Haastattelu:
tasavallan presidentti
Alexander Stubb
Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 17.4.2026
Outi Mäkinen
”Enää emme ole yksin ja voimme luottaa liittolaisiimme.
Liittolaisten tuki riippuu kuitenkin siitä, mitä annettavaa meillä vastavuoroisesti on liittolaisillemme.”
Maailmanjärjestystä määrittävät yhä enemmän voimapolitiikka, suurvaltojen välinen kamppailu ja epävarmuus. Mitä vaikutuksia tällä on Suomelle?
Vaikutukset ovat monisäikeisiä. Rauhattomuuden ja epävarmuuden aikakaudella korostuu tarve järjestelmän joustavuuteen, jotta kykenemme tekemään päätöksiä oikea-aikaisesti. Tämän takia muun muassa ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko päivitettiin tänä keväänä. Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyvät peruspilarimme ovat kuitenkin edelleen samat: ensisijaisena toimintalinjana on kansallinen puolustuskyky, toissijaisena alueellinen yhteistyö ja kolmantena monenkeskinen liittolaisyhteistyö eli Nato. Ylipäällikkönä minulla on pääsy kaikkeen keskeiseen turvallisuuteen liittyvään tietoon ja nukun yöni hyvin rauhallisesti.
Mikä on EU:n rooli maailmanjärjestyksessä, jossa sääntöpohjaisuus ei ole enää yksiselitteisesti tuettua?
EU:n rooli on muuttunut aiempaa geopoliittisemmaksi. Keskeisillä politiikkasektoreilla kuten kauppa-, kilpailu-, tulli- ja rahapolitiikassa EU käyttää yksinomaista toimivaltaa. Näin ollen EU:n käytössä olevat instrumentit ovat yllättävänkin vahvat uudessa maailman ajassa. Esimerkiksi Yhdysvaltojen tullipolitiikkaan EU pystyy vastaamaan solmimalla vapaakauppasopimuksia Mercosurin ja Intian kanssa. Laajentuminen on keskeinen ulkopoliittinen keino, jolla maailmanlaajuista vaikutusvaltaa saadaan.
Miten arvioitte Yhdysvaltojen ja Suomen välisen suhteen nykytilaa?
Kahdenvälinen suhteemme lienee parempi kuin koskaan. Puolustusyhteistyö maidemme välillä syvenee. Arvopohjaiseen realismiin nojaten voimme tasapainoilla varsin hyvin ulkopoliittisissa suhteissamme. Samanaikaisesti suhteemme on niin suora, että voimme olla myös avoimesti eri mieltä asioista, kuten esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, kansainvälisiin instituutioiden tai EU:n roolista. Teemme paljon käytännönläheistä yhteistyötä muun muassa puolustusteknologian ja jäänmurtajiin liittyen.
Kirjassanne ”Vallan kolmijako” (2025) kuvaatte, kuinka lännen, idän ja etelän välinen vuorovaikutus ratkaisee sen, miten tulevaisuuden maailmanjärjestys muovautuu. Yhdysvaltojen viimeaikaiset toimet huomioiden, tulisiko vallan kolmion sijaan puhua vallan neliöstä?
Kyllä, jos kirjoittaisin kirjaa uudestaan, määrittelisin sen vallan nelijaon pohjalle. Yksi kirjassa esitetyistä skenaarioista kuvaa nelijaon tilannetta. Yhdysvaltain johtorooli globaalin lännen johtajana on tällä hetkellä kyseenalainen. Kuten Yhdysvaltojen kansallisessa turvallisuusstrategiassa todetaan, Yhdysvallat haluaa keskittyä läntiseen pallonpuoliskoon. Johtoroolin nykyisen liberaalin maailmanjärjestyksen puolustamisessa on ottanut globaali pohjoinen eli Eurooppa, Kanada, Japani, Etelä-Korea, Australia ja Uusi-Seelanti, jotka jakavat saman arvopohjan ja toimintatavat.
Kirjan perusteesi kuitenkin pitää edelleen: jos/kun vaihtoehtona on yhtäältä moninapainen, transaktionaalinen ja usein myös konfliktinen moninapainen järjestelmä ja toisaalta monenkeskinen, kansainvälisiin instituutioihin, normeihin ja sääntöihin perustuva järjestelmä, maailmanjärjestyksen tulevaisuuden ratkaisee globaali etelä. Suomen ja Euroopan tulee pyrkiä vaikuttamaan globaalin etelän maiden ratkaisuihin.
Millaisia pitkän aikavälin vaikutuksia Iranin sodalla on?
Taloudellisesti vaikutukset lienevät samantyyppisiä kuin korona-aikana. Arvoketjujen rikkoutumisen myötä öljyn ja energian hinnat nousevat, lannoitteiden ja elintarvikkeiden hinnat nousevat ennen kaikkea inflaation kautta ja korot lähtevät potentiaalisesti nousuun. Tilanne lisää epävarmuutta maailmantaloudelle ja johtaa todennäköisesti talouden laskusuhdanteeseen. Lyhyellä aikavälillä suorat vaikutukset ovat rajumpia Asiassa ja globaalissa etelässä kuin globaalissa pohjoisessa.
Lähi-idän alueen tasapaino on muuttunut. Iran on vahvistanut asemaansa ja Hormuzinsalmista on tullut Iranille eräänlainen uusi ydinase. Iran on osoittanut kapasiteettinsa vaikuttaa maailmantalouteen ja alueelliseen tasapainoon hyökkäämällä naapurimaihinsa.
Kolmas vaikutus on Yhdysvaltain aseman heikentyminen. Monet tahot ympäri maailmaa kyseenalaistavat Yhdysvaltain hyökkäyksen ja jossain määrin myös Israelin tarkoitusperiä. Jos maailmalla haluaa projisoida valtaa, se kannattaa yleensä tehdä joko kansainvälisten instituutioiden tai liittolaisten kautta. Nyt Yhdysvallat on toiminut yksin, mikä heikentää sen asemaa maailmanlaajuisesti.
Mitkä ovat mielestänne tärkeimmät megatrendit 2030-luvulle mentäessä?
Ensimmäinen on valitettavasti konfliktien kasvu. Paikallisista konflikteista on tullut alueellisia, niillä on globaaleja vaikutuksia eikä niitä saada hallintaan ilman kansainvälistä yhteistyötä ja instituutiota. Tarvitsemme YK:n kaltaisia järjestöjä välittämään rauhaa.
Toinen megatrendi on teknologia – erityisesti tekoäly ja sen mahdollistaja kvanttilaskenta. Tekoäly muuttaa taloutta ja tapaa, jolla teemme työtä. Se muuttaa politiikkaa ja kommunikointitapojamme sekä rajoittaa ajattelukykyämme. Algoritmit syöttävät meille tiettyjä malleja tai kehitystrendejä, joiden kautta ajattelemme. Tekoäly muuttaa myös sodankäyntitapoja sekä tiedettä. Suomen kannattaa tässä megatrendissä keskittyä erityisesti kvanttiteollisuuteen, jossa olemme hyviä niin laitteistoissa kuin ohjelmistoissa.
Kolmas megatrendi, joka valitettavasti on jäänyt viime aikoina taka-alalle, on ilmastonmuutos. Sitä voidaan hallita teknologian avulla, mutta jos hallinnassa epäonnistutaan, se johtaa konflikteihin eli ensimmäiseen megatrendiin.
Voiko Suomi luottaa liittolaisten apuun tiukan paikan tullen?
Kyllä voi. Nykyään meillä on liittolaisia, toisin kuin ennen Nato-jäsenyyttä. Tämä on yksi syy, minkä takia olen noin 30 vuoden ajan puhunut Suomen Nato-jäsenyyden puolesta. Suomalaisille on historiallisesti ymmärrettävistä syistä iskostunut ajatus siitä, että olemme aina yksin. Enää emme ole yksin ja voimme luottaa liittolaisiimme. Liittolaisten tuki riippuu kuitenkin siitä, mitä annettavaa meillä vastavuoroisesti on liittolaisillemme.
Millaisen roolin Suomi on Natossa ottanut ensimmäisten kolmen jäsenyysvuotensa aikana?
Suomi on ottanut Natossa keskeisen roolin niissä asioissa, jossa meillä on lisäarvoa annettavana. Olemme enemmän turvallisuuden tuottaja kuin turvallisuuden kuluttaja. Kaikki lähtee meidän alueellisesta puolustuksestamme ja vahvoista konventionaalisista suorituskyvyistä erityisesti maapuolustuksessa. Olemme saaneet Natosta oikeastaan kaiken sen, mitä olemme toistaiseksi tavoitelleet, keskeisimpinä Naton läsnäolon Suomeen (mm. MCLCC, FLF) sekä Suomen ja muiden pohjoismaiden siirtymisen JFC Norfolkin alaisuuteen. Tämä on osoitus siitä, että Suomi oli hyvinkin valmis Nato-jäsenmaa jo ennen kuin meistä tuli liittolaisia ja että olemme nyt ottaneet paikkamme liittokunnan ytimessä. Suomella ei pidä olla minkäänlaisia poikkeumia, vaan olemme 100 % Naton jäseniä myös ydinasesuunnittelussa.
Yhdysvallat on vaatinut Eurooppaa kantamaan päävastuun maanosamme konventionaalisesta puolustuksesta. Miltä eurooppalaisempi Nato näyttäisi?
Eurooppalaisempi Nato on hyvä tavoite – ymmärrän hyvin Yhdysvaltojen vaatimukset. Tällä hetkellä vastuu Naton konventionaalisesta puolustuksesta jakautuu karkeasti ottaen niin, että Yhdysvallat vastaa 60 % ja Eurooppa 40 %. Näen hallitun siirtymän kohti tilannetta, jossa Yhdysvallat kantaa 40 % ja Eurooppa 60 % vastuuta konventionaalisessa puolustuksessa. Ydinpelotteen osalta Yhdysvallat pysyy jatkossakin keskiössä.
Todennäköisesti Yhdysvallat vähentää tulevina vuosina joukkojaan Euroopassa. Tärkeää olisi, että vastuunsiirto tapahtuisi hallitusti. Maailmanpolitiikan mustat joutsenet johtavat ennakoimattomiin muutoksiin. Esimerkiksi Iranin sodan myötä Yhdysvallat on joutunut siirtämään joukkojaan ja suorituskykyjään indopasifiselta alueelta Lähi-itään.
Ukrainan sota jatkuu viidettä vuotta. Millaisia vaikutuksia sodan jatkumisella tai rauhan saavuttamisella olisi?
Olemme laatineet kolme skenaariota tälle vuodelle: sodan jatkuminen, rauhansopimus ja jommankumman osapuolen heikentyminen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että skenaariot yksi ja kolme toteutuvat. Sota jatkuu, mutta Ukraina on tällä hetkellä niskan päällä. Viimeisen neljän kuukauden aikana Ukraina on kyennyt eliminoimaan noin 30–35 000 venäläistä sotilasta kuukaudessa, eikä Venäjä ole kyennyt rekrytoimaan tarpeeksi sotilaita niitä korvaamaan. Vuoden 2025 aikana Venäjä kykeni valloittamaan noin 1 % Ukrainan maa-alueesta. Maaliskuussa noin 95 % sodan tuhoista tapahtui drooneilla ja ensimmäistä kertaa sodan aikana Ukraina lähetti ja laukaisi enemmän drooneja ja ohjuksia Venäjän alueelle kuin Venäjä Ukrainan alueelle. Venäjä on tällä hetkellä altavastaaja ja sen eteneminen on de facto minimaalista.
Tänä päivänä Eurooppa tarvitsee enemmän Ukrainaa kuin päinvastoin, sillä Ukrainan kyky moderniin sodankäyntiin on ylivertainen. Loppupelissä Iranin sodallakin on myönteiset vaikutukset Ukrainaan siinä mielessä, että Ukraina on kyennyt auttamaan Persianlahden maita omassa puolustuksessaan, millä tulee olemaan seurannaisvaikutuksia muun muassa Ukrainan saamaan rahoitukseen. Unkarin vaalitulos avasi EU:n rahoitus- ja sanktiopadon, mikä on hyvä asia. Suomi jatkaa Ukrainan tukemista.
Millainen turvallisuusuhka Venäjä on Suomelle lyhyellä ja pitkällä aikavälillä?
Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa, mutta Venäjä pysyy Euroopan vakavimpana turvallisuusuhkana myös jatkossa. Kun sota Ukrainassa jonain päivänä loppuu, on hyvin todennäköistä, että Venäjä tulee uudelleen ryhmittämään asevoimansa siten, että Suomen itärajalle tulee aikaisempaa enemmän venäläisiä sotilaita. Paljon riippuu siitä, miten vahvat turvatakuut Ukrainalle annetaan, mikä on Venäjän sotilaallinen laskelma niistä ja miten Venäjä sen seurauksena joukkonsa jatkossa ryhmittää.
Kuva Matti Porre / tasavallan presidentin kanslia
Mitkä ovat Suomen puolustuksen keskeisimmät kehittämistarpeet?
Puolustusvoimien modernisaatio on edennyt kolmessa vaiheessa: ensimmäinen vaihe oli merivoimien korvettihankinnat, toinen oli ilmavoimien hävittäjähankinnat ja nyt käynnissä oleva maavoimauudistus. Meillä on paljon opittavaa Ukrainasta ja panostammekin enenevässä määrin drooneihin ja ohjuspuolustukseen. Sotia ei voiteta nostalgialla, vaan perinteisen konventionaalisen puolustuksen rinnalla on kehitettävä uusia kyvykkyyksiä. Käyn jatkuvaa keskustelua Puolustusvoimien komentajan kanssa siitä, miten pysymme modernin sodankäynnin aallonharjalla.
Mikä on kahden- ja monenvälisen puolustusyhteistyön merkitys Suomelle?
Keskeinen. Hyödymme vahvasta puolustusyhteistyöstä Ruotsin, Norjan ja muiden läheisten liittolaisten kanssa.
Vastaako kansallinen päätöksentekojärjestelmämme liittoutumisen ja nopeasti kehittyvän toimintaympäristön tarpeita?
Päätöksentekojärjestelmämme toimii paremmin, kuin kukaan osasi odottaa. Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteinen kokous (TP-UTVA) on keskeinen foorumi, jossa linjaamme ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan laajat kysymykset saumattomassa yhteistoiminnassa presidentin ja valtioneuvoston välillä. Presidentin rooli ylipäällikkönä on sama kuin aikaisemmin.
Jos kaiken ulko- ja sisäpoliittisen vallan sekä EU-vallan keskittäisi yhdelle instituutiolla tai henkilölle, vuorokausiraja tulisi jossain vaiheessa vastaan. Ilman nykyisenlaista järjestelmää, jossa tasavallan presidentti voi keskittyä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kysymyksiin, vaikutusvaltamme maailmalla olisi huomattavasti pienempi.
Millaisen roolin koette teille kuuluvan kokonaisturvallisuuden johtamisessa?
Joukkuepelaajan roolin. Tänä päivänä kokonaisturvallisuutta ei voi irrottaa ulkopolitiikasta tai ulkopolitiikkaa puolustuspolitiikasta. Hienoa meidän järjestelmässämme on se, kuinka kokonaisvaltaisesti se toimii. Vaikka sotia käydään rintamalla, loppupeleissä sodat voitetaan kotona, joten kokonaisturvallisuuden malli on keskeinen. Tasavallan presidenttinä ja ylipäällikkönä taidan olla ainoa henkilö, jolla on kattava tieto puolustusvoimien operatiivisista suunnitelmista ja toisaalta meidän kyvystämme pitää huolta yhteiskunnan peruspilareista esimerkiksi huoltovarmuuden osalta.
Onko Suomella riittävät edellytykset vastata turvallisuusuhkiin, jotka kohdistuvat meihin sodan kynnyksen alapuolella ja jotka näyttävät olevan tämän päivän trendi Venäjän toiminnassa?
Kyllä. Nykypäivän sodankäynti on joko kineettistä, modernia tai hybridiä. Suomessa olemme joutuneet esimerkiksi pankkisektoriin kohdistuvien kyberhyökkäysten kohteeksi, merenalaisia kaapeleitamme on sabotoitu ja meihin kohdistuva informaatiovaikuttaminen on päivittäistä. Vaikka Suomessa on hyvä kyky vastata erilaisiin turvallisuusuhkiin, samalla on myös todettava, että jokaista vaikuttamiskeinoa ei voida aina torjua. Näin ollen on tärkeää pysyä valppaana ja meillä pitää olla myös kognitiivista kapasiteettia kestää tiettyä epävarmuutta.
Miten arvioitte Suomen turvallisuuspoliittista keskusteluilmapiiriä?
Mielestäni keskusteluilmapiiri on parempi kuin koskaan aiemmin. Ymmärrettävistä syistä kylmän sodan aikana Suomessa oli valloillaan jonkinlainen yhdistelmä itsesuojeluvaistoa ja -sensuuria sekä muun tyyppistä ulkopoliittisen keskustelun rajaamista. Kylmän sodan jälkeen keskusteluilmapiiri avautui, mutta silloinkin oltiin aika nopeita lyömään leimoja niiden otsaan, jotka esimerkiksi kannattivat Nato-jäsenyyttä tai halusivat edistää EU:n puolustusta. Nykyään keskustelu on avoimempaa ja hyvä niin. Tasavallan presidentti hyötyy siitä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on erilaisia näkemyksiä, mutta pääpiirteenä on edelleen yksituumaisuus. Se, miten konsensukseen päästään, on nykyään hieman erilaista kuin aiemmin kuten näimme esimerkiksi jalkaväkimiina-, raja- tai ydinenergialakien tapauksissa. Vahva maanpuolustustahto yhdistettynä vahvaan tukeen Suomen Nato-jäsenyydelle ovat meillä keskeisiä elementtejä, mikä on hyvä asia.
Mitä ovat ne vahvuudet ja mahdollisuudet, joiden varassa Suomi selviytyy ja säilyy hyvänä kotimaana tulevaisuudessakin?
Kaikki lähtee kokonaisturvallisuusajattelusta, jonka edellytyksenä on maanpuolustustahto. Toisena on ymmärrys yhteiskunnallisesta vastuusta, joka liittyy esimerkiksi varusmiespalveluun, pelastuspalveluihin tai huoltovarmuuteen. Tähän kun lisää sen, että Suomessa on yksi Euroopan vahvimmista puolustusvoimista, meillä ei ole hätää. Kehittämiseen on kuitenkin panostettava tulevaisuudessakin.
Haastateltava
Alexander Stubb on tasavallan presidentti ja Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kutsujäsen.
