Haastattelu:
valtiovarainministeri Riikka Purra

Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 28.1.2026

Outi Mäkinen

”Kestävä julkinen talous on välttämätöntä hyvinvointivaltiolle, turvallisuudelle ja itsenäisyydelle.”

Mitä geopoliittinen epävarmuus tarkoittaa Suomen kannalta? Entä Suomen talouden?

Suomen talous ja yhteiskunta ovat hyvin riippuvaisia viennistä, minkä takia geopolitiikan isot murrokset vaikuttavat meihin läheisesti. Epävarmuus on taloudelle suurinta mahdollista myrkkyä. Yhdysvaltain presidentin ja hallinnon toimet ovat kasvattaneet epävarmuutta valtavasti. Esimerkiksi pelkät tulliuhkailut tarkoittivat sitä, että jouduimme tarkistamaan talousennusteita alaspäin. Vaikka tullisopimuksiin päästään tai uhkauksia vedetään takaisin, vahinko taloudelle on jo tapahtunut. Epävarmuus lisää haasteita taloudellemme, jonka liikkumavara on jo nyt hyvin kapea.

Mitkä ovat Suomen kannalta keskeisimmät geopoliittiset muutosajurit 2030-luvulle mentäessä?

Edelliseen jatkaen Venäjän vaikutus on meille keskeinen. Venäjä on kohdistanut meihin erilaisia hybriditoimia, ja rajamme on ollut pitkään kiinni. Sota Ukrainassa jatkuu. Tavoittelemme Ukrainaan kestävää ja oikeudenmukaista rauhaa, joka kelpaisi kaikille osapuolille. Vaikka rauha saataisiin aikaiseksi, Venäjän toiminta tuskin muuttuu suuremmassa mittakaavassa. Päinvastoin, jos Ukrainaan saadaan rauha, Venäjä voi kiinnittää huomionsa muualle. Naton kehitys on Suomelle oleellista. Olemme Naton pohjoinen ankkuri, joka suojaa 1340 km rajaa suhteessa Venäjään. Olemme tottuneet toimimaan arvaamattoman suurvallan naapurissa. Kiinan kasvava globaali rooli on myös huomioitava. Uudenlaisessa geopoliittisessa tilanteessa Suomi pyrkii rakentamaan uusia kumppanuuksia vanhojen rinnalle.

Minkälaisen geopoliittisen roolin näette Suomella tulevaisuudessa? Entä Euroopalla?

Taloudellisesti Euroopan tilanne on haastava verrattuna Yhdysvaltoihin ja Aasiaan. EU ei onneksi ole liittovaltio, vaan kansallisvaltioiden yhteenliittymä. Verrattuna muihin isoihin talousalueisiin tämä johtaa kuitenkin haasteisiin markkinoiden sääntelyssä. Esimerkiksi pääomamarkkinoiden toiminta tai erilaisten yhteisten kasvupanosten aikaansaaminen on vaikeaa, koska kansallisvaltioilla on eriäviä intressejä. EU:n päätöksenteko on äärettömän jähmeää, hidasta ja sääntelyyn keskittyvää, vaikka nykyinen komissio haluaa sääntelyä vähentää. Euroopalla on paljon vahvuuksia, mutta samaan aikaan ongelmat ovat sellaisia, että en ole hirvittävän optimistinen niiden ratkaisun suhteen. Jos tullikamppailu Yhdysvaltojen kanssa menee rumaksi, toivon että EU:lla on kykyä ja yhtenäisyyttä vastata.

Suomi on sitoutunut Naton 5 % BKT -puolustusmenositoumukseen. Miten se rahoitetaan?

Ei ole olemassa rahapoolia, josta kuuden miljardin vuosittaiset puolustusmenolisäykset rahoitetaan. Kaikki mekanismit on otettava käyttöön. Olemme tilanteessa, jossa Suomi tekee vuosittain noin 12–14 miljardin euron alijäämää ja velkasuhteemme on lähes 90 %. Hallitus tekee merkittäviä sopeutustoimia – käytännössä kaikkialta säästetään. Samaan aikaan sosiaali-, terveys-, puolustus- ja valtionlainankorkomenot kasvavat. Pelkästään julkisen talouden tilanne, EU:n liiallisen alijäämän menettely sekä luottoluokittajien näkymät edellyttävät säästöjen jatkamista myös tulevilla hallituskausilla. Olemme sitoutuneet puolustusmenojen lisäämiseen, vaikka ne tuovat tähän vaikeaan yhtälöön oman valtavan lisänsä. Kokonaisuus on hyvin, hyvin haastava. Yhtä puoluetta lukuun ottamatta kaikki puolueet ovat sitoutuneet velkajarruun, ja puolustusmenojen kasvattamiselle on onneksi parlamentaarisesti suuri ymmärrys. Eri hallituskoalitiot todennäköisesti rahoittaisivat puolustusmenoja eri tavoin.

Onko Nato-jäsenyydellä ollut vaikutuksia Suomen houkuttelevuuteen kansainvälisten investointien saamiseksi?

Vaikka kokonaisarviota on mahdotonta tehdä, olemme ymmärtäneet, että Suomen vakaus, yhteiskunnan resilienssi ja koheesio sekä Nato-jäsenyys ovat houkuttelevuuttamme vahvistavia elementtejä. Euroopan valtavat puolustusmenolisäykset hyödyttävät myös suomalaista puolustusteollisuutta.

Miten hyvin Suomi on mielestänne onnistunut hyödyntämään EU:n rahoitusmekanismeja esimerkiksi varautumisen ja puolustuksen kehittämiseen?

EU:n seuraavan rahoituskehyksen (2028–2034) neuvottelut ovat tärkeitä. Suomi tekee paljon töitä sen eteen, että puolustukseen osoitettaisiin jatkossa selvästi enemmän rahoitusta, joka myös kohdentuisi erityisesti itäisiin jäsenmaihin. Ei ole epäilystäkään, etteivätkö kaukana Venäjän rajasta sijaitsevat maat pyrkisi edistämään omia tarpeitaan. Epäilemättä heidän tarpeensa liittyvät myös turvallisuuteen, esimerkiksi laittomaan maahanmuuttoon, mutta ne ovat kuitenkin erilaisia turvallisuushuolia, kuin Venäjän rajavaltioilla. Vaikuttaa siltä, että EU-budjetin koko tulee joka tapauksessa merkittävästi kasvamaan. Koska raha kustannetaan kansallisista budjeteista, se on aina jostain pois.

Pitäisikö Suomen valtion osallistua aktiivisemmin puolustusteollisiin investointeihin esimerkiksi kohdistamalla nykyistä enemmän riskipääomaa suomalaisiin puolustusalan yrityksiin?

Suomi on mielestäni toiminut tässä asiassa viisaasti. Meillä on selkeitä painopistealueita ja rahallisia panostuksia, joilla olemme onnistuneet tuuppimaan suuremmille markkinoille esimerkiksi satelliittiteknologiaan ja -tuotantoon liittyviä yrityksiä. Teknologia ja puolustusosaaminen ovat suuria pääomia vaativia aloja. Tunnetusti Suomessa ei niitä ole kovin paljoa saatavilla, joten valtion rooli on ensiarvoisen tärkeä.

Mitkä ovat Ukrainan sodan keskeisimmät opit taloudellisesta näkökulmasta?

Ukrainan sodasta saatuja oppeja tullaan varmasti käsittelemään pitkään, kun sota toivottavasti pian loppuu. Yksi keskeinen oppi on, miten varmistetaan yhteiskunnan pyöriminen tilanteessa, jossa suuri määrä miehiä pitää lähettää rintamalle. Suomessa ja Euroopassa ei ole onneksi tarvinnut tällaisia fundamentaalisia asioita miettiä vuosikymmeniin, mutta Ukrainassa ne ovat arkipäivää. Toinen oppi on, että Ukrainan sotilaalliset kyvyt ovat täysin riippuvaisia ulkoisesta rahoituksesta.

Miten arvioisitte suomalaisten maksujärjestelmien huoltovarmuutta?

Yleisesti ottaen maksujärjestelmän kokonaiskestävyys on kiitettävällä tasolla. Esimerkiksi korttimaksaminen toimii hyvin ja riskit ovat vähäisiä. Pankkisektorilla esimerkiksi Nordeassa on ollut mobiilipankin yksittäisiä häiriöitä, jotka ovat ikäviä, mutta ne eivät ole lamauttaneet koko pankkisektoria. Suomessa Rahoitusvakausviraston huoltovarmuustili on saanut viime vuosina paljon huomiota.

Euroopan tasolla on tunnistettu, että kaikki luottokorttimme ovat amerikkalaisia, mikä on yksi syy siihen, että digitaalista euroa on ryhdytty kehittämään. Projekti on edennyt hyvin hitaasti ja siihen liittyy merkittäviä ongelmia. Tällä hetkellä arvio on, että liikkeellelasku toteutuisi kahden kolmen vuoden päästä. Kyse on varsin pienimuotoisesta työkalusta, joka on kuitenkin yksi tapa kehittää eurooppalaista huoltovarmuutta. Toisin kuin muissa Euroopan maissa, Suomessa hanke ei ole saanut paljoa huomiota.

Suomen talous on velkaantunut 18 vuoden ajan. Miten talouden suunta käännetään

Tässä on kaksi tasoa: Suomen velkakonkurssi vaatii toimia, jotta valtion valtavasti paisunut menopohja saataisiin lähemmäksi käytettäviä tuloja. Kasvunpuute on suuri ongelma – viimeiset 18 vuotta talouskasvumme on ollut 0 % tai hyvin maltillista. Tämän päälle tulevat suhdannevaihtelut. Hallitus on tehnyt niin työmarkkinoille kuin julkisiin rakenteisiin lukuisia uudistuksia, jotka monissa verrokkimaissamme on tehty jo vuosikymmeniä sitten. Uudistustoimia tulee jatkaa myös tulevilla vaalikausilla.

Talouskasvu tehdään yksityisellä sektorilla, ei valtiossa. Valtion tehtävänä on huolehtia siitä, että yritysten edellytykset ovat kunnossa, minkä lisäksi voimme vähän tuuppia oikeaan kestävään suuntaan. Samanaikainen sopeuttaminen tarkoittaa sitä, että pienennämme valtion roolia jossain muualla. Tässä taloustilanteessa kasvutoimia on vaikea toteuttaa, mutta niitäkin, mukaan lukien veronalennukset, olemme kyenneet tekemään. Suhdanne on ollut erityisen hankala, kun Suomelle oleelliset vienti- ja kumppanimaat Saksa ja Ruotsi ovat olleet ongelmissa. Tämä on tällaista taapertamista. Hallituksen hyvät toimet eivät mene hukkaan vaan tulevat näkyviin, kun hetki ja tilanne on niille otollinen. Uskon, että Suomen talous lähtee nousuun ja pystymme korjaamaan julkista taloutta.

Onko suomalaisilla riittävä käsitys siitä, miten pitkä ja kivulias talouden sopeutus voi olla?

Ei laisinkaan. Syy on populististen poliitikkojen ja suomalaisen median, jotka eivät ole syystä tai toisesta kertoneet kansalaisille riittävän selvästi talouden kokonaistilanteesta. Tällä hallituskaudella julkisesta taloudesta on puhuttu enemmän kuin vuosiin. Alussa keskustelu keskittyi hallituksen ilkeiden toimien kritisoimiseen, mutta viime aikoina keskustelu on hieman muuttunut, kun tulevien vuosien tarpeet ovat valjenneet myös oppositiolle. Yksi pois lukien kaikki puolueet ovat sitoutuneet talouden parantamiseen. Se tarkoittaa väistämättä vaikeita päätöksiä tuleville hallituksille, mikä ei välttämättä tuo ääniä vaaliuurniin. Itse aion jatkaa julkisen talouden ongelmista puhumista, koska kestävä julkinen talous on välttämätöntä hyvinvointivaltiolle, turvallisuudelle ja itsenäisyydelle.

Suomalaisten kuluttajien luottamus omaan ja Suomen talouteen on ollut heikkoa viime aikoina. Mikä tukisi kuluttajaluottamuksen nousua?

Ensi sijassa työttömyyden lasku. Työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys ovat huolestuttavalla tasolla, mutta ne lähtevät laskuun, kun talouskasvua syntyy. Vientinäkymät näyttävät huomattavasti valoisammilta, mutta kotitalouksien epäluuloisuus on edelleen talouden voimakas jarru, mikä on ymmärrettävää tässä työllisyystilanteesta, vaikka palkansaajien ostovoima on parantunut vuodesta 2023 lähtien.

Mitä tapahtuu, jos emme Suomessa kykene palauttamaan talouskasvua, mutta turvallisuustilanne lähialueellamme kiristyy tai pysyy pitkään haastavana?

Tilanne, jossa velkasuhde heikkenisi, turvallisuustilanne vaikeutuisi, luottoluokituksemme laskisi… se olisi katastrofaalista. Jotta tällainen ei koskaan tapahtuisi, meidän on pakko tehdä päätöksiä, jotka korjaavat julkista taloutta.

Minkälaista hyvinvointiyhteiskuntaa Suomen tulisi tavoitella 2030-luvulla?

Työväestön määrän lasku ja vanhusten määrän nousu tarkoittaa sitä, että vähäiset rahamme pitää käyttää entistä tehokkaammin. Hyvinvointiyhteiskunnan perusasioista, kuten vanhusten- ja sairaanhuollosta, koulutuksesta, lastensuojelusta jne., on huolehdittava kaikissa oloissa. Samaan aikaan monia muita asioita, joihin tässä maassa on tavattu verorahaa käyttää, pitää tarkastella tiukalla kammalla pohtien mikä on ensiarvoista, mikä toissijaista. Hallitus on pyrkinyt tätä tekemään, mutta useiden puolueiden koalitiohallituksessa se ei ole helppoa. Perussuomalaiset on pitänyt esillä hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ja oikeuksien rajaamista selkeämmin suomalaisille. Se ei ole vielä toteutumassa, mutta näitä asioita joudutaan pohtimaan, sillä valtion rahat eivät muuten yksinkertaisesti riitä.

Intia on nousemassa yhdeksi maailman keskeisimmistä talouksista, mutta se ei asetu selkeästi lännen tai idän leiriin. Millaista suhdetta EU:n ja Suomen tulisi tavoitella Intian kanssa?

Tammikuussa julkistettu EU–Intia-vapaakauppasopimus, joka on toki vielä allekirjoituksia vaille, on valtavan suuri virstanpylväs. Vapaakauppasopimus, jossa tulleja pyritään laskemaan, on hyvä asia tässä vähän holtittomassa maailmassa, jossa tulliuhkailuja satelee. Sopimus on massiivisempi kuin kumpikaan osapuoli on koskaan aiemmin tehnyt ja ajoitus sille oli erittäin hyvä. Euroopalla ja Intialla on paljon samansuuntaisia intressejä ja siten paljon saavutettavaa yhteistyöstä. Intialla on todella suuri, kasvava ja keskiluokkaistuva talous, joka tarjoaa Euroopalle ja Suomella paljon vientimahdollisuuksia. Suomen osalta mahdollisuuksia on valtavasti erityisesti kone-, teknologia- ja telekommunikaatioaloilla. Toisaalta Intiakaan ei ole ongelmaton. Se ostaa Venäjältä huomattavan määrän öljyä, joka mahdollistaa sen, että Venäjä voi jatkaa sotaansa Ukrainassa.