Haastattelu:
Eeva Ylikoski
Nuorten agenda 2030
Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 30.1.2023.
Nuorten Agenda 2030 perustettiin vuonna 2017 pääministerin johtaman kestävän kehityksen toimikunnan alaisuudessa. Sen tavoitteena on tuoda nuoria mukaan kestävän kehityksen globaalin toimintaohjelman suunnitteluun ja toteutukseen. Vuonna 2022–2023 ryhmässä on 15 jäsentä.
Mitkä kestävän kehityksen tavoitteista (Agenda 2030) ovat sinulle erityisen tärkeitä?
Ilmastoon, ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset.
Miten arvioit vuonna 2015 hyväksyttyjen tavoitteiden toteutumista tällä hetkellä?
Joiltain osin edistys on ollut ihan hyvää. Maailman mittakaavassa köyhyyttä on saatu vähennettyä, vaikka ongelmat ovat yhä suuria. Ympäristötavoitteissa ollaan kuitenkin aivan alkutekijöissä: missään nimessä ei ole tehty tarpeeksi. Montrealin luontokokous (COP15) oli hyvä askel. Ihmisoikeuksien puolella on paljon tehtävää, Suomessa [kaksi päivää haastattelun jälkeen hyväksytty] translaki ja saamelaiskäräjälaki veisivät niitä eteenpäin.
Kuuluuko nuorten ääni, kun Suomessa tehdään tulevaisuutta koskevia päätöksiä?
Ei edelleenkään tarpeeksi. Mielipidettämme kyllä kysytään usein, mutta politiikassa on mukana vain pieni joukko. Ja jos sanomme haluavamme muutosta, vastaus on ”kiitos, mutta näin ei voida tehdä”. Ilmastoasiat ovat tästä hyvä esimerkki. Nuorille saattaa tulla mieleen, ettei ole järkevää äänestää tai vaikuttaa, kun meitä ei kuunnella.
Miten sitten varmistetaan, että päätöksenteossa otetaan huomioon nuorten ja tulevien sukupolvien tarpeet?
Yksi tapa olisi perustaa erilaisia nuorten ryhmiä osaksi päätöksentekoa, esimerkiksi ympäristöministeriön yhteyteen. Nuorten eri järjestöistä ja eri taustoista tulisi päästä puhumaan suoraan valtionjohdolle.
Onko Suomi menossa hyvään suuntaan?
Mitä tulee ihmisoikeuksiin, olemme vähitellen matkalla oikeaan suuntaan, vaikka esimerkiksi muunsukupuolisten ja sateenkaariperheiden oikeuksissa on vielä paljon tekemistä. Nato-jäsenyys on hyvä askel eteenpäin. Koulutuksen kanssa luvassa on ongelmia: taso on pudonnut, ja nuoret polttavat itsensä loppuun. Mielenterveyspalveluita on vaikeaa saada.
Mitkä ovat Suomen suurimmat vahvuudet ja mahdollisuudet?
Demokratia on vahvuus. Meillä on monipuoluejärjestelmä, käymme äänestämässä ja päätökset tehdään vaalien pohjalta. Suomella on mahdollisuus näyttää esimerkkiä ympäristöasioissa: vähemmän kulutusta, enemmän kasvisruokaa, lopetetaan turkistarhaus. Suomi on myös turvallinen maa, ja puolustuskin on hyvässä kunnossa.
Entä suurimmat heikkoudet?
Maailmalla Suomi on liian usein hiljaa ja odottaa, mitä naapurit sanovat. Se on osin ymmärrettävää, koska meillä on Venäjä vieressä. Toisaalta jos joku asia on väärin, ei silloin voi katsoa vierestä, tai muuten on kiusaamisen hiljainen hyväksyjä. Uiguurikysymys on tästä yksi esimerkki.
Yksi heikkous on sote-alan kriisi. Olen juuri ollut ensimmäisessä harjoittelussani vanhainkodissa, ja se nosti entisestään omaa arvostustani hoitajia kohtaan. He tekevät rankkaa ja vaikeaa työtä.
Nuorten Agenda 2030 on ottanut näkyvästi kantaa ympäristökysymyksiin. Millä mielellä olet seurannut Suomessa viime aikoina käytyä ympäristökeskustelua?
On loistavaa, että ilmastolaki meni viimeinkin läpi. Toisaalta muun muassa maanviljelyksen tukien kohdentaminen on edelleen turhauttavaa, ja metsälait ovat retuperällä – vanhojen metsien suojelun tarvetta ei ymmärretä. Metsäkeskustelu on muutenkin surullista seurattavaa. Kunnioitan Elokapinaa, joka tuo esiin nuorten mielipidettä. Kuitenkin jos kaikki ovat valmiita tekemään kompromisseja, ovat eväät hyvään keskusteluun olemassa.
Mikä on Suomen rooli globaalin kestävän kehityksen edistäjänä?
Kestävää kehitystä tulisi tuoda esille eri kansainvälisillä foorumeilla. Suomi voisi muun muassa edistää kestävää verotusta ja panostuksia tutkimukseen.
Mistä Suomessa puhutaan liian vähän?
Monestakin asiasta. Ensinnäkin itsetuhoisuudesta ja itsemurhista, mikä on ristiriidassa maailman onnellisimman maan maineen kanssa. Tarvitaan muutos siihen, miten vaikeaa apua on nykyään saada, jonot ovat aivan liian pitkiä. Mielenterveyden kanssa ei leikitä, se vie työkyvynkin. Terapiatakuu olisi tärkeä, avun saamisen ei pitäisi olla rahasta kiinni. On myös järkyttävää, miten vaikeaa Suomessa on päästä opiskelemaan ja miten paljon paineita tämä tuo lukiolaisille. Toivoisin, että myös eutanasiasta puhuttaisiin enemmän. Oikeus hyvään kuolemaan on ihmisoikeus.
Entä liikaa?
Meitä kiinnostaa ehkä liikaa, mitä päättäjät tekevät vapaa-ajallaan. Lisäksi nuorten aktivismin, kuten Elokapinan, mustamaalaaminen harmittaa: urheilumenestystä juhliessa vaikuttaa olevan OK rikkoa kulttuuriperintöä, mutta sitten Mannerheimintien tukkiminen on maailman hirvein asia! Jääkiekossa voittaminen on hienoa, mutta toiset sentään yrittävät muuttaa maailmaa paremmaksi.
Valmistaako Suomen koulutusjärjestelmä nuoria tulevaisuuteen?
Kyllä ja ei. Meillä on hyvä peruskoulutus, ala-asteet ovat saman tasoisia. Myös lukiot ovat hyviä, mutta ylioppilaskokeella on liian iso painoarvo tulevaisuuden määrittämisessä.
Painotetaanko koulutuksen sisällössä oikeita asioita?
Olisi hyvä, jos yläasteen yhteiskuntaopissa opetettaisiin veroilmoituksen täyttämisen tai vuokrasopimuksen laatimisen kaltaisia kansalaistaitoja. Lukionkin pitäisi olla yleissivistävä, tätä ei saisi vähentää erikoistumisen varjolla. Eikä matikkaa voi vaatia kaikkialle – tarvitaan erilaista osaamista ja erilaisia ihmisiä.
Jos saisit muuttaa Suomessa yhden asian vuoteen 2030 mennessä, mikä se olisi?
Yleisellä tasolla toivoisin, että ihmisoikeudet olisivat kunnossa, ilmastotoimet hyvällä mallilla ja nuorten ääni saataisiin kuuluviin. Mutta jos pitää sanoa yksi asia, unelmoin lihankulutuksen lopettamisesta tai vähintään tuotantoeläimien olosuhteiden parantamisesta.
Kuva: Susanna Heiska / Lehtikuva
Mitä ajatuksia Nato-jäsenyydestä? Miten Suomen asema muuttuu sen myötä?
Pidän Nato-jäsenyyttä pelkästään positiivisena asiana. Nyt meillä on turvaverkko pahan varalle, naapuristamme ei koskaan tiedä. Jatkossa varmaan pystymme tekemään enemmän yhteistyötä Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden kanssa ja muutenkin lähentymään länttä. En tiedä, mitä Venäjä siitä tykkää, mutta Suomen puolustuksen kannalta Nato-jäsenyys on ainoa oikea vaihtoehto.
Mitä eurooppalaisuus sinulle merkitsee?
Esimerkiksi sitä, että saa kulkea maasta maahan vapaasti. Eurooppa on myös omanlaisensa yhteisö, esimerkiksi järjestöjen ja leirien kautta on mahdollista tutustua nuoriin eri Euroopan maissa. Eurooppalaisuus kiteytyy yhdessäolossa, vaikka kaikki eivät olisikaan kaikesta samaa mieltä. Euroviisut on vuoden kohokohta, ne tuovat koko Euroopan yhteen.
Mitä suurvaltakilpailu mielestäsi tarkoittaa Euroopan ja Suomen kannalta: kuljemmeko kohti maailmaa, jossa pitää valita Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä?
Pahimmassa tapauksessa kyllä, toivottavasti emme koskaan. Suomella ei oikein tässä ole sananvaltaa. Kiina on aika arvaamaton, mieluummin valitsisin Yhdysvallat, vaikka sielläkin on omat ihmisoikeusongelmansa. Joka tapauksessa Suomen on itse määriteltävä, mitkä asiat meille ovat tärkeitä.
Onko sinulla henkilökohtaista suhdetta maanpuolustukseen tai asevelvollisuuteen?
Sukulaisten kautta kyllä, ja myös moni kaverini on tällä hetkellä armeijassa. Isäni on ollut rauhanturvaajana Kyproksella ja kertoilee aina armeijajuttuja. Olen joskus miettinyt, pitäisikö itsekin mennä. Varsinkin nyt Ukrainan sodan aikana olen ajatellut, että lääkintäalan osaamisellani voisi olla käyttöä.
Pitäisikö asevelvollisuuden koskea myös naisia?
Minkä takia aina puhutaan vain miehistä ja naisista ja unohdetaan ne, jotka eivät määrittele sukupuoltaan? Asevelvollisuuden pitäisi koskea kaikkia, tai kaikkien tulisi voida valita ase- tai siviilipalveluksen välillä. Ensimmäinen askel olisi järjestää kutsunnat kaikille.
Onko Ukrainan sota laajemmin vaikuttanut ajatuksiisi näistä asioista?
On se. Ennen ajattelin, miten armeijaan voi mennä, kun siellä vain opetetaan tappamaan. Nyt olen ymmärtänyt, että se on tärkeää. Sota on lähellä ja Suomi on pieni maa, meillä on oltava toimiva maanpuolustus. Olen ajatellut, että haluan tehdä oman osuuteni. Onneksi Suomi on auttanut Ukrainaa, ja Euroopan maat ovat laajemminkin tulleet sen tueksi.
Minkälainen on sinulle tavoittelemisen arvoinen tulevaisuus?
Tulevaisuus, jossa ihmisoikeudet ovat hyvin, tasa-arvo vallitsee, demokratia kukkii ja kaikilla – niin ihmisillä kuin luonnolla – on hyvä olla. Kaikki saavat apua, eikä sen pyytäminen ole noloa.
Haastateltava
Eeva Ylikoski valmistui keväällä 2022 Tapiolan musiikkilukiosta. Tällä hetkellä hän opiskelee sairaanhoitajaksi Helsingissä, mutta pohtii myös yliopisto-opintoja – erityisesti kiinnostavat valtiotieteet ja teologia. Vapaa-ajallaan hän soittaa klarinettia ja toimii Nuorten Agenda 2030:n lisäksi erilaisissa vastuu- ja järjestötehtävissä, kuten WWF-nuorissa, Nuorten biodiversiteettivaikuttajat-verkostossa ja oppilaitoksensa hallituksessa.
