Historian kehityskulut ja jatkumot tarjoavat arvokkaita välineitä nykyisten konfliktien ja niiden yhteiskunnallisten merkitysten ymmärtämiseen.
Elämme aikaa, jota määrittävät konfliktit, kriisit ja globaali epävarmuus. Monet ihmiset kaipaavat työkaluja, joilla jäsentää monimutkaista maailmaa ja ymmärtää sen taustalla vaikuttavia voimia. Vaikka Gazan konfliktin mahdollinen päättyminen siintää horisontissa, Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin juurisyiden ratkaiseminen on yhä kaukana. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan jatkuu, ja molemminpuoliset menetykset ovat järkyttäviä. Näissä olosuhteissa historian kehityskulut ja jatkumot tarjoavat arvokkaita välineitä nykyisten konfliktien ja niiden yhteiskunnallisten merkitysten ymmärtämiseen. Ne auttavat myös hahmottamaan mahdollisia tulevaisuuden politiikan ja talouden rakenteita.
Toukokuussa 2025 julkaistu teoksemme Routledge Economic History of War on ensimmäinen laaja kansainvälinen katsaus sotien taloushistoriaan. Sen pohjalta voidaan tunnistaa kuusi keskeistä havaintoa, jotka ulottuvat useiden vuosisatojen ajalle ja kattavat globaalin näkökulman:
- Maailma ei ole rauhanomaisempi – vaikka jotkut yhteiskuntatieteilijät väittävät väkivallan vähentyneen, tilastot osoittavat, että väkivallan määrä on pysynyt korkealla tai jopa kasvanut.
- Konfliktien tappavuus on kasvanut – teknologinen kehitys on lisännyt aseiden tehokkuutta ja tuhoisuutta, eli ns. ”bang for the buck” on kasvanut merkittävästi.
- Toisen maailmansodan jälkeinen väkivallan väheneminen on osittain harhaanjohtavaa – globaalissa etelässä ei ole tapahtunut vastaavaa kehitystä, ja valtioiden sisäiset konfliktit ovat säilyneet monien alueiden poliittisessa todellisuudessa.
- Puolustus- ja sosiaalimenot ovat kasvaneet rinnakkain – valtioiden rooli talouden ohjaajina on vahvistunut, ja investointeja on tehty sekä aseisiin (”guns”) että hyvinvointiin (”butter”).
- Puolustusmenot ovat globaalisti kasvaneet – vaikka rikkaimmissa länsimaissa ne ovat suhteellisesti laskeneet, maailmanlaajuisesti ne ovat lisääntyneet jopa eksponentiaalisesti viimeisen kahdensadan vuoden aikana.
- Sotateollisuuden poliittinen ja taloudellinen vaikutus on kasvanut – erityisesti kehittyneissä valtioissa, mutta suurimmat aseostajat löytyvät nykyään globaalista etelästä.
Nämä havainnot osoittavat, että yhteiskuntatutkimuksen on kyettävä vastaamaan monimutkaisiin haasteisiin. Teknologinen murros, globaalit kriisit ja poliittiset muutokset edellyttävät poikkitieteellistä lähestymistapaa. Tutkijoilta vaaditaan menetelmällistä joustavuutta, teoreettista uudistumista ja aktiivista osallistumista julkiseen keskusteluun.
Kuva: Wikimedia Commons
Talouden ja puolustuksen tutkimuksessa esiintyy vinoumia. Suuret konfliktit ja länsimaiset näkökulmat hallitsevat aineistoja ja julkaisuja, kun taas paikalliset ja historiallisesti syvälliset tapaukset jäävät usein huomiotta. Tämä vääristää ymmärrystämme globaaleista ilmiöistä ja rajoittaa tutkimuksen sovellettavuutta. Tarvitaan laajempaa maantieteellistä ja ajallista näkökulmaa, joka huomioi myös historiallisesti todenmukaiset yhteisöt ja paikalliset kontekstit.
Median kiinnostus tutkimukseen vaihtelee ulkoisten tapahtumien mukaan. Sodat, talouskriisit ja poliittiset mullistukset nostavat tietyt aiheet esiin. Esimerkiksi puolustusmenojen kasvu ja hankinnat ovat herättäneet uutta kiinnostusta turvallisuuden taloudellisiin ja poliittisiin ulottuvuuksiin. Tutkijoiden on seurattava näitä muutoksia, ei vain pysyäkseen ajankohtaisina, vaan myös ohjatakseen keskustelua syvällisempään suuntaan. Historiallinen näkökulma voi tarjota rakenteellista ymmärrystä ja auttaa hahmottamaan yhteiskunnallisia kehityspolkuja.
Suomessa yhteiskunnan on vahvistettava kriisinkestävyyttään ja ymmärrettävä puolustusinvestointien vaikutukset talouteen. Puolustusmenojen osuus BKT:sta on noussut noin viiteen prosenttiin – tasolle, joka vastaa monien länsimaiden tilannetta 1970–1980-luvuilla. Historiallisesti isot puolustuspanostukset eivät ole tuottaneet talouskasvua. Jos investointeja joudutaan leikkaamaan esimerkiksi koulutuksesta tai sosiaaliturvasta, vaikutukset voivat olla kielteisiä. Puolustusteknologian investoinnit eivät myöskään yleensä ole nopeita tai taloutta vauhdittavia. Esimerkiksi Yhdysvallat ei ollut erityisen innovatiivinen toisen maailmansodan aikana, vaikka usein niin luullaan – suurimmat teknologiset läpimurrot syntyvät rauhan oloissa.
Keskustelu tulevaisuuden vaihtoehdoista, joissa puolustusinvestoinnit kasvavat, on nyt erityisen tärkeää. Tarvitsemme kriittistä ja moniulotteista keskustelua siitä, miten nämä investoinnit vaikuttavat yhteiskunnan rakenteisiin, talouteen ja kansalaisten hyvinvointiin. On myös tärkeää pohtia, miten voimme säilyttää tasapainon turvallisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välillä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että yhteiskuntatutkimuksen tulevaisuus riippuu sen kyvystä sopeutua, yhdistää ja osallistua. Menetelmällinen moninaisuus, teoreettinen laajentuminen ja aktiivinen yhteiskunnallinen vuorovaikutus ovat avainasemassa. Sama pätee talouden ja puolustuksen laajempaan keskusteluun. Historia tarjoaa esimerkkejä, joiden avulla nykyisyyttä ja tulevaisuutta voidaan ymmärtää syvemmin – ei vain menneisyyden tarkasteluna, vaan välineenä yhteiskunnan kehittämiseen.
Kirjoittaja
Jari Eloranta toimii taloushistorian professorina Helsingin yliopistossa. Hänen keskeisiä tutkimusaiheitaan ovat muun muassa puolustustalouden historia ja hyvinvointiyhteiskuntien historia.
