Kestämme seuraavan kriisin vain, jos saamme velkaa alemmas.
Suomen näkymät eivät ole niin synkät kuin kuluneen syksyn mediakeskustelusta olisi voinut päätellä. Ensi vuodesta on lupa odottaa parempaa kuluttajakysynnän ja yritysten tilausten piristyessä.
Näin uskoo luottoluokittaja S&P, joka piti Suomen valtion velan luokituksen ennallaan kahden A:n tasossa vakain näkymin. S&P arvioi Suomen kasvunäkymiä lokakuun lopussa. Kahden A:n luokitus on kansainvälisten luottoluokittajien toiseksi korkein taso.
S&P odottaa Suomen bkt:n kasvavan ensi vuonna 1,7 prosenttia. Alle kaksi prosenttia ei ole kova kasvuluku – Ukrainakin kykenee parempaan – mutta silti tuo olisi Suomelle varsin reipasta kasvua verrattuna aneemisiin viime vuosiin.
Meillä on monta hyvää syytä uskoa talouden käänteeseen.
Yritysten tilauskirjat näyttävät jo muhkeammilta. Isoja hyviä uutisia on tullut useita. Suomi onnistui vihdoin saamaan pään auki jäänmurtajakaupoissa Yhdysvaltoihin. Maailman arvokkain yhtiö, siruvalmistaja Nvidia haluaa tehdä miljardi-investoinnin Nokiaan. Eurooppalaisittain edullinen sähkö tekee Suomesta houkuttelevan paikan sijoittaa datakeskus. Nämäkin hankkeet ovat miljardiluokkaa.
Pieneksi maaksi meillä on useita, erinomaisia kasvuyhtiöitä. Teknologian ja tutkimuksen hyödyntäminen, mutta myös puolustusteollisuuden tarpeet näkyvät esimerkiksi satelliittiyhtiön Iceyen ja viestintäteknologiayhtiö Bittiumin kasvavassa liiketoiminnassa.
Kuluttajienkin varovaisuus kääntyy vielä. On kuitenkin toissijaista, onko ensi vuoden kansantuotteen kasvu 1,2 vai 1,7 prosenttia. Me tarvitsemme sekä talouskasvua että julkisten menojen jatkuvaa karsintaa.
Suomen velkataakka on niin raskas, että ripeäkään talouskasvu yksistään ei riitä takaamaan turvallisuutta ja hyvinvointiyhteiskunnan välttämättömiä palveluita.
Kuva: Helsingin Satama Oy / JS Suomi / Sami Perttilä
Leikkauksista huolimatta menot paisuvat
Miten me olemme tähän tilaan päätyneet?
Suomen bruttokansantuote on kehittynyt luvattoman heikosti pian 20 vuotta. Olemme jääneet bruttokansantuotteen kasvussa jälkeen paitsi Yhdysvaltoja, myös tärkeimpiä vientimaitamme Saksaa ja Ruotsia.
Aina vuoden finanssikriisin 2008 jälkeen Suomen julkiset menot ovat nousseet selvästi korkeammiksi kuin tulot. Olemme kohta 20 vuotta rahoittaneet velaksi ison osan julkisista menoista.
Kansalaiset eivät täysin ymmärrä velkaantumisen laajuutta, koska hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ovat isossa kuvassa edelleen olemassa. Pääministeri Petteri Orpon hallitus on tehnyt menoleikkauksia. Ne osuvat kipeästi osaan suomalaisista. Vielä kiperämmäksi tilanteen tekee se, että leikkauksista huolimatta julkiset menot jatkavat edelleen kasvuaan.
Samalla rahan tarpeemme kasvaa. Jatkossa me aiomme käyttää entistä enemmän euroja sekä turvallisuuteen että sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Suomi on sitoutunut nostamaan puolustusmenonsa vähintään 3 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2029 mennessä. Isoimmat lisäykset on tarkoitus tehdä heti seuraavan vaalikauden alussa eli vuosina 2028–2029.
Tämä tarkoittaa, että Suomen puolustusmenot kasvavat nykyisestä noin 6,7 miljardista eurosta noin 8,5 miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä.
Suomen väestö vanhenee nopeinta tahtia Euroopassa. Ikääntyminen on kansakunnalle kallista. Sosiaali- ja terveyspalvelujen ison uudistuksen piti alun perin hillitä kustannusten kasvua ja taata paremmin palvelut kaikkialla Suomessa. Tavoitteet näyttävät karkaavan yhä kauemmas.
Velkajarru on tärkeä itsekurin väline
Miten rahoitamme kasvavat niin puolustusmenot, hoivakulut kuin vihreän siirtymän?
Ilmastonmuutos on ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta eksistentiaalinen kysymys. Poliitikoiden tehtävä on luoda raamit, joiden puitteissa vihreän siirtymän investoinneista vastaavat yritykset. Investointipäätösten tueksi yritykset tarvitsevat vakaata toimintaympäristöä.
Etenkin verotuksen suhteen poukkoilu on myrkkyä investointipäätöksille, kuten Orpon hallitus on saanut huomata. Globaalisti toimivat yritykset vetävät miljardiluokan investoinnin Suomesta nopeasti pois, jos investointikohteen verotus uhkaa kiristyä oleellisesti.
Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että Suomen kyky hoitaa velkojaan on olennaisen tärkeä. Julkinen velkamme on jo paisunut yli 80 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Vaikka olemme velkaantuneet samaa tahtia muiden euromaiden kanssa, se ei meitä auta.
Nykyinen velkataso luo meille heikot lähtökohdat, mikäli maailmalta leviäisi uusi finanssikriisi tai meitä kohtaisi uusi pandemia. Sodan kaltainen kriisi tönäisisi Suomen pois raiteiltaan, myös taloudellisesti, useiden sukupolvien ajaksi.
Siksi velkajarrun kaltainen sopimus on erittäin tärkeä. Se osoittaa, että poliitikoilla on ymmärrys ja tahto sopia yhteisesti tiukasta taloudenpidosta yli hallituskausien. Juuri sitä Suomi nyt tarvitsee.
Useimpien luottoluokittajien arvioissa Suomi on luokitukseltaan kahta A:ta, mutta olemme monella mittarilla taloudeltamme heikompia kuin verrokkimaat. Kärjistettynä ainoat asiat, jotka pitävät Suomen kahdessa A:ssa, ovat velanhoitohistoriamme ja Suomen maine maana, jossa poliitikot pystyvät sopimaan asioista.
Tästä maineesta meillä ei ole varaa luopua. Parasta varautumista tuleviin vuosiin on tasapainottaa julkinen sektori vastaamaan paremmin kykyämme luoda talouskasvua.
Meillä on elettävä suu säkkiä myöden
Mihin suomalaiset ovat valmiita?
Tätä poliittinen päättäjä miettii, kun leikkauslistalla on oman alueen terveyskeskus tai sairaala.
Melko paljon, selviää Elinkeinoelämän valtuuskunnan Arvo- ja asennekyselytutkimuksesta. Suomalaisten kansanluonteessa istuu syvällä ajatus, että taloudessa pitää elää suu säkkiä myöden.
Evan kyselytutkimuksessa enemmistö suomalaisista vastaa myönteisesti väitteeseen ”Suomi elää nykyisin velaksi ja joutuu sen seurauksena vielä suurten ongelmien eteen”.
Tätä mieltä suomalaiset olivat sekä Rinne–Marinin hallituksen aikana, nykyisen Orpon hallituksen aikana, mutta myös Harri Holkerin hallituksen aikaan vuonna 1990, jolloin taantuma syveni lamaksi.
Evan kyselytutkimuksissa toistuu vuodesta toiseen näkemys, jonka mukaan enemmistö suomalaisista tasapainottaisi taloutta mieluummin menoleikkauksin kuin verokiristyksin.
Poliittisesti halukkuus leikata menoista hajoaa. Vasemman laidan puolueiden kannattajat pitäisivät mieluummin kiinni julkisista menoista ja oikeistopuolueiden kannattajat olisivat valmiimpia leikkaamaan.
Suomalaisia voi kuvata tunnollisiksi ja säntillisiksi veronmaksajiksi, mutta ei erityisen iloisiksi. Suomalaisten enemmistö tiedostaa hyvin verotuksen kireyden.
Viime maaliskuussa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan valmius talouskasvua kiihdyttäviin politiikkatoimiin on laajaa. Enemmistö suomalaisista suhtautui myönteisesti esimerkiksi perintö- ja lahjaveron keventämiseen yrittäjien sukupolven vaihdoksissa.
Puolustusteollisuuden tuotannon ja viennin tuki verovaroin saa myös suomalaisten enemmistöltä vihreää valoa. Tässäkin asiassa miesten ja naisten ajattelussa on selvä ero. Miehistä kaksi kolmasosaa pitää puolustusteollisuuden valtiontukia kannatettavana kasvutoimena, naisista vain 44 prosenttia.
Myös Nato-jäsenyyden miellämme ennen kaikkea turvallisuuden tuottajana. Evan kyselytutkimuksessa yritysjohtajat pitävät Nato-jäsenyyttä myös taloudellisesti tärkeänä, koko kansa ei näe tätä puolta niin merkittävänä.
Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva
Tarvitsemme maahanmuuttoa
Suomen kaltainen vanhenevan väestön maa tarvitsee maahanmuuttoa talouskasvun takaajaksi. Etla arvioi loppuvuodesta 2024 tekemässään tutkimuksessa, että Suomen väkiluku todennäköisesti laskee lähivuosina.
Ukrainan sota toi myös Suomeen ukrainalaisia, jotka nostivat maahanmuuton hetkellisesti vuonna 2022 korkealle. Etlan tutkimuksessa oletettiin vuotuiseksi nettomaahanmuutoksi 24 000 henkeä, eli selvästi vähemmän kuin esimerkiksi vuonna 2022.
Suomeen tulevat maahanmuuttajat ovat tyypillisesti nuoria, jotka tulevat tänne töihin ja tuovat perheensä mukanaan. Heidän myötään Suomen heikko huoltosuhde paranee seuraavat parikymmentä vuotta, mutta kääntyy sitten heikommaksi. Huoltosuhde kertoo, paljonko väestössä on 19–64-vuotiaita huoltovastuun kantajia suhteessa nuorempiin ja vanhempiin ikäluokkiin.
Silti Suomen ikärakenne harmaantuu selvästi yhdessä sukupolvessa eli vuoteen 2056 mennessä. Tuolloin Etlan ennusteen mukaan väestön keski-ikä on 48,7 vuotta, noin viisi vuotta korkeampi kuin kuluvan vuoden alussa.
Viimeaikaisten työttömyyslukujen taakse on jäänyt se tosiasia, että osaajapula ei ole yrityksistä ikinä kaukana. Ilman maahanmuuttoa meiltä loppuvat työntekijät. Tarvitsemme huippuosaajien lisäksi ihan tavallisiin töihin tekijöitä: bussikuskeiksi, lähihoitajiksi, tarjoilijoiksi.
Asenneilmastomme on onneksi muuttunut. Kaksi vuotta sitten tehdyssä Evan kyselytutkimuksessa selvisi, että ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa enemmistö suomalaisista suhtautuukin työperäiseen maahanmuuttoon myönteisesti.
Yhä useammalla suomalaisella on naapurina, työkaverina tai lasten kaverina muualta Suomeen muuttanut ihminen. Vieraiden ihmisten pelko on tasaisesti hälvennyt 1990-luvun vuosista.
Rohkeutta kasvaa
”Teillähän on kaikki kunnossa, ei puutu kuin rohkeutta kasvaa”, totesi eräs luottoluokittajan edustaja arviointikäynnillään syksyisessä Suomessa.
Tätä me tarvitsemme, sekä yrityksissä, politiikassa että julkisella sektorilla. Tarvitsemme rohkeutta tehdä asioita toisin, kun veroeurot eivät enää riitä ylläpitämään nykymallin mukaisia toimintoja.
Hyvinvointiyhteiskunta on suomalaisille vuosikymmenestä toiseen tärkeä, hoivapalveluista ei kukaan halua leikata ja puolustuksen kasvavat rahantarpeet ymmärretään laajasti.
Meillä on siis monesta asiasta jo yhteisymmärrys. Sen pohjalle on hyvä rakentaa vahvempaa Suomea.
Kirjoittaja
Emilia Kullas on Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja. Aiemmin hän toimi Talouselämä-lehden päätoimittajana. Kullas on käynyt 224. maanpuolustuskurssin vuonna 2018.
