Maggie Strömberg ja Torbjörn Nilsson: Högt över havet. Så gav Sverige alliansfriheten.
Albert Bonniers Förlag 2024.
”Högt över havet” on Arja Saijonmaan Melodifestivalen-kappale, jolla hän sijoittui toiseksi vuonna 1987. Se on myös Maggie Strömberg ja Torbjörn Nilssonin Ruotsin Nato-jäsenyysprosessia käsittelevän kirjan nimi. Se viittaa Suomen rooliin prosessissa ja myös siihen, kuinka jäsenyysasiakirjat vietiin korkealla Atlantin yllä Washingtoniin.
Strömberg ja Nilsson ovat kokeneita ja palkittuja Svenska Dagbladetin toimittajia. Pariskunta seurasi Ruotsin historiallista Nato-politiikan murrosta tarkasti. Yksityiskohtiin menevä mutta myös keskeisiä päätöksentekijöitä ja heidän ajatteluaan taustoittava sekä historiallista kontekstia avaava kirja on erinomainen aikalaiskuvaus aiheesta. Samalla kirja kertoo paljon myös Suomen politiikan muutoksesta ja ennen kaikkea sen vaikutuksesta Ruotsiin.
Kansainvälisen politiikan kriisiytymistä ja Venäjän esittämiä vaatimuksia ennen hyökkäystä Ukrainaan ei Ruotsissa otettu samalla vakavuudella kuin Suomessa eikä Suomen politiikan muutosta aluksi nähty saati ennakoitu.
Kirjan mukaan päätös Nato-jäsenyyden hakemisesta tehtiin Ruotsissa huhtikuun toisella viikolla. Täsmällistä hetkeä sille, koska tämä päätös varsinaisesti syntyi, on kuitenkin vaikea sanoa. Hallituksen päätös turvallisuuspoliittisen analyysin laatimisesta tehtiin maaliskuun puolivälissä.
Ruotsin pääministeri Magdalena Anderssonilla oli neljä kriteeriä, joiden pohjalta hän itse päätyi Nato-jäsenyyden hakemisen kannalle. Ensiksi tarvittaisiin turvatakeet hakuprosessin ajaksi. Toiseksi jäsenyyttä haettaisiin yhdessä Suomen kanssa. Kolmanneksi jäsenyyshakemiselle tarvittaisiin laaja poliittinen tuki. Se koskisi ennen kaikkea hänen omaa puoluettaan, sosialidemokraatteja. Neljänneksi Anderssonin itse oli oltava vakuuttunut asiasta.
Andersson kertoo, että hänen vakuuttuneisuuteensa vaikutti ratkaisevasti se, että vanhat argumentit sotilaallisen liittoutumattomuuden puolesta, joita hän itsekin oli toistanut, alkoivat tuntua ontoilta. 1960-luvun lopulla syntynyt Andersson ei ollut kuitenkaan sisäistänyt liittoutumattomuuden doktriinia samalla tavoin kuin häntä vanhempi sukupolvi.
Ruotsin Nato-päätöksen kannalta olennaista olikin, miksi Natoon skeptisesti suhtautunut vanhempi kaarti ei kunnolla aktivoitunut vastustamaan jäsenyyttä. Vielä huhtikuun alkupäiviin asti puolustusministeri Peter Hultqvist yritti pitää yllä puolustusliittoa Suomen kanssa Nato-jäsenyydelle vaihtoehtoisena ratkaisuna. Suomessa tälle ei kuitenkaan löytynyt riittävää vastakaikua. Kun Suomi teki ratkaisunsa, Ruotsin oli seurattava, sillä se ei voinut jäädä ainoana Pohjoismaana sotilasliiton ulkopuolelle.
Ruotsin jäsenyyshankeen dramaattisuutta lisäsi Turkin vaatimukset Ruotsille liittymissopimuksen ratifiointivaiheessa. Varmuutta jäsenyyden toteutumisen aikataulusta etenkään sen jälkeen, kun Turkki hyväksyi Suomen jäseneksi ei ollut. Koraaninpoltot Ruotsissa eivät ainoastaan jumittaneet neuvotteluja Turkin kanssa vaan kriisiyttivät Ruotsin suhteet useiden Lähi-idän maiden kanssa.
Lopulta, keväällä 2023 Ruotsin jäsenyys toteutui, kun vielä Unkarikin teki päätöksen ratifioinnista. Yksi kirjan sankareista on poliitikkojen sijaan Ruotsin pääneuvottelija, valtiosihteeri Oscar Stenström.
Suurimmaksi sankariksi nousee kuitenkin Sanna Marin. Kuva Marinista nahkatakissa Anderssonin kanssa on kirjan kannessa. Kirja myös päättyy tapaamiseen Marinin kanssa Harjutorin ravintolassa.
Aikalaiskuvauksena kirja on saanut myös runsaasti huomiota eikä aiheetta. Tarkat kuvaukset, poliittiset muotokuvat anekdootteineen sekä taidokkaasti tehdyt historialliset laskokset pitävät lukijan otteessaan. Historialliset tulkinnat tulevat kuitenkin tarkentumaan, kun kertojia tulee lisää ja dokumentteja saadaan tutkijoiden käyttöön.
Kirjoittaja
Tuomas Forsberg on kansainvälisen politiikan professori Tampereen yliopistossa. Hän on suorittanut 154. maanpuolustuskurssin.
