Intia nähdään usein dynaamisena ja nopeasti kasvavana taloutena, jossa on edelleen huomattavaa eriarvoisuutta. Intia tunnetaan monipuolisena ja kulttuurisesti rikkaana maana, jossa yhdistyvät vahva teknologiaosaaminen ja syvä henkinen perinne. Samalla herää kysymys, tuleeko Intiasta suurvalta?
Kuva: Shutterstock/Sambhaji Suraj Gaikwad
Intia on monimuotoinen liittovaltio, johon kuuluu 28 osavaltiota ja 8 liittoterritoriota. Maassa on lukuisia kieliä ja uskontoja, vahvoja paikalliskulttuureja sekä yhä vaikuttava kastijärjestelmä. Yli 1,45 miljardin asukkaan Intia on maailman väkirikkain valtio, jossa lähes kaksi kolmasosaa väestöstä on alle 35-vuotiaita. Demografinen rakenne muodostaa merkittävän kasvupotentiaalin, mutta samalla väestönkasvu on huomattava rakenteellinen haaste talouden ja työmarkkinoiden kehitykselle.
Intiasta on kehittynyt yksi maailman keskeisistä kasvutalouksista 2000-luvulla. Se on ollut G20-maiden nopeimmin kasvava talous, keskimääräisen vuosikasvun ollessa noin seitsemän prosenttia viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Intia nousi vuoden 2025 lopulla maailman neljänneksi suurimmaksi taloudeksi ohittaen Japanin. Hallituksen strategisena tavoitteena on nousta kolmanneksi suurimmaksi taloudeksi Saksan ohi vuoteen 2030 mennessä. Vaikka bruttokansantuote henkeä kohden on kansainvälisesti vertaillen edelleen alhainen (alle 3000 USD), on se ostovoimakorjattuna lähes nelinkertainen.
Nykyinen kasvumalli perustuu vuoden 1991 talousuudistuksiin, joiden myötä Intia luopui suunnitelmataloudesta ja vapautti talouttaan. Erityisesti tietotekniikka- ja palvelusektorien voimakas kasvu 1990-luvun lopulta lähtien muodosti uuden taloudellisen peruspilarin ja vahvisti Intian asemaa kansainvälisesti. Pääministeri Narendra Modin kaudella talouden vapauttamista on syvennetty asteittain. Hallinto on keventänyt suoria ulkomaisia investointeja koskevaa sääntelyä, laajentanut vapaakauppasopimusverkostoa ja pyrkinyt vahvistamaan kotimaista teollisuustuotantoa. Samalla Intia on integroitunut aiempaa tiiviimmin globaaleihin arvoketjuihin. Tästä huolimatta talouden rakenteelliset pullonkaulat ovat merkittäviä, ja uudistusten toimeenpano etenee epätasaisesti.
Keskeisiä haasteita ovat työmarkkinoiden jäykkyydet, laadukkaiden työpaikkojen luominen suhteessa talouskasvuun sekä erityisesti nuorisotyöttömyyden lisääntyminen. Lisäksi koulutuksen laadussa, infrastruktuurissa sekä alueellisessa ja sosiaalisessa tasa-arvossa on huomattavia puutteita. Ilmasto- ja ympäristöongelmat muodostavat merkittävän riskitekijän ja Intian energiankulutus kasvaa nopeammin kuin missään muussa suuressa taloudessa.
Hallitus pyrkii vastaamaan kehityshaasteisiin pitkän aikavälin Viksit Bharat (kehittynyt Intia) -visiolla, jonka tavoitteena on nostaa Intia kehittyneiden maiden joukkoon vuoteen 2047 mennessä. Vision painopisteitä ovat taloudellinen vahvistuminen, investointien edistäminen ja kotimaisen tuotannon kasvu sekä infrastruktuurin kehittäminen liikenteen, energian, logistiikan ja digitaalisten järjestelmien aloilla. Tavoitteena on osallistava ja kestävä kasvu, joka hyödyttää koko väestöä. Tämä on kuitenkin haasteellista ottaen huomioon valtavat tulo- ja koulutuserot sekä edelleen jatkuva eriarvoisuus alueiden, kastiryhmien ja sukupuolten välillä. Modin visioima kehittynyt Intia on kuitenkin taloudellisesti ja teknologisesti edistynyt, itsevarma ja globaalisti vaikutusvaltainen valtio.
Kuva: Iiris Määttä / valtioneuvoston kanslia
Intian ulkopolitiikka perustuu strategiseen autonomiaan, monenvälisiin kumppanuuksiin ja moninapaisuuteen. Intia joutuu samalla navigoimaan Trumpin ja Putinin aikakausien muutoksissa ja toisaalta alueellisesti jännitteisissä tilanteissa.
Kirjassaan The India Way ulkoministeri S. Jaishankar tunnustautuu realismin kannattajaksi ja korostaa tuloksia prosessien sijaan. Intian strateginen autonomia tarkoittaa joustavaa ulkopolitiikkaa, joka korostaa kansallisten etujen priorisointia ilman sitoutumista sotilasliittoihin tai suurvaltablokkeihin. Tässä suhteessa Modi jatkaa maan ensimmäisen pääministerin Nehrun non-alignment-politiikkaa. Jaishankar kuvaa Intian nykylinjaa pyrkimykseksi sitouttaa Yhdysvallat, hallita Kiinaa, vaalia Eurooppaa ja rauhoittaa Venäjää. Samalla laajennetaan suhteita naapurustoon ja globaaliin etelään sekä korostetaan talousdiplomatiaa.
Intia tiedostaa geopoliittisen ja geoekonomisen asemansa ja pyrkii olemaan ”kaikkien ystävä, eikä kenenkään vihollinen”, jotta se saisi mahdollisimman suuren vaikutusvallan. Intian pyrkimystä strategiseen autonomiaan koetellaan kuitenkin, kun valtiot painostavat Intiaa valitsemaan puolensa konflikteissa. Esimerkiksi Intia ei ole tuominnut Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, vaan korostaa periaatteellisesti rauhan tarvetta. Samalla se on hyötynyt merkittävästi Venäjän myymästä alehintaisesta raakaöljystä, jota se jalostaa ja vie eteenpäin, myös Eurooppaan kuitenkin pakoterajoitteet huomioiden. Intia torjuu ajatuksen, että Euroopan kriisit olisivat automaattisesti koko maailman kriisejä. Kauniisti sanottuna tämä linja kuvastaa Intian halua säilyttää liikkumavaransa sekä länteen että Venäjään. Käytännössä Intia pyrkii istumaan aidalla odottamassa, eikä se halua valita puoltaan, niin kauan kun se hyötyy tilanteesta.
Intia näkee itsensä omana napanaan moninapaisessa järjestelmässä ja tavoittelee pysyvää paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa. Se osallistuu aktiivisesti G20-yhteistyöhön ja on mukana sekä läntisissä että ei-läntisissä foorumeissa, kuten QUADissa, BRICSissä ja Shanghain yhteistyöjärjestö SCO:ssa. BRICSissä Intia pyrkii muun muassa estämään Kiinan dominanssia ja pitämään järjestön linjan avoimena suhteille länteen.
Toisaalta Intia syventää hiljalleen suhteita Yhdysvaltojen ja sen indopasifisten liittolaisten kanssa puolustussopimusten, QUADin ja teknologiayhteistyön kautta. Intia pyrkii tasapainottamaan tätä Venäjän puolustusteollisuus- ja energiakumppanuuksien kautta. Suhteissa Kiinaan korostetaan rajarauhaa jännitteiden keskellä ja myös kauppa kasvaa. Intia on myös tehostanut taloudellista ja vapaaseen merenkulkuun liittyvää yhteistyötä ASEANin ja Lähi-idän maiden kanssa.
EU:n ja Intian yhteistyö on viime vuosina kehittynyt kohti laajaa strategista kumppanuutta, jossa talous, teknologia, ilmasto ja turvallisuus kytkeytyvät yhteen. Ytimessä on 27.1.2026 sovittu laaja kauppa- ja investointisopimus sekä rinnakkainen turvallisuus- ja puolustuskumppanuus. Ursula von der Leyen luonnehti kauppasopimusta ”kaikkien sopimusten äidiksi”, joka ”luo kahden miljardin ihmisen markkinat, kattaen lähes neljänneksen maailman bruttokansantuotteesta.”
Intian puolustuspolitiikan lähtökohtana on ollut Nehrun ajoista lähtien vakaiden suhteiden ylläpitäminen naapurimaihin. Alueellinen turvallisuusympäristö on kuitenkin viime vuosina heikentynyt. Intian lähialueella pienet naapurivaltiot tasapainoilevat yhä enemmän Intian ja Kiinan vaikutusvallan välillä. Suhteet Pakistanin kanssa ovat kroonisesti jännittyneet. Pahalgamin terrori-iskua seurannut toukokuun 2025 konflikti teki selväksi, että Pakistan kykenee edelleen haastamaan Intian turvallisuutta. Suurimman uhan Intialle muodostaa kuitenkin Kiina, jonka alueelliset johtajuuspyrkimykset, rajakiistat, hybridivaikuttaminen ja sotilaalliset yhteenotot ruokkivat syvää epäluottamusta. Kiinan tiivis tuki Pakistanille nähdään Delhissä kahden rintaman sodanuhkana, joka pakottaa Intian varautumaan samanaikaisiin kriiseihin pohjoisessa ja lännessä.
Intian strategisena tavoitteena on vahvistaa asevoimiensa toimintakykyä, varmistaa alueellinen vakaus, ylläpitää uskottavaa pelotetta ja toimia vahvana turvallisuustoimijana indopasifisella alueella. Intian puolustus- ja turvallisuuspolitiikka on kuitenkin murroksessa. Maa tasapainoilee alueellisen valta-asema tavoittelun sekä Kiinan ja Pakistanin muodostaman sotilaallisen uhan välillä. Intia pyrkii pitämään riittävää pelotetta yllä ja välttämään sotilaallista konfliktia. Samalla se modernisoi asevoimiaan ja uudistaa niiden rakennetta jakamalla ne pohjoiseen (Kiina), läntiseen (Pakistan) ja merelliseen sotatoimialueeseen. Asejärjestelmien määrässä Intia on selvästi jäljessä Kiinasta yksin ja erityisesti Kiinasta ja Pakistanista yhdessä.
Kiinan sotilaallisen voiman kasvu toimii laajana ajurina Aasian asevarustelussa. Intia pyrkii vastaamaan haasteeseen modernisoimalla asevoimiaan hankkimalla kehittyneitä järjestelmiä, ensisijaisesti kotimaisen teollisuuden ja yhteistuotantohankkeiden kautta. Tästä huolimatta Intia on yhä riippuvainen ulkomaisista toimittajista. Modernisointiohjelmat kattavat muun muassa ohjuspuolustuksen, monitoimihävittäjät, pitkän kantaman ohjukset, droonit sekä laivastokyvykkyyksien vahvistamisen. Lisäksi Intia panostaa yhä enemmän hypersoonisiin aseisiin, tekoälyä hyödyntäviin järjestelmiin, avaruuskyvykkyyksiin sekä tiedusteluun, valvontaan ja elektroniseen sodankäyntiin.
Intia oli vuosina 2020–2024 maailman toiseksi suurin aseiden tuoja. Vaikka tuonti on vähentynyt verrattuna aiempiin viisivuotiskausiin, maa on edelleen vahvasti sidoksissa ulkomaisiin toimittajiin, erityisesti Ranskaan, Israeliin, Yhdysvaltoihin ja Venäjään. Intian tuonti laski kuitenkin 9,3 prosenttia vuosien 2015–2019 ja 2020–2024 välillä Siprin tilastojen mukaan. Intiaan tuoduista aseista 36 prosenttia tuli Venäjältä, mikä on huomattavasti pienempi osuus kuin aikaisemmilla kausilla. Laskevasta trendistä huolimatta Venäjän osuus pysyy huomattavana vielä pitkään järjestelmien elinkaarien vuoksi. Se pyrkii myös luomaan Intialle uusia riippuvuuksia lupaamalla kriittisiä teknologioita ja yhteistuotantoa. Suurimmaksi tuojaksi on kuitenkin nousemassa Ranska. Samalla Intia pyrkii vähentämään riippuvuutta tuonnista ”Make in India”-politiikalla, jonka tavoitteena on lisätä kotimaista tuotantoa, yhteistuotantoa ja teknologian siirtoa.
Intian puolustusministeriön tutkimus- ja analyysiyksikön 12.7.2025 julkaiseman dokumentin mukaan Intian strategiset prioriteetit ovat muuttumassa ja ehtona sille, että Intia jatkaisi aseostoja Venäjältä, pitää Venäjän tarjota edistyneimpiä teknologioitaan ilman rajoituksia. Lisäksi Venäjän olisi tehtävä merkittäviä teknologian siirtoja. Venäjän sota Ukrainassa on aiheuttanut toimitusketjujen häiriöitä. Lisäksi Venäjän kasvava riippuvuus Kiinasta huolestuttaa Delhissä.
Strategiset kumppanuudet ovat Intian puolustuspolitiikan ytimessä. QUAD-yhteistyö Yhdysvaltojen, Japanin ja Australian kanssa vahvistaa meriturvallisuutta, tiedonvaihtoa ja yhteisharjoituksia. Puolustussuhteet syvenevät Yhdysvaltain kanssa, mutta Intia varoo liiallista riippuvuutta ja torjuu muodolliset liittosuhteet. Myös Japanin kanssa Intialla on tiivis merivoimien kumppanuus, joka tasapainottaa Kiinan kasvavaa vaikutusta alueella. Puolustusyhteistyö EU:n kanssa vahvistuu meriturvallisuuden, kyberturvallisuuden ja puolustusalan yhteistyön kautta. Intia tekee yhteistyötä myös yksittäisten EU-jäsenmaiden kanssa ja kiinnostunut yhteistyöstä Suomenkin kanssa. Intian ja laajemmin Aasian merkitys myös Suomen puolustushallinnon näkökulmasta tulee todennäköisesti kasvamaan toimintaympäristön ja globaalin turvallisuusarkkitehtuurin muuttuessa, etenkin EU- ja Nato-viitekehyksessä.
Intia on monella mittarilla mitattuna matkalla kohti globaalia suurvalta-asemaa. Sen demografinen potentiaali, nopea talouskasvu ja kasvava sotilaallinen kyky tukevat tätä pyrkimystä. Samalla kuitenkin sisäiset kehityserot, ekologinen kriisi ja kahden rintaman konfliktin riski muodostavat vakavia haasteita. Kysymys ei enää ole niinkään se, tuleeko Intiasta suurvalta, vaan miten se hallitsee nousuunsa liittyvät riskit ja ristiriidat sekä kenen kanssa ja missä laajuudessa Intia tekee yhteistyötä jatkossa.
Kirjoittaja
KTT Tito Gronow on diplomaatti, joka on työskennellyt Suomen New Delhin suurlähetystössä 2021–2024. Tällä hetkellä hän työskentelee vaihtovirkamiehenä puolustusministeriössä. Hän tekee työn ohella akateemista tutkimusta Intian ja Pakistanin poliittisesta historiasta.
