Haastattelu:
toimitusjohtaja Risto Murto
Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 16.10.2025
Outi Mäkinen
Kauppapolitiikka, Lähi-idän kriisi ja ennen kaikkea Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ovat konkretisoineet, että Euroopan geopoliittinen rooli on maailmassa pieni, eikä ole näkyvissä, että se tulevaisuudessakaan kasvaisi. Geopoliittisen murroksen lopputuloksena Euroopan ja lähialueiden merkitys kuitenkin korostuu suomalaisille toimijoille. Ilman piristyvää talouskasvua suomalainen hyvinvointivaltio ei voi enää jatkaa pohjoismaisella tiellä. Vetäytymisestä tulee kivuliasta. On toivottavaa, että tekoälystä tulisi iso asia, sillä se mahdollistaisi elintason nousun.
Mitä geopoliittinen murros ja mahdollinen siirtymä kohti moninapaisuutta tarkoittaa Suomen talouden kannalta?
Suomalaisten vientiyritysten näkökulmasta moninapaistuminen tarkoittaa sitä, että maailma pienenee ja muuttuu vaikeammaksi. 2000-luvun alussa koimme eräänlaisen täydellisen positiivisen myrskyn Kiinan ja Venäjän markkinoiden avautuessa länsimarkkinoille lähes samanaikaisesti. Geopoliittisten muutosten myötä olemme nyt puolestaan tilanteessa, jossa länsiyritysten toimintaedellytykset Kiinan markkinoilla ovat selkeästi vaikeutuneet ja Venäjän markkinat ovat sulkeutuneet. Kun maailma moninapaistuu, keskeinen kysymys on, kuinka moni muu markkina Kiinan ja Venäjän lisäksi muuttuu vaikeammaksi? Geopoliittisen murroksen lopputulos on, että Euroopan ja lähialueiden merkitys korostuu suomalaisille toimijoille.
Yhdysvallat ottaa poliittisesti etäisyyttä Euroopasta. Millaisia vaikutuksia Yhdysvaltojen muutoksella on Euroopalle ja Suomelle?
Todellisuudessa Yhdysvallat ei näkemykseni mukaan ole tekemässä irtiottoa Euroopasta. Eurooppa on Yhdysvalloille edelleen iso yhteistyökumppani ja liittolainen. Presidentti Trumpin hallinto on tullimuureilla halunnut kääntää pitkään käynnissä olleen kehityksen tuotannon ulkoistamisesta Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Varsinainen kauppasota käydään Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä, ei Euroopan kanssa. Suomalaisten yritysten näkökulmasta palvelusektoreilla mikään ei ole muuttunut. Yhdysvaltalaisille teknologiajäteille Eurooppa on edelleen yksi keskeinen markkina ja niiden etuja Yhdysvallat tulee jatkossakin vahvasti puolustamaan. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan osalta Yhdysvallat haluaa Euroopan kantavan lisää vastuuta, mikä ei teemana ole uusi. Washingtonissa tapaamieni nykyhallinnon edustajien keskuudessa vaikuttaa olevan tunnelma, että Eurooppa on vähän ärsyttävä laiska liittolainen, mutta ei todellisuudessa kuitenkaan viholliskuvien kohde.
Millainen geopoliittinen rooli Euroopan pitäisi ottaa tulevaisuudessa? Miten arvioitte EU:n roolin kehittymistä?
Kauppapolitiikka, Lähi-idän kriisi ja ennen kaikkea Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ovat konkretisoineet, että Euroopan geopoliittinen rooli on maailmassa pieni. EU ei kykene projisoimaan kovaa voimaa sotilaallisesti tai taloudellisesti, ja olen pessimisti sen suhteen, että EU kykenisi niin tekemään tulevaisuudessakaan ainakaan ilman kriisiä.
Kauppapoliittisissa neuvotteluissa EU:n tarina on perinteisesti ollut, että isot kuluttajamarkkinat tuovat valtaa, mutta tämä käsitys on murentunut, kun on ymmärretty, että autoritääriset valtiot edistävät intressejään politiikka – ei talous – edellä. Myös Kiinassa politiikka on ajanut taloudellisten intressien edelle. Euroopan suhteellinen väestöpohja ei ole enää niin iso, että aiempi tarina merkittävästä kuluttajamarkkinasta kantaisi riittävästi.
Toinen keskeinen taustatekijä on kansallisten intressien ja geopoliittisten riskien hajaantuminen EU:ssa. Varsovan ja Madridin uhkakuvat ovat erilaisia, mikä johtaa siihen, että valtioiden päätöksenteossa korostuvat kansalliset ratkaisut. Maailmassa, jossa talous ei ole ajuri ja EU:lla ei ole kykyä voiman projisointiin, kansallisvaltioiden rooli tulee korostumaan. Suomalaisten näkökulmasta sitä voisi kuvata halukkaiden koalition maailmana.
Mitä vaikutuksia Kiinan ja Taiwanin konfliktilla olisi Suomen taloudelle?
On ollut silmille pistävää, kuinka eri tavalla Taiwanin kysymykseen on suhtauduttu Washingtonissa ja New Yorkissa. Washingtonissa olen törmännyt aika paljon sellaisiin skenaarioihin, että Taiwanin kriisi olisi kärjistymässä kohtalaisen pikaisesti. Jos oltaisiin aidosti sitä mieltä, että tämä on pääennuste, se olisi dramaattinen viesti suomalaisille yrityksille. Silloin pitäisi valmistautua siihen, että Kiinan markkinat menisivät kiinni eli jotain samantyyppistä tapahtuisi kuin Venäjän kanssa: yhteen aikaan Venäjä oli luonnollinen laajentumismarkkina suomalaisille yrityksille, vähitellen markkina vaikeutui ja lopulta vuonna 2022 Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa markkina sulkeutui. Kiinan kanssa olemme tilanteessa, jossa markkina on vaikeutunut, mutta Taiwanin konfliktin kärjistyminen voisi tarkoittaa sitä, että Kiinan markkina sulkeutuisi länsiyrityksiltä. Yritykset eivät kuitenkaan käyttäydy tämän skenaarion mukaisesti. Toisin sanoen talouselämän suhtautuminen Yhdysvalloissa on Taiwanin kysymykseen paljon rauhallisempaa kuin poliittinen keskustelu. On hyvin vaikea ennakoida tilanteen kehittymistä esimerkiksi viiden vuodan aikajänteellä.
Hyvinvointipalveluiden, vihreän siirtymän ja puolustuksen samanaikaisesti kasvavat kustannukset on haastava yhtälö Suomelle ja muille länsimaille. Mikä on Suomen talouden kestokyky näihin investointeihin?
On selvää, että ilman piristyvää talouskasvua valtion on vetäydyttävä jollain tavalla aiemmista lupauksistaan. Olemme rakentaneet hyvinvointivaltiota vuosikymmeniä, ja siitä vetäytyminen tulee olemaan hyvin kivulias ja syvällinen muutos.
Kävin kesällä julkista keskustelua vanhustenhuollon järjestämisestä tulevaisuuden Suomessa. Keskustelussa nousi nopeasti esiin perustavanlaatuisia kysymyksiä siitä, millainen yhteiskunta olemme ja mikä on perheiden, yksilöiden ja valtion rooli vanhusten hoidossa. Verrattuna muihin maihin suomalainen yhteiskunta luottaa hyvinvointipalveluiden tuottamisessa poikkeuksellisen paljon valtioon. Eräällä tavalla vanhushuollon palveluiden tuottamisessa on kuitenkin hiljaisten päätösten kautta tapahtunut jo suuri muutos. Alalla työskentelevät tunnistavat sen, mutta me muut heräämme jälkijunassa todellisuuteen: Omaishoitajien vastuu vanhustenhuollosta on kasvanut koko ajan, kynnys julkisen sektorin palvelujen piiriin pääsemisestä on hyvin korkea ja ympärivuorokautiseen hoitoon päästessä efektiivinen veroaste nousee käytännössä sataan prosenttiin. Näillä toimilla julkisen sektorin kustannukset on jo minimoitu. Seuraavat päätökset kustannusten laskemiseksi tulevat olemaan vieläkin vaikeampia.
Kasvuriihi-raportissa todetaan hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamisen edellyttävän tulevaisuudessa nyt ennakoitua nopeampaa talouskasvua. Tulisiko meidän uudistaa käsityksemme hyvinvointiyhteiskunnasta?
Kyllä, mutta se tulee olemaan raskasta. On vaikeaa visioida sitä, että poistumme pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, koska meillä ei ole pohjoismaista talouspohjaa. Kärjistettynä pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakentaminen on ollut helppoa, sillä olemme vain kopioineet Ruotsin ja muiden pohjoismaiden mallia. Harvoja hyvinvointivaltioon sisältyviä uudistuksia olemme itse keksineet. Kun taloutemme ei enää ole pohjoismaisella tasolla, mistä löytyvät ne viiteryhmät, joista katsomme mallia yhteiskunnan palvelujen järjestämisessä? Suomalaisen hyvinvointivaltion ydinlupauksia on ollut, että viime kädessä valtio hoitaa, mutta se lupaus on osittain murtunut.
Kuvaatte kirjassanne ”Miksi Suomi pysähtyi?” Suomen tuottavuuden heikkoa kehitystä viimeisen 10–15 vuoden aikana. Muuttaako tekoäly tätä yhtälöä?
Toivottavasti. Yleinen länsimainen ongelma on, että teknologiamielessä maailma on muuttunut liian hitaasti. Uusia laajasti sovellettavia teknologioita on tullut liian vähän ja niistäkin valtaosa Yhdysvalloista, joka myös karkasi Euroopalta. Meidän pitäisi toivoa, että tekoälystä tulisi iso asia, sillä se mahdollistaisi elintason nousun. Jotta niin kävisi, historia on osoittanut, että teknologioihin pitäisi investoida paljon ja pitkään. Huoleni on, että suomalaisen vientiteollisuuden näkökulmasta olemme lähtökohtaisesti kuitenkin soveltajia emme innovoijia. Oma johtopäätökseni on, että jos Suomessa haluttaisiin teknologiaalloista enemmän irti, meille tulisi kasvaa lisää isoja yrityksiä. Yrityselämän uusiutuminen on keskeistä. Meillä on siitä positiivista näyttöä, mutta myös paljon työtä tehtävänä.
Mitkä talouskasvumme kannalta merkitykselliset haasteet ja mahdollisuudet saavat mielestänne liian vähän huomiota julkisessa keskustelussa?
Viime kädessä ongelmana on ollut, että muutokset ovat olleet liian pieniä. 40-vuotisen työurani aikana työvälineet ovat kehittyneet nopeammin urani alku- kuin loppupuoliskolla. Jatkuva muutospuhe hämää tätä.
Toinen asia on, että Suomi ei ole erityisen hyvä markkinataloudessa. Me edelleen harjoittelemme sitä. Ymmärryksemme kovassa markkinataloudessa kilpailemisen vaatimuksista sekä tapamme keskustella siitä ovat vielä keskeneräisiä. Esimerkiksi talouskeskustelumme on hyvin valtiokeskeistä. Projisoimme koko talouskeskustelua valtiontalouden kautta, mutta jätämme vähemmälle huomiolle sen, mitä yksityisellä sektorilla tapahtuu ja miten suuri vaikutus sillä on kansalaisten elintasolle. Keskustelu julkisen talouden tilasta on ymmärrettävää, koska se on kriisiytymässä. Samalla se kuitenkin hämärtää kokonaiskuvaamme taloudesta. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa keskustelu on erilaista. Olen käyttänyt puolitriviaalia esimerkkiä, että Svenska Dagbladetin talousosasto on suuri ja urheiluosasto pieni. Kysymys on siitä, mikä on tärkeää ja minne huomio kohdistetaan.
Kuva: Lauri Heikkinen, valtioneuvoston kanslia
Suomea kutsutaan usein varautumisen suurmaaksi. Onko varautuminen pelkkä kustannus vai voiko sitä kanavoida myös talouskasvuksi? Miten?
Hyvä varautuminen on sijoittajan näkökulmasta vakauden lähde. On kuitenkin vaikeaa arvioida, kuinka paljon varautumiseen liittyvät asiat ovat suoranaisia kasvun lähteitä. Pikemminkin kyse on siitä, että Suomi on sijoituskohteena ja investointiympäristönä toistaiseksi toiminut hyvin.
Suomessa on hyviä puolustusteollisuuden yrityksiä, mutta toimiala on hyvin kapea sekä yritysten määrän että TKI-satsausten osalta. Sijoittajan näkökulmasta puolustusteollisuus ei ole ollut iso toimiala Pohjoismaissa. Potentiaali on selvä, mutta pois lukien muutamat suuremmat yritykset, se vaatii kasvuyritysten ja startuppien kehittymistä. Vakiintuneet puolustusteollisuuden yritykset ovat kasvaneet voimakkaasti ja kurssikehitys on ollut hyvin positiivista viime aikoina. Suuri osa yritysten kasvusta tulee hintojen nostosta, mikä on mahdollista tuotantokapasiteetin nostovaiheessa kysynnän ollessa suurta. Puheenjohtamani Kasvuryhmän raportissa käytimme esimerkkinä ruotsalaista tutkimusaineistoa, jonka mukaan vuonna 2022 suomalaisen puolustusteollisuuden liikevaihto oli noin 30 % Saabin liikevaihdosta. Saab ei ollut tuolloin ruotsalaisittain suuri yritys, vaikka onkin kasvanut sittemmin.
Onko Suomen Nato-jäsenyydellä ollut vaikutuksia Suomen houkuttelevuuteen sijoituskohteena?
Käsittääkseni on, vaikka sen mittaaminen on todella vaikeaa. Varautuminen ja päätös liittyä Natoon ovat käänteisesti toimineet siten, että tilanne ei ole kriisiytynyt. Jäsenyys on avannut Suomelle ovia tilanteessa, jossa geopoliittinen jännite on hyvin voimakas.
Puolustusalan yritykset olivat pitkään jopa hyljeksittyjä sijoituskohteita, nyt kiinnostus niitä kohtaan on korkeaa. Miten työeläkevakuutusyhtiö Varma suhtautuu puolustusalan yrityksiin sijoituskohteena?
Sen jälkeen, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa, suomalaiset toimijat ovat päivittäneet vastuullisuuslinjauksia puolustusteollisuuden osalta. Suomessa puolustusteollisuuden yritykset nähdään yhteiskunnan kannalta tärkeinä sijoituskohteina, mikä on jossain määrin poikkeuksellista muihin maihin verrattuna. Esimerkiksi Norjan öljyrahasto on edelleen pitänyt Lockheed Martinin mustalla listalla, vaikka samaan aikaan Norjan valtio ostaa siltä F-35-hävittäjiä. Suomalaisittain siinä on epäsointu.
Varmalle puolustusteollisuuteen liittyvät varaumat liittyvät käytännössä ydinaseisiin ja maamiinoihin. Jälkimmäinen ei ole suuri bisnes, joten merkittävämpi kysymys on ydinaseet ja niihin liittyvät klusterit. Ydinasevalmistajat eivät ole avoimia sijoituskohteita, joten pohdittavaksi jää sijoitetaanko yrityksiin, jotka ovat tavalla tai toisella mukana ydinasepuolustuksessa esimerkiksi sukellusveneiden, hävittäjien tai ohjustuotannon kautta. Varman kanta on, että vapaudella ja demokratian puolustamisella on arvonsa. Teemme arviot tapauskohtaisesti, mutta meillä ei ole esteitä sijoittaa tällaisiin yrityksiin.
Ovatko suomalaiset puolustusteollisuusyritykset houkuttelevia sijoituskohteita?
Hankaluus on se, että suomalaisia puolustusteollisuusyrityksiä on vähän ja ne eivät ole pörssissä. Suomesta käytännössä puuttuu Saab. Näemme yksittäisiä mielenkiintoisia kasvuyrityksiä, jotka tyypillisesti kehittävät kaksikäyttöteknologiaa. Alalla on paljon potentiaalia. Kuten Kasvuriihi-raportissa todettiin, keskeinen kysymys on, kuinka Puolustusvoimat pystyy tekemään yhteistyötä kasvavien yritysten kanssa niiden tuotekehitysvaiheessa.
Ulkomaisten sijoitusten osuus eläkevakuutusyhtiöiden salkuissa on noussut viime vuosina. Kuuluuko työeläkevakuutusyhtiöiden omistaa suomalaisia yhtiöitä huoltovarmuuden näkökulmasta?
Se tulee meiltä ikään kuin kulttuurista ja geeneistä, mutta tietenkin viime kädessä tarkoituksena on tuottaa eläkevaroille tuottoa ja sitä kautta turvata suomalaisten eläkkeet. On selvää, että työeläkevakuutusyhtiöt ovat isoja instituutioita ja ikään kuin osa Suomen luustoa. Toistaiseksi sijoittaminen Suomeen on ollut meille luontevaa ja ainoa huoli on, että meillä oli liian pitkä periodi, jolloin suomalaisten yritysten tuotto ei ollut kilpailukykyistä. Tänä vuonna tilanne on onneksi ollut parempi.
Millainen on 2050-luvun Suomi?
Nyt syntyvät lapset ovat saaneet silloin jo ensimmäisiä lapsia. Suomalaisten elintason ja hyvinvoinnin kannalta toivon, että maailma olisi muuttunut: Olisimme saaneet uusia työvälineitä. Tekoäly olisi osoittautunut asiaksi, johon olisimme investoineet vuosikymmeniä ja joka näkyisi siinä tavassa, jolla käytämme palveluita. Toivoisin, että meille syntyisi sinä vuonna enemmän lapsia ja että maailma olisi lopettanut supistumisen ja olisi jälleen laajentunut. Tällä hetkellä eniten yllätyksiä tuovat väestö- ja geopolitiikka. Teknologia on itse asiassa ollut pienempi muuttuja.
Mitkä ovat päällimmäiset muistonne valtakunnallisesta maanpuolustuskurssista?
Minulla on kurssista positiivisia muistoja. Mielestäni maanpuolustuskurssi oli sen opettelemista, miten eri valmiustilat kehittyvät. Vuodesta 2015 lähtien olemme käsittääkseni olleet siinä tilanteessa, että ajankohtaista aineistoa ja oppimateriaalia eri valmiustilanteisiin on koko ajan tullut lisää.
Haastateltava
Risto Murto on toiminut työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtajana vuodesta 2014 alkaen. Murto johti vuonna 2015 pääministeri Petteri Orpon asettamaa Kasvuriihi-hanketta, joka ideoi kestävää talouskasvua edistäviä toimenpiteitä. Hän on suorittanut 215. maanpuolustuskurssin vuonna 2015.
