Give me insight. Not News.

Tiedustelun tarkoitus on jo ammoisista ajoista lähtien ollut epävarmuuksien vähentäminen potentiaalisten vihollisten ja vastustajien aikeista, suunnitelmista, kyvyistä ja toiminnasta. Tavoitteena on ollut valtion kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvien yllätysten välttäminen ja oman päätöksenteon tukeminen.

Tiedusteluanalyysin tehtävänä on tuottaa sen asiakkaille tarkkaa ja merkityksellistä, analysoitua tietoa hyväksikäytettävässä muodossa sinä hetkenä, kun he sitä tarvitsevat. Ongelmana päätöksentekijöillä ei useinkaan ole informaation puute vaan epärelevantin informaation ylitarjonta. Tiedusteluanalyysin tulisi ainakin periaatteessa tuottaa helpotusta tähän tilanteeseen.

Tieto muuttuu tiedustelutiedoksi silloin, kun sen merkitys ymmärretään kulloinkin vallitsevassa yhteydessä ja tämä analysoitu näkemys välitetään eteenpäin niille, jotka sitä päätöksenteossaan tarvitsevat. Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Colin Powell totesi ohjenuoranaan tiedustelutoiminnalle: ”Give me insight. Not news. Tell me what you know. Tell me what you don’t know. And tell me what you think.” Kyseessä ei siis ole vain tiedon välittäminen, vaan sellaisen ymmärryksen välittäminen, joka johtaa tarvittaessa myös päätöksiin ja sitä kautta toimintaan.

Nykyaikaisen tiedusteluanalyysin perustajana pidetään Sherman Kentiä. Hän korosti useasti tiedustelutiedon ja sen asiakkaiden välistä yhteyttä ja erityisesti sitä työtä, jota yhteyden eteen on tehtävä: ”It is established as a result of a great deal of persistent continuous effort, and it is likely to disappear when the effort is relaxed”. Tiedustelun kehässä (intelligence cycle) ei päätöksentekijälle kuitenkaan ole varattu roolia. Ajatuksena taustalla on usein, että siinä vaiheessa, kun tiedusteluraportti on luovutettu päätöksentekijälle, on prosessi valmis. Tosiasiassa tästä pitäisi alkaa uusi prosessi, jossa tiedustelutietoa yhdistettäisiin muuhun dataan ja integroitaisiin osaksi päätöksenteon tietopohjaa.

Presidentti istuu pöydän päässä hallitus ympärillään.
Valtion ylin poliittinen johto on tiedustelun keskeinen asiakas. Valtioneuvosto kokoontui viimeiseen presidentin esittelyyn ennen eduskuntavaaleja 23. maaliskuuta 2023.
Kuva: Fanni Uusitalo, valtioneuvoston kanslia

Tiedustelutiedon tai siihen liittyvien näkemysten välittäminen ei kuitenkaan aina ole yksinkertaista. On myös huomioitava, että päätöksentekijät toivovat usein näkevänsä sellaisia tiedustelun lopputuotteita, jotka vahvistavat heidän omia näkemyksiään vallitsevista asiantiloista. Sinänsä tässä ei ole ongelmaa, ellei samalla pyritä aktiivisesti ja tietoisesti välttämään omien käsitysten tai kognition kanssa ristiriidassa olevaa tietoa. Tällöin voidaan puhua niin sanotusta vahvistusvinoumasta.

Valittujen politiikkalinjausten kanssa ristiriidassa olevien näkemysten nostaminen esille voi aiheuttaa joka tapauksessa vastareaktioita tyyliin: ”tämä asia on jo päätetty”; ”tässä asiassa ei ole turvallisuusongelmia”; ”tämä on tärkeämpää kuin joku epämääräinen turvallisuuskysymys”; ”ei pidä estää kehitystä tällä tavoin” ja niin edelleen. Jos esitetään huolenaiheita kansallisesta turvallisuudesta liittyen asiaan, joka on poliittisesti tärkeä tai arka ja ehkä jopa de facto päätetty, voi tieto pahimmassa tapauksessa kadota niin sanotusti mustaan aukkoon, eikä siitä kuulla sen koommin saatikka anneta palautetta. On joka tapauksessa tiedusteluyhteisön velvollisuus tuoda esille kaikki sellaisetkin seikat, jotka mahdollisesti sotivat myös sen omia oletuksia turvallisuusympäristön tilasta.

Tiedusteluanalyysi on arvokkaimmillaan silloin kun pyritään sekä tiedon puutteesta johtuvan epävarmuuden vähentämiseen että tiedon paljoudesta ja toimintatilanteen monimutkaisuudesta syntyvän monitulkintaisuuden hallintaan.

Laajempi kysymys onkin sitten tiedusteluanalyysin asemointi politisoitumisen ja irrelevanssin välimaastossa. Paradoksi on siinä, että tiedustelutiedon tulisi palvella poliittisia päätöksentekijöitä, mutta samalla välttää tiedon politisoituminen. Suurempana ongelmana voidaan kuitenkin pitää tiedustelutiedon käyttämättömyyttä kuin sen väärinkäyttöä.

Tiedustelutoiminnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota sellaiseen kulttuurin, toimintatapojen ja hallinnon muutokseen, joka tukee keskittymistä tiedustelutiedon hyväksikäyttöön kansalliselle turvallisuudelle kriittisimmissä kysymyksissä. Ilman aitoa tiedustelutiedon asiakkuutta heitetään kuitenkin resursseja tarpeettomasti hukkaan. Oikeaa tietoa, oikeaan aikaan oikeille tahoille ja oikeassa muodossa tulee olla toiminnan kehittämisen ohjenuorana, kuten tiedusteluyhteisössä hyvin tiedetään. Asiakkuuden kehittäminen sen sijaan vaatii vielä uusia päättäväisiä toimia niin tiedon tuottajilta kuin sen käyttäjiltä.

Oikeaan osuva päätöksenteko tarvitsee eri lähteistä tuotettua tietoa. Niin tiedustelun menetelmin kuin muilla keinoin. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä myös suullisen tiedustelutiedon välittämiseen analyytikolta suoraan päättäjälle. Tällöin tieto olisi varmasti tuoretta ja siitä nouseviin kysymyksiin pystyttäisiin välittömästi vastaamaan. Samalla luodaan luottamuksellinen suhde analyytikon ja päätöksentekijän välille, mikä on keskeinen tekijä tiedon vaikuttavuudessa.

Tiedustelun keinoin saatava tieto on kuitenkin vain yksi osa päättäjien saatavilla olevasta tietomassasta. Sen fasilitaatioon tarvitaan ehkä kokonaan uutta politiikkatarpeita ja prosesseja ymmärtävää, analyysitoimintaa osaavaa ja kansalliseen turvallisuuteen laajasti perehtynyttä virkamieskuntaa. Olennaista on pystyä yhdistelemään tietoa, tunnistamaan olennainen tieto sekä kyetä syntetisoimaan, merkityksellistämään, kontekstualisoimaan tieto ja välittämään se oikea-aikaisesti päätöksentekoprosessiin.

Kirjoittaja

VTT Juha Martelius on puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston apulaisosastopäällikkö. Aikaisemmin hän on työskennellyt muun muassa puolustusministeriön tutkimusjohtajana, ministerin erityisavustajana, eduskunnan puolustusvaliokunnan valiokuntaneuvoksena, suojelupoliisin analyysitoimiston päällikkönä ja kansainvälisen sotarikostuomioistuimen (ICTY) tiedusteluanalyytikkona. Martelius on suorittanut 169. Maanpuolustuskurssin.

Lisää aiheesta: