Vuoden 2025 Maanpuolustus-lehdissä syvennytään Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöön Suomen toimiessa ETYJ:n puheenjohtajamaana 50 vuotta Helsingin ETYK-huippukokouksen jälkeen.
Artikkelissa esitetyt mielipiteet, tulkinnat ja johtopäätökset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta ETYJin päätöksenteko- tai toimeenpanoelinten tai sen jäsenvaltioiden kantoja.
Euroopan turvallisuus ja yhteistyöjärjestö (ETYJ) on ollut viidenkymmenen vuoden ajan osa eurooppalaista turvallisuusarkkitehtuuria. Järjestö syntyi kylmän sodan aikana hallitsemaan kahden vastakkaisen järjestelmän ja kahden suurvallan vastakkainasettelua samalla kun tarkoitus oli status quon vahvistaminen. Vuoden 1990 Pariisin peruskirjassa ETYJ sai nykymuotonsa. Peruskirja sitoutti osallistujavaltioita työskentelemään yhdessä demokratian sekä kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksien vahvistamiseksi. Organisatoriset muutokset seurantakokouksista institutionaaliseksi järjestöksi oli ajan hengen mukainen. Kylmän sodan status quon tilalle oli tullut Euroopassa tapahtuvien muutosten, kommunismista ja sosialismista kohti markkinataloutta ja demokratiaa, vakiinnuttaminen. Muutokset olivat mahdollisia Neuvostoliiton muuttuneen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johdosta. Gennadii Gerasimov, silloinen Neuvostoliiton ulkoministeriön tiedottaja, kuvaili 1989 Neuvostoliiton uutta asennetta kansainväliseen politiikkaan “Sinatra doktriiniksi” – jokainen valtio omalla tavallaan. Asenne mahdollisti ensiksi itäisen Euroopan “itsenäistymisen” ja sitten myös Neuvostoliiton hajoamisen, vaikka sitä ei ehkä ollut ajateltu Moskovassa niin.
Pariisin peruskirjassa ETYJ sai uusia tehtäviä: demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto (ODIHR) Varsovaan 1991, Haagiin Etyjin vähemmistövaltuutetun virka 1992, ja vuonna 1998 medianvapausedustajan virka Wieniin – ja myös uusia painopistealueita: kriisien ehkäisy ja konfliktinhallinta. Uudet tehtävät ja painopisteet olivat erityisen tärkeitä ottaen huomioon isot muutokset Euroopassa. Multilateraalista yhteistyötä ja tukea uuteen tilanteeseen tarvittiin. ETYJistä tuli keskeinen toimija Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajoamisesta johtuvissa aseellisissa konflikteissa ja demokratian rakentamisessa koko itäisessä Euroopassa. Myös aseidenriisuntaneuvottelut, aiemmin suljettu seurantakokousten ulkopuolelle, tulivat vähitellen ETYJin agendalle. Järjestön yksi tärkeä työkalu on ollut Wienissä vuonna 1989 sovittu asiakirja. Asiakirjan mukaan osallistujavaltioiden pitää jakaa toisilleen tietoa esimerkiksi joukkojensa ja sotilaskalustonsa vahvuudesta sekä sijainnista Euroopassa, puolustuspolitiikkansa kehityksestä sekä normaalista poikkeavista sotilaallisista liikkeistä. Wienin asiakirja ei ehkä ole sellaisenaan enää tätä päivää, mutta se on hyvä muistutus siitä mitä voisi ja pitisi olla. Pariisin peruskirjan uudet tehtävät ja painopistealueet nostivat ETYJ merkittäväksi toimijaksi 1990-luvun eurooppalaisessa turvallisuusarkkitehtuurissa.
Kuva: ETYJ
Kantavana rakenteena ETYJissä on lähestyä turvallisuutta laaja-alaisesti yhdistellen kovaa ja pehmeää turvallisuutta. Tämän päivän ETYJissä on kolme ulottuvuutta; poliittis-sotilaallinen (ykkösulottuvuus), ympäristö ja talous (kakkosulottuvuus) sekä ihmisoikeudet, vähemmistöjen oikeudet ja media vapaus (kolmosulottuvuus). Yhteistyö kansalaisyhteiskunnan kanssa korostuu. Viime vuosina myös ympäristöturvallisuuden merkitys on kasvanut. ETYJ on läsnä paikallisella tasolla niissä osallistujavaltioissa, joissa ETYJillä on missionsa. ETYJin missiot, kuten muutkin ETYJin päätökset, tehdään konsensuspohjalta. Missiot ovat kuitenkin aina pystytetty yhteistyössä isäntävaltion kanssa. ETYJ toimii siis tukevana toimijana ja yhdessä osallistujavaltioiden kanssa, ei ulkopuolisena toimijana. ETYJin toimijuus perustuu osallistujavaltioiden tahtoon ja haluun käyttää ETYJin työkaluja itsensä kehittämiseen esimerkiksi oikeusvaltioperiaatteiden vahvistamiseen, rajaturvallisuuteen, vaalitarkkailuun, mediavapauteen, pienyrittäjyyden tukemiseen, vihreiden satamien rakentamiseen ja niin edelleen. ETYJin laaja toimintakenttä tekee siitä myös hieman vaikeasti hahmotettavan järjestön. Usein kysytään, mikä on ETYJin lisäarvo, kun on olemassa EUn ohjelmat, Euroopan neuvosto, Nato ja YK, joilla kaikilla on isompi budjetti ja ehkä selkeämmät toimintatavat ja tavoitteet. Kakkos- ja kolmosulottuvuuden osalta ETYJin lisäarvo on juuri siinä, että ne tukevat osallistujavaltioiden itsensä määrittämiä tavoitteita ja tekee sen tavalla, joka sopii kullekin osallistujavaltiolle. Pienien projektien merkitystä on välillä vaikea hahmottaa isossa kuvassa, mutta joskus juuri pienet vahvistavat projektit voivat ollakin juuri niitä, jotka juurruttavat käytäntöjä ja auttavat paikallistasoa kehittymään. Nykymaailmassa paikallistason merkitys turvallisuuden rakentajana on alkanut korostua – tai oikeammin, se on huomattu uudelleen.
Perinteinen ajatus ja mielenyhtymä ETYJistä puhuttaessa on sen ykkösulottuvuus, poliittis-sotilaallinen yhteistyö. Tässä kokonaisuudessa korostuu ETYJin maantieteellinen kattavuus: 57 osallistujavaltiota Vancouverista Vladivostokiin, se että saman pöydän ääressä istuvat Yhdysvallat ja Venäjä ja se että järjestössä kaikki eivät jaa samaa näkemystä maailman nykytilanteesta. Tästä huolimatta kaikki osallistujavaltiot mainitsevat arvostavansa edelleen Helsingin 1975 päätösasiakirjan kymmentä periaatetta, joista mainittakoon rajojen loukkaamattomuus, toisen maan sisäisiin asioihin puuttumattomuus, valtioiden suvereenisuuden arvostus, rauhanomainen konfliktien ratkaisu ja niin edelleen. Ongelmaksi muodostuvat valtioiden omat tulkinnat periaatteista ja reaalipolitiikka. On vaikeata ymmärtää Venäjän näkemystä siitä, että ETYJin periaatteet ovat oikeat samalla kun se itse niitä rikkoo. ETYJin pysyvän neuvoston lähes viikoittaisissa kokouksissa kaikki 57 osallistujavaltiota istuvat Wienissä Hofburgin linnassa saman pöydän ääressä.
Kuva: ETYJ
ETYJin historian aikana vaikeita tilanteita on ollut useita. Osallistujavaltiot ovat käyneet sotatoimija toisiaan vastaan: Balkanin sodat, Venäjä–Georgia ja Azerbaidžan–Armenia muutamina esimerkkeinä. Mikään aikaisempi sota tai aseellinen konflikti ei ole kuitenkaan kyseenalaistanut ETYJiä järjestönä ja toimijana niin paljon kuin Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan. ETYJin päätöksenteon konsensusperiaate on monessa kohdassa lamaannuttanut järjestön päätöksentekoa sekä toimintaa. Parhaassa tapauksessa kansainvälisessä politiikassa konsensusperiaate mahdollistaa vahvan päätöksen ja on liimana pitämässä koossa, kuten olemme nähneet myös Euroopan unionin kohdalla. ETYJissä ei ole laillista velvollisuutta päätösten kohdalla, eikä myöskään mekanismia, millä velvoittaa osallistujavaltioita noudattamaan yhteisesti sovittuja periaatteita. Siksi ETYJissä dialogia ja luottamusta etsitään aina uudestaan ja uudestaan. ETYJissä osallistujavaltiona toimiminen on pitkälti diplomatian jatkuvaa kestävyysjuoksua ilman että tietää, missä on maali tai onko sitä edes olemassa. Asiaa ei helpota vallan hajottaminen järjestön sisällä. Vuosittain vaihtuvalla puheenjohtajalla on isoin valta. Troikka (edellisen vuoden puheenjohtaja, istuva puheenjohtaja sekä tuleva puheenjohtaja) on paikka, jonka sanomisilla on myös painoarvoa. Pääsihteerillä on hallinnollinen valta sihteeristössä sekä vaikutusvaltaa ehdottaa ETYJille suuntaa ja roolia. ODHIR, vähemmistö- ja mediavaltuutetut ovat autonomisia kokonaisuuksia. Parhaassa tapauksessa vallan jakautuminen on järjestön vahvuus, jossa eri osat vahvistavat toinen toisiaan ilman, että poliittiset suhdanteet tai jonkun osallistujamaan oma politiikka tai intressit pääsevät vaikuttamaan. Samalla jakaantunut valta, ilman eri osien yhteispeliä, voi itsestään heikentää ETYJin toimintakykyä ja vaikuttavuutta.
Samalla kun ETYJ on useissa pääkaupungeissa taistelemassa paikasta kymmenen tärkeimmän ulko- ja turvallisuuspolitiikan prioriteetin joukkoon pääsystä on mahdollista, että ETYJille löytyy jälleen rooli Ukrainan jälleenrakennuksessa, kun sen aika tulee. Jo sitä ennen ETYJ voi hyvinkin olla se paikka, jossa keskustellaan luottamuspulasta ja vahvasti eriävistä näkemyksistä huolimatta myös tulevaisuudesta ja turvallisuudesta Euroopassa. ETYJin tarkkailumissio toimi Ukrainassa vuodesta 2014 vuoden 2022 Venäjän hyökkäyssotaan asti. Se keräsi tietoa ja raportoi säännöllisesti turvallisuustilanteesta Itä-Ukrainassa. Läsnäololla ja tiedonkeruulla on arvonsa. Tarkkailumissio ei pystynyt estämään Venäjän hyökkäystä, eikä sitä pystynyt estämään ETYJ järjestönä, ei EU, YK, Nato eivätkä yksittäiset valtiot. ETYJiä ei pidä siis arvioida siitä näkökulmasta, mitä se ei ole pystynyt tekemään tai toteuttamaan, vaan mihin se on kyennyt erityisesti silloin kun turvallisuustilanne on ollut epävakaa ja epävarma Euroopassa.
Kirjoittaja
Hanna Smith on ETYJin pääsihteerin vanhempi strateginen neuvonantaja. Aiemmin hän on toiminut muun muassa Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen tutkimus- ja analyysijohtajana sekä tutkijatohtorina Aleksanteri-instituutissa. Smith on suorittanut 213. maanpuolustuskurssin.
