Intian taloudellinen merkitys jää helposti huomaamatta. Vaikka Intia on maailman suurimpien kansantalouksien joukossa se kattaa vain noin prosentin Suomen ulkomaankaupasta.
Suomessa ja laajemmin Euroopassa Intian taloudellinen merkitys jää helposti huomaamatta. Vaikka Intia on maailman suurimpien kansantalouksien joukossa (sen noin 3600 mrd euron BKT on suunnilleen Japanin kokoinen ja kymmenen kertaa Suomen BKTta suurempi) Intia kattaa vain noin prosentin Suomen ja pari prosenttia koko Euroopan ulkomaankaupasta. Paikan päällä harhakuvaa Intiasta takapajulana voimistaa sen suurten kaupunkien saasteisuus ja julkisten palveluiden heikkous.
Ahaa-elämys kuitenkin seuraa, kun katsoo katukuvaa tarkemmin. Katukauppiaan tiskillä ei näykään kassalipasta, vaan maksu tehdään QR-koodia käyttäen kännykkäsovelluksella, kätevämmin kuin vaikkapa Suomessa! Viime vuosina Intiassa on nähty uskomattoman nopea muutos käteistaloudesta elektronisen maksamisen maailmaan.
Ihmetys kasvaa, kun keskustelee Intiasta rahoitusalan ammattilaisten kanssa. Moni suomalainen ja eurooppalainen pankki nimittäin toimii intialaisten ohjelmistojen turvin. Pankkiemme palveluksessa on joukoittain intialaisia it-spesialisteja, jotka pitävät myös suomalaiset rahavirrat liikkeessä. Intialaiset firmat, kuten TCS ja Infosys, ovat maailman johtavia pankkien käyttämien it-palveluiden tuottajia.
Eikä intialaisen it-osaamisen menestystarina rajoitu pankkeihin. Suuri ja kasvava joukko kansainvälisiä, myös suomalaisia, yrityksiä on siirtänyt it-tuotantoaan Intiaan. Ulkomaisten yritysten Intiaan perustamissa ns. ”kapasiteettikeskuksissa” (Global Capacity Center eli GCC) on arvioiden mukaan töissä jo yli puolitoista miljoonaa ammattilaista. Intialaiset oppilaitokset tuottavat arviolta satoja tuhansia englanniksi koulutuksensa saaneita it-osaajia vuosittain, joista moni päätyy kansainvälisten firmojen palkkalistoille. Tämä valtaisa it-ammattilaisten virta on nostamassa Intian maailmantaloudessa strategisesti tärkeään asemaan it-palveluiden tuottajana.
Kuva: Risto Herrala
Kun matkustaa Intian suuriin kaupunkeihin, kansantalouden kehitys näkyy vilkkaassa rakentamisessa ja kuuluu ihmisten puheissa. Keskimäärin intialaiset ovat vielä aika köyhiä (Intia luokitellaan ”alemman keskitulon” maaksi), mutta kansantalous kasvaa nopeasti, 6‒7 % vuodessa, eikä kasvulle näy loppua. Suurten kaupunkien siluetteja korottavat lukuisat modernit pilvenpiirtäjät, joita valmistuu tiuhaan tahtiin. Uusia lentokenttiä, satamia, teitä ja metrolinjoja rakennetaan vaikka tolpan nokkaan, siellä missä vapaata maa-alaa on mahdotonta löytää.
Selitys Intian talouden kehitykselle löytyy pohjimmiltaan talouspolitiikasta. Intia jäi itsenäistymisensä jälkeen köyhäksi, koska se noudatti sosialistiseen harhaoppiin perustuvaa talouspolitiikkaa. Kun keskeiset yritykset kansallistettiin ja yritysten välinen kilpailu tukahdutettiin, talouskasvu jäi vaisuksi. Rutiköyhä Intia heräsi muutoksen tarpeeseen 1990-luvun alussa, jolloin taloutta avattiin kilpailulle.
Halu vaurastua on kansan keskuudessa kova, ja suuri enemmistö poliittisista päättäjistä on talousuudistusten kannalla. Poliittisen järjestelmän heikkoudesta kuitenkin kertoo, että konkreettisia, talouskasvua kiihdyttäviä uudistuksia on ollut hankala toteuttaa: moni hyvää tarkoittava lainsäädäntöhanke on kaatunut poliitikkojen riitelyyn ja etujärjestöjen vastustukseen. Uudistusten vaikeudesta kertoo, että vaikka Intian talouskasvu on ripeää, se on jäänyt monia Aasian verrokkimaita hitaammaksi.
Talouden muutoksen veturiksi on noussut palvelusektori, erityisesti it-palveluiden tuotanto, jonka kehitystä vanhakantaiset sääntelyrakenteet eivät ole tukahduttaneet. Intian tulleilla ja muilla kilpailun esteillä suojeltu teollisuus on edelleen monelta osin (mutta ei kaikilta osin!) kehittymätöntä. Kun Kiina on ehtinyt kilpailla teollisuustuotteiden hinnat alas maailmanmarkkinoilla, intialaisilla ei edes ole kovin suurta intoa teollisuutensa suojamuurien laaja-alaiselle purkamiselle. Selvältä näyttää, ettei se voi kopioida Kiinan marssia maailman johtavaksi teollisuusmaaksi. Sen sijaan Intia haluaa kehittää teollisuuttaan valikoivasti keskittyen aloihin, kuten autot, puolustus, ja elektroniikka, jotka se kokee tärkeäksi. Marssijärjestyksenä on, että ensin keskitytään Intian tarpeisiin, josta seuraavana askeleina ovat maailmanmarkkinat.
Intian kansantalouden kehittämisessä keskeisessä roolissa ovat osavaltiot, joilla on Intiassa paljon valtaa, mukaan lukien omaa lainsäädäntöä ja verotusta. Monet osavaltiot ovat väkimäärältään Euroopan maita suurempia, ja tuotantorakenteiltaan toisistaan poikkeavia. Väkiluvultaan suurin osavaltio Uttar Pradesh esimerkiksi keskittyy maatalouteen; eteläisessä Karnatakassa on paljon suurten kansainvälisten yritysten kapasiteettikeskuksia ja aktiivinen startup -markkina; kun taas Maharasthran pääkaupunki Mumbai on Intian rahoituskeskus.
Maharashtran pohjoispuolella oleva Gujarat, joka on Intian pääministeri Modin kotivaltio, on Intian perinteinen teollisuustuotannon keskittymä. Gujarat tunnetaan Intian mittapuulla vahvasta infrastruktuuristaan, ja sen viranomaisilla ja yrityksillä on kunnianhimoisia suunnitelmia osavaltion talouden kehittämiseksi. Hankkeita myös laitetaan käytäntöön: osavaltioon sijoitettu kansainvälinen rahoituskeskus GIFT City (Gujarat International Finance Tec City) kasvaa, ja suunnitelmat mikrosirutuotannon käynnistämisestä etenevät. Osavaltiolla on kiinnostusta teollisuuden laajamittaiselle kehittämiselle Intian ja myös Euroopan tarpeisiin.
Puolustussektori on yksi Gujaratin painopistealueista. Suomalaisten aseiden myyjien kannattaa varautua yllätykseen, kun on aika rentoutua hotellilla ahkeran myyntipäivän jälkeen kuumassa ilmastossa. Oluen, niin kuin muunkin alkoholin myynti on nimittäin Gujaratissa kiellettyä. Moninaisista haasteista huolimatta panostus Intiaan saattaa kuitenkin kannattaa. Nopean talouskasvun ja kasvavan väestön myötä Intian merkitys markkinana ja tuottajana sen kuin kasvaa.
Kirjoittaja
Risto Herrala toimii neuvonantajana Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitoksessa (Bofit).
