Naton uusi strateginen konsepti

Naton strategisen konseptin julkaisun kansi

Strategista ohjausta Natolle

Nato julkisti uusimman strategisen konseptinsa Madridin huippukokouksessaan kesäkuun lopulla. Konsepti korvasi samalla vuonna 2010 hyväksytyn edeltäjänsä. Tarve strategisen konseptin uusimiselle on ollut Natossa ilmeinen jo pidemmän aikaa: paljon on tapahtunut kuluneiden 12 vuoden aikana niin Naton jäsenmaissa kuin sen kansainvälisessä toimintaympäristössäkin.

Strateginen konsepti on Washingtonin sopimuksen (1949) ohella liittokunnan tärkein itselleen luoma strategisen tason ohjausasiakirja. Siinä pyritään linjaamaan Naton tarkoitus, luonne, perusturvatehtävät sekä hahmotellaan sen kohtaamia haasteita ja mahdollisuuksia.

Muodollisesti uuden konseptin laatiminen käynnistettiin liittokunnan Brysselin huippukokouksessa vuonna 2021, kun jäsenmaiden johtajat kutsuivat pääsihteeri Jens Stoltenbergin johtamaan sen päivitystyötä. Ratkaisu oli poikkeuksellinen ja se voidaan tulkita tunnustukseksi Stoltenbergin ansioista liittokunnan luotsaamisessa eteenpäin Donald Trumpin vaikean presidenttikauden ja heikentyneiden suurvaltasuhteiden aikana.

Kylmän sodan vuosikymmeninä strategiset konseptit olivat turvaluokiteltuja asiakirjoja, joissa oli yksityiskohtaisia viittauksia Naton sotilaallisen puolustuksen järjestelyihin. Viime vuosikymmeninä ja varsinkin vuodesta 1999 lähtien, jolloin Nato omaksui laajemman dialogia ja yhteistyövaraista turvallisuutta korostavan turvallisuuskäsityksen, konseptit ovat olleet kuitenkin leimallisesti julkiseen käyttöön tarkoitettuja poliittisia asiakirjoja.

Vuodesta 2010 lähtien huomiota on kiinnitetty lopputuotteen lisäksi enenevästi myös konseptien laatimisprosessiin: tekemällä konseptin laadintaa julkiseksi Nato on pyrkinyt sitomaan siihen vahvemmin niin jäsenvaltioita ja niiden eturyhmiä kuin suurta yleisöä sekä asiantuntijoitakin.

Vuoden 2022 konseptin pääpiirteet ja painotukset

Tuoreessa konseptissa on lyhyt esipuhe sekä yhteensä 49 asiakohtaa mahdutettuna 11 tekstisivulle. Konsepti on Naton historian kahdeksas vuoden 1949 jälkeen, eli se on uusittu keskimäärin kymmenen vuoden välein. Tähänastista logiikkaa noudattaen sen pitäisi siis toimia Naton ohjenuorana 2030-luvulle saakka.

Uusi konsepti ilmentää monella tapaa aikansa kiristynyttä ja monimutkaistuvaa turvallisuusympäristöä. Konseptissa arvioidaan, että suurvaltojen strateginen kilpailu, jatkuva kansainvälinen epävakaus ja erilaiset uusiutuvat shokit ja kriisit tulevat luonnehtimaan aikamme kansainvälistä turvallisuusympäristöä. Uhkat, kuten ilmastonmuutos, ovat tyypillisesti maailmanlaajuisia ja toisiinsa kytkeytyviä.

Vuoden 2010 konseptissa liittokunnalle linjattiin kolme ydintehtävää: kollektiivinen puolustus, kriisinhallinta ja yhteistyövarainen turvallisuus. Nämä ydintehtävät on säilytetty myös tuoreessa konseptissa, joskin niiden painopisteissä ja keskinäisissä suhteissa on havaittavissa muutoksia.

Nato ei olisi puolustusliitto, jos kollektiivinen puolustus ei muodostaisi sen toiminnan ydintä. Naton pelotteen katsotaan perustuvan jäsenmaiden konventionaaliseen sotilaalliseen voimaan sekä ydinaseisiin ja ohjuspuolustukseen. Näitä täydentävät avaruus- ja kybersuorituskyvyt. Konseptin yleinen henki on, että liittokunnan puolustuskykyä on syytä tulevaisuudessa vahvistaa.

Voidaan sanoa, että yhteisen puolustuksen merkitystä painotetaan kaikissa eri toimintaympäristöissä: kollektiivisen puolustuksen ja pelotteen lisäksi huomiota kiinnitetään resilienssiajatteluun ja hybridiuhkien torjumiskykyyn. Merkillepantavaa on myös terrorismin torjunnalle annettu painoarvo, joka vuoden 2010 konseptissa oli vielä varsin vähäinen.

Naton jäsenmaiden johtajat ja Naton pääsihteeri ryhmäkuvassa Madridin huippukokouksessa.
Kuva: Nato

Mitä uhkia vastaan puolustuskykyä tarvitaan? Ensimmäinen vastaus on Venäjä, joka mainitaan konseptissa ”tärkeimpänä ja suorana uhkana Naton jäsenmaille ja euroatlanttisen alueen vakaudelle”. Tässäkin suhteessa ero vuoden 2010 konseptiin on radikaali: tuolloin Venäjä määriteltiin vielä Naton kumppanivaltioksi. Toisena järjestelmätason kilpailijana Naton jäsenmaille näyttäytyy konseptissa Kiina, jota ei lainkaan mainittu vuonna 2010 – nyt se kuvataan autoritaarista maailmanjärjestystä tavoittelevana valtana, joka pyrkii saattamaan muita maita riippuvuussuhteeseen itsestään sekä potentiaalisena Venäjän liittolaisena. Kuitenkin sekä Venäjän että Kiinan suhteen tuodaan esille Naton valmius myös rakentavaan vuoropuheluun.

Jos kollektiivinen puolustus korostuu uudessa konseptissa, näyttäisi toisen Naton perustehtävän, sotilaallisen kriisinhallinnan painoarvo vastaavasti vähenevän, tai ainakaan Nato ei näe itseään siinä keskeisenä toimijana. Kriisinhallinta oli Natossa tärkeässä roolissa syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen huipentuen vuosia jatkuneeseen ISAF-operaatioon, jossa Naton johdolla pyrittiin Afganistanin yhteiskunnan laajamittaiseen jälleenrakentamiseen. ISAF:n päättymisen ja Krimin miehityksen myötä kriisinhallinta on kuitenkin antanut tilaa kollektiiviselle puolustukselle. Nyt liittokunnan ambitiotaso kriisinhallinnassa on määritelty luonteeltaan kevyemmäksi sekä koulutusta sekä ennaltaehkäisyä ja alueellisia kumppanuuksia korostavaksi.

Yhteistyövaraisen turvallisuuden osalta konseptissa painottuu kaksi asiaa: laajenemispolitiikka ja kumppanuus Euroopan unionin kanssa. Edellinen ilmenee ennen kaikkea Naton avointen ovien politiikan korostamisena huolimatta Venäjän tätä koskevista rajoittamisvaatimuksista. Vastaavasti Euroopan unionin rooli Naton keskeisenä kumppanina tuodaan esille useillakin turvallisuuden osa-alueilla, kuten yhteisessä toiminnassa Kiinan suhteen, ilmastonmuutoksen hallinnassa, hybridi- ja kyberuhkien torjunnassa sekä sotilaallisen liikkuvuuden edistämisessä. Konsepti onkin selkeä kädenojennus Euroopan unionin kanssa tehtävälle yhteistyölle – ja tätä kautta toivon mukaan myös merkittävä askel näiden kahden läntisen turvallisuusinstituution yhteistoiminnan tehostamiseksi.

Kuva: Nato

Konsepti Suomen näkökulmasta

Vaikka tätä kirjoitettaessa Suomi on edelleen Naton tarkkailijajäsen, tulee uusi strateginen konsepti monin tavoin vaikuttamaan meihin ja turvallisuusympäristöömme. EU- ja Nato-jäsenyyksiemme kautta olemme astumassa täysimääräisesti mukaan euroatlanttisen alueen turvallisuusjärjestelyihin. Suomalaisesta näkökulmasta strateginen konsepti nivoutuu yhteen toisen keväällä 2022 julkistetun strategisen ohjausasiakirjan, Euroopan unionin strategisen kompassin kanssa. Siinä EU:n jäsenvaltiot pyrkivät sovittamaan toimintaansa yhteen monissa strategisiin uhkiin, puolustuksen rahoitukseen sekä käytännön toimintaan liittyvissä kysymyksissä tunnustaen kuitenkin Naton ensisijaisen roolin Euroopan puolustuksessa.

Elämme siis aikaa, jolloin lännen instituutiot kokoavat rivejään ja myös Nato terävöittää perusviestiään niin jäsenmailleen kuin ulospäin. Näyttää siltä, että eurooppalaisessa turvallisuudessa onkin entistä enemmän kysymys siitä, miten Nato ja Euroopan unioni pystyvät toimimaan – yhdessä ja erikseen.

Kirjoittaja

YTT, dosentti Tommi Koivula toimii strategian professorina Maanpuolustuskorkeakoulussa. Viime vuosina hän on tutkinut erityisesti eurooppalaisen turvallisuuden instituutioita, Euroopan unionia ja Natoa. Hän on suorittanut 239. maanpuolustuskurssin.

Lisää aiheesta: