Autoritaariset valtiot yrittävät vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan myös talouden ja elinkeinoelämän kautta. Taloudelliseen toimintaan kohdistuvat valtiolliset uhkat voivat vaarantaa myös Suomen turvallisuutta. Uhkien torjuminen ja Suomen kansallisen turvallisuuden suojaaminen edellyttävät yritysten ja viranomaisten yhteistyötä.
Suomi tavoittelee yhteiskuntana sekä kansallista turvallisuutta että taloudellista hyvinvointia. Kansallisen turvallisuuden ja taloudellisen edun suhde voi kuitenkin olla lyhyellä aikavälillä jännitteinen. Autoritaarisesta maasta tulevan palvelun käyttö voi olla kriittistä infrastruktuuria hallinnoivalle suomalaisyritykselle edullisen hinnan vuoksi kannattavaa, vaikka kansallisen turvallisuuden näkökulmasta palveluntarjoaja olisi uhka. Uhka syntyisi epäilyttävän palveluntarjoajan pääsystä kriittisen suomalaisyrityksen tietoihin ja osaksi kriittistä infrastruktuuria.
Kustannukset vaikuttavat yrityksen tulokseen heti, kun taas turvallisuusuhkat voivat realisoitua vasta usean vuoden aikajänteellä eivätkä silloinkaan välttämättä suoraan samalle yksittäiselle yritykselle. Pitkällä aikavälillä taloudellinen – ja laajemmin kansallinen – etu sekä kansallinen turvallisuus eivät kuitenkaan ole ristiriidassa vaan palvelevat toisiaan. Taloudellisen toiminnan turvaaminen on valtion toiminnan turvaamista ja vastaavasti valtion turvallisuus mahdollistaa yritystoiminnan vakaassa ympäristössä.
Suojelupoliisi arvioi Suomen talouteen ja elinkeinoelämään kohdistuvia uhkia osana kansallista turvallisuutta. Globaalien tuotantoketjujen aikakaudella valtioiden välistä kamppailua vallasta ja resursseista käydään myös yritysten hallitsemalla talouden kentällä. Erona moniin muihin kansallisen turvallisuuden uhkiin on se, että Suomelle haitallinen toiminta ei välttämättä ole laitonta. Kiinalainen laitevalmistaja voi Kiinan valtion tuella esimerkiksi alihinnoitella tarjouksensa, jolloin suomalaisen asiakkaan on taloudellisesti kannattavaa valita kiinalainen laite. Näin siitä huolimatta, että se voi johtaa yrityksen tietojen päätymiseen Kiinaan ja hankaloittaa eurooppalaisten laitevalmistajien kilpailuasemaa.
Autoritaaristen valtioiden tavoitteena on päästä laillisin ja laittomin keinoin kiinni Suomen yhteiskunnan toimintakyvylle tärkeisiin rakenteisiin. Tällaisia ovat muun muassa pankki- ja rahoitusala, Suomen huoltovarmuudesta ja yhteiskunnan kriittisestä infrastruktuurista vastaavat yritykset sekä kansantaloudellisesti merkittävä yritystoiminta. Toisaalta autoritaariset maat kohdistavat tiedonhankintaa myös pieniin huipputeknologiayrityksiin, jotka eivät vielä pyöritä maan taloutta, mutta voivat tulevaisuudessa tuoda merkittävää taloudellista hyötyä.
Yrityksiin kohdistuu tiedustelua eri syistä
Kriittinen infrastruktuuri on Suomessa, kuten muissakin länsimaissa, pääosin yritysten omistuksessa. Koska yritykset vastaavat yhteiskunnan päivittäispalveluiden toiminnasta ja niillä on hallussaan Suomen huoltovarmuuteen liittyvää luottamuksellista tietoa, ne ovat ennen kaikkea Venäjän ja Kiinan verkkotiedustelun ja muiden kyberuhkien kohteita. Esimerkiksi energiasektorin ohjaukseen käytettävä data kiinnostaa autoritaarisia valtioita. Kansainvälisesti on nähty, että kriittisten yritysten tukitoimintoihin kohdistuva kybervaikuttaminen voi lamauttaa suurenkin yrityksen.
Autoritaaristen maiden tiedustelupalveluita kiinnostavat myös yritykset, jotka tuottavat palveluita suomalaisille viranomaisille ja valtionhallinnolle. Silloin tiedustelupalvelun varsinainen kohde on viranomainen, mutta siihen pyritään tunkeutumaan verkossa välikäden eli palveluntarjoajan kautta.
Lisäksi tiedustelupalvelut kohdistavat perinteistä tuotekehitystiedon ja teknologian vakoilua yrityksiin, yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin. Tietoja ei kuitenkaan tarvitse välttämättä hankkia vakoilulla, vaan ne voidaan saada myös laillisemmilla keinoilla eli yritysostojen ja -investointien avulla. Tämän torjumiseksi EU-alueen ulkopuolelta tulevat ostajat tarvitsevat työ- ja elinkeinoministeriön luvan yhteiskunnan toimintojen kannalta kriittisten yritysten ostamiseen.
Jos tiedustelupalvelun toiminta kohdistuu yritykseen, sen voi olla vaikeaa tai mahdotonta tunnistaa ja torjua sitä yksin. Yritysten ja viranomaisten tiivis vuoropuhelu ja yhteistyö on välttämätöntä.
Kuva: Arve Olav F. Solbakken / AP / Lehtikuva
Pullonkaulariippuvuuksia ei voi välttää omilla päätöksillä
Suomen talous ja kriittistä infrastruktuuria hallinnoivat yritykset tarvitsevat toimiakseen kansainvälisiä tuotanto- ja toimitusketjuja. Monien raaka-aineiden tai jalosteiden tuotanto on keskittynyt yksittäisille yrityksille tai valtioille, jolloin syntyy pullonkauloja eli riippuvuus yhdestä tuottajasta. Esimerkiksi lääkkeiden tuotanto on keskittynyt yhä vahvemmin Kiinan, Intian ja Meksikon kaltaisiin alhaisempien tuotantokustannusten maihin.
Tuotannon keskittymisen lisäksi myös hintataso voi aiheuttaa pullonkauloja, esimerkiksi energiasektorin tapauksessa ohjata valtioita riippuvaisiksi yksittäisistä energiamuodoista ja niiden tuottajasta. Venäjän hyökkäyssodan laajentuminen helmikuussa 2022 teki näkyväksi sen, miten energiantuotannon monipuolisuus tukee valtion turvallisuutta.
Raaka-aineiden saatavuuden lisäksi olennaista valtioille on kyky jalosteiden hankintaan tai tuottamiseen. Viime kuukausilta tuttu esimerkki on valtion kyky jalostaa öljyä oman polttoainetuotannon varmistamiseksi. Venäjä on öljyntuottajamaa, mutta sen oma jalostuskapasiteetti ei riitä omavaraisuuteen, ja se on ollut riippuvainen länsimaisesta jalostusteknologiasta. Jalostuskapasiteettia ovat heikentäneet sekä Ukrainan droonit että länsimaiden asettamat pakotteet.
Pullonkaulariippuvuudet vaikuttavat myös Suomen turvallisuuteen, eikä Suomi voi välttää niitä omilla päätöksillään. Jo niiden tunnistaminen on kuitenkin häiriöihin varautumista. Lisäksi tarvitaan kyky tunnistaa ennalta sellaisia raaka-aineita ja tuotteita, jotka ovat tulevaisuudessa kriittisen tärkeitä suomalaiselle yhteiskunnalle. Esimerkiksi data tulisi ymmärtää myös raaka-aineena, jonka käyttöä ja saatavuutta voidaan suojata. Yhä useampi yritys on siirtänyt tietojärjestelmiään pilvipalveluihin, minkä seurauksena riippuvuus ulkomaisista palveluntuottajista kasvaa.
Venäjän pyrkimys kiertää pakotteita tuo riskejä myös suomalaisille yrityksille
Venäjälle asetetut tiukat pakotteet vaativat suomalaisilta yrityksiltä jatkuvaa valppautta. Venäjä etsii jatkuvasti uusia keinoja kiertää pakotteita ja peittää hankintaketjunsa länsimaisilta viranomaisilta. Kun hankintaketjut ovat pitkiä, viranomaisten ja yritysten on yhä vaikeampi tietää, kuka todellinen ostaja on.
Hankintaketjujen monipolvisuus ei poista yritysten vastuuta pakotteiden ja vientirajoitteiden noudattamisessa. Yrityksen johto on rikosoikeudellisessa vastuussa, jos yritys syyllistyy pakotteiden rikkomiseen. Liiketoimet pakotteiden alaisten toimijoiden kanssa voivat vaikuttaa kielteisesti myös yrityksen omaan liiketoimintaan, maksu- tai rahoitusyhteyksiin ja voivat aiheuttaa riskin pakotelistalle joutumisesta. Lisäksi mainehaitta on huomattava.
Jos Venäjä onnistuu kiertämään pakotteita, se tuo Suomelle myös pitkän aikavälin kansallisen turvallisuuden uhkia: pakotteiden kiertäminen tukee Venäjän asevoimia.
Kirjoittaja
Lotta Hakala on Suojelupoliisin erikoistutkija, joka on perehtynyt kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuviin uhkiin ja Venäjän laaja-alaiseen vaikuttamiseen.
