Pohjoismaissa asuu kaksi alkuperäiskansaa: saamelaiset Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa sekä inuiitit Grönlannissa. Saamelaisten pohjoismainen yhteistyö alkoi jo yli 100 vuotta sitten. Yhteistyön äitinä pidetään saamelaisaktivisti Elsa Laula Renbergiä, jonka ansiosta Trondheimissä järjestettiin ensimmäinen Norjan ja Ruotsin saamelaisia koonnut Saamelaisten kansalliskokous 6. helmikuuta 1917. Kokous sitoi saamelaiset yhteen kansana ja loi saamelaispolitiikan perustan yli valtiorajojen.
Arktiset alkuperäiskansat
Alkuperäiskansat ovat asuttaneet arktisia alueita tuhansien vuosien ajan. Arktisella alueella asuu noin neljä miljoonaa ihmistä, joista noin 10 prosenttia kuuluu yli 40 eri alkuperäiskansaan. Asutus jakaantuu kahdeksan valtion kesken; Kanada, Yhdysvallat, Venäjä, Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti.
Alkuperäiskansat eroavat valtaväestöstä muun muassa kielen, kulttuurin ja elinkeinojen osalta. Alkuperäiskansoilla on erityinen suhde maahan, jota he ovat asuttaneet ja alkuperäiskansojen harjoittamat perinteiset elinkeinot perustuvat poronhoitoon, kalastukseen ja metsästykseen. Teollisuus, sosiaaliset muutokset ja ympäristöongelmat kuten ilmastonmuutos ovat tällä hetkellä suurin uhka näiden elinkeinojen ja kulttuurin jatkuvuudelle. Arktisten kansojen uutena huolena on arktisen alueen näkeminen vain turvallisuus- ja puolustuspoliittisin silmin.
Kuva: Johanna Alatorvinen / Saamelaiskäräjät
Saamenmaa ja elävät saamen kielet
Saamelaiset ovat Euroopan unionin ainoa alkuperäiskansa. Alkuperäiskansana saamelaisilla on kansainvälisen oikeuden mukainen itsemääräämisoikeus, joka tarkoittaa myös oikeutta kansan itsemäärittelyyn.
Saamelaiset ovat yksi kansa neljän valtion alueella. Saamelaisten asuttamaa aluetta kutsutaan Sápmiksi, Saamenmaaksi, johon kuuluvat Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän pohjoisosat.
Saamelaiset suvut ovat ikiaikaisesti eläneet Saamenmaalla riippumatta kansallisvaltioiden rajoista. Siksi edelleen suvut ovat ylirajaisia ja kanssakäyminen toisen valtion alueella asuvien sukulaisten ja ystävien kanssa on vilkasta. Saamelaisissa perhejuhlissa on lähes poikkeuksetta sukulaisia kaikista Saamenmaan valtioista.
Suomessa saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän kunnassa sijaitseva Lapin paliskunnan alue. Suomen saamelaisista yli 60 prosenttia asuu jo kotiseutualueensa ulkopuolella.
Eri alueilla Saamenmaata puhutut saamen kielet kuuluvat suomalais-ugrilaisiin kieliin. Eläviä saamen kieliä on tällä hetkellä yhdeksän. Suomessa puhutaan pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Pohjoissaame on käytetyin kieli pohjoismaisessa saamelaisessa yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa.
Kulttuuri-itsehallinto ja rajat ylittävä yhteistyö
Saamelaiskäräjät on saamelaisten edustuksellinen itsehallintoelin Suomessa. Saamelaiskäräjät muodostaa saamelaisten virallisen kannan ja neuvottelee viranomaisten kanssa. Saamelaiskäräjät ylläpitää ja edistää kaikkia kolmea Suomessa elävää saamen kieltä, kaikkia saamelaisten perinteisiä elinkeinoja sekä saamelaista kulttuuria ja elämäntapaa. Saamelainen kulttuuri-itsehallinto koskee saamelaisten kotiseutualuetta.
Vuonna 2000 perustettu Saamelainen parlamentaarinen neuvosto (SPN) on Suomen, Norjan ja Ruotsin saamelaiskäräjien välinen parlamentaarinen yhteistyöelin. Venäjän saamelaisjärjestöt osallistuivat aiemmin yhteistyöhön tarkkailijoina. Norjan, Ruotsin ja Suomen saamelaiskäräjät johtavat neuvostoa vuorollaan. Saamelainen parlamentaarinen neuvosto hakenut pohjoismaisen neuvoston jäsenyyttä, mutta on vain tarkkailijajäsen.
Suomi, Ruotsi ja Norja ovat neuvotelleet yhteisestä pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta vuosien ajan. Sopimuksen tavoitteena on harmonisoida saamelaisia koskevaa lainsäädäntöä, luoda edellytykset saamen kielen, kulttuurin ja saamelaiselinkeinojen kehittymiselle siten, että valtion rajat estävät saamelaisten yhteistyötä mahdollisimman vähän. Sopimus kokoaa keskeisiä velvoitteita muista kansainvälisistä sopimuksista ja julistuksista, kuten ILO 169 -sopimuksesta ja alkuperäiskansajulistuksesta.
Pohjoismainen saamelaissopimus on parafoitu, mutta sen voimaantulo edellyttää kaikkien maiden saamelaiskäräjien hyväksyntää ennen hallitusten allekirjoitusta.
Pohjoismaissa vietetään yhteistä saamelaisten kansallispäivää 6. helmikuuta. Päivää on vietetty vuodesta 1992 lähtien Trondheimin saamelaisten kansalliskokouksen päivän mukaan.
Kuva: Johanna Alatorvinen / Saamelaiskäräjät
Siida vaalii saamelaista kulttuuriperintöä
Inarissa sijaitseva Saamelaismuseo Siida tallentaa, tutkii ja esittelee Suomen saamelaisten kulttuuria. Siida on museolain mukainen valtakunnallinen vastuumuseo erikoisalanaan saamelaiskulttuuri. Siida on myös alueellinen vastuumuseo kulttuuriympäristötehtävissä saamelaisten kotiseutualueella.
Siida tallentaa kokoelmiinsa Suomen saamelaisten henkistä ja aineellista kulttuuria ja esittelee sitä näyttelyissä ja julkaisuissa. Keskeinen tavoite on tukea saamelaista identiteettiä ja kulttuurillista itsetuntoa. Saamelaismuseolla on saamelaiskulttuuria tallentavia sisarmuseoita muissa Pohjoismaissa, joiden kanssa yhteistyö on tiivistä. Siida kuuluu myös maailman alkuperäiskansojen museoverkostoon.
Vettä, tulta ja aurinkoa
Saamelaisilla on yhteinen lippu, joka otettiin käyttöön vuonna 1986, mutta viralliseksi lipuksi se hyväksyttiin vasta 15. elokuuta 1992. Saamelaiset käyttävät lippua Saamenmaalla. Lipun on suunnitellut Astrid Båhl.
Lipussa olevan ympyrän punainen osa symboloi aurinkoa ja sininen kuuta. Vihreä väri symboloi luontoa, sininen vettä, punainen tulta ja keltainen aurinkoa. Samat värit ovat käytössä eri alueiden saamenpuvuissa.
Pohjoismaat osana Arktista
Arktinen alue ja Saamenmaa nähdään uudessa geopoliittisessa tilanteessa yhä useammin melko yksipuolisesti turvallisuus- ja puolustuspolitiikan näkökulmasta. Suomi ja muutkin Pohjoismaat ovat perinteisesti katsoneet arktista aluetta nykyistä kokonaisvaltaisemmin. Tämä koskee erityisesti ympäristöasioita, kulttuuria ja alkuperäiskansoja, joissa Suomi on ollut kokoaan suurempi arktinen toimija.
Toivon ettei pohjoismainen arktinen ajattelu supistu pelkäksi turvallisuuspoliittiseksi kysymykseksi. Arktinen alue on paljon muutakin kuin kaivannaismineraalien keidas ja harvaan asuttu sotaharjoitusten kenttä.
Asuttu arktinen alue on osa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa tänä päivänä. Uskon myös, että erityisesti saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittajat (poronhoito, metsästys, kalastus) voivat olla aluetuntemuksellaan tärkeä yhteistyökumppani niin puolustushallinnolle kuin turvallisuusviranomaisille. Alueen asukkailla on myös tarve ja halu vahvistaa yhteistyötä ja vuoropuhelua valtiovallan kanssa oli sitten kyse varautumisesta, liikenneyhteyksistä tai sotaharjoituksista.
Kirjoittaja
Taina Máret Pieski on Saamelaismuseo Siidan museonjohtaja. Hän on aiemmin toiminut Utsjoen kunnanjohtajana ja 25 vuoden ajan valtioneuvostossa kolmessa ministeriössä erilaisissa johtotehtävissä. Pieski asuu Inarissa ja Utsjoella. Hän on suorittanut 211. maanpuolustuskurssin vuonna 2014.
