turvallisuutta ja vahvaa demokratiaa edistävä voima niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin.
Kirjoittaja
Lotta Nymann-Lindegren on EK:n EU-asioista vastaava johtaja ja johtoryhmän jäsen. Hän on työskennellyt myös ulkoministeriössä, valtioneuvoston kansliassa sekä Suomen edustustoissa Berliinissä, Kööpenhaminassa ja Euroopan unionissa. Hän on suorittanut Natoon keskittyneen maanpuolustuksen 61. erikoiskurssin.
