Suomalainen toimeen tarttumisen ja pärjäämisen kulttuuri tarvitsee rinnalleen myös keskustelun käymisen taitoa. Siinä olemme taitavampia, kuin mitä olemme oppineet luulemaan.
Unkarilainen kollegani katsoi minua huvittuneena lounastapaamisen yhteydessä. Olin juuri kertonut hänelle, että kahden vuoden mökkeilyn jälkeen olimme tavanneet naapurimökin omistajat ensi kertaa edellisellä viikolla. Miksi kohtaamiseen oli mennyt niin pitkä aika? Noh, ei vaan ollut tarvetta tavata sitä ennen. Annetaan itselle ja muille mökkirauha ja sitä rataa.
Vastaavanlaisia tarinoita riittää aikuisiältä ja Suomen historiasta. Tiedättehän, hiljainen kansa, joka hoitaa hommat ja painuu päivän päätteeksi saunaan pohdiskelemaan elämää. Hiljaisuudessa tietenkin. Mitä sitä turhia puhumaan, on sitä muutenkin pärjätty. Yhteiskuntaa ovat koetelleet monet kriisit ja muutosvaiheet, mutta pragmaattisuus on pitänyt kansan tiellä. Uhataanko meitä? Puolustetaan. Onko kimurantti tilanne? Sävelletään. Avautuuko mahdollisuus? Tartutaan siihen.
Asiassa on saattanut auttaa se, että tutkimusten mukaan arvomme ja pyhinä pitämämme asiat ovat olleet aika samanlaisia: läheiset, luonto, turvallisuus ja rauha. Isojen päätösten äärellä on ollut helppoa katsoa samaan suuntaan.
Maailma kuitenkin muuttuu kiihtyvään tahtiin. Suomi on eri Suomi kuin sata tai viisikymmentä vuotta sitten. Me ihmiset muutumme hitaammin. Samat kysymykset pohdituttavat uuden keskellä: Onko elämälläni merkitystä? Olenko turvassa? Miten pidän huolta muista? Minkälaiset edellytykset minulla on rakentaa elämääni?
Perusarvomme voivat olla yhteisiä, mutta keinot ja vastaukset vaihtelevat. Meillä on erilaisia käsityksiä ihmisestä ja yhteiskunnasta. Siksi päätöksenteko on usein monimutkaista: näkemyksemme siitä, mikä on ongelma, mitä pitäisi tehdä ja mitä kohti mennä, eroavat toisistaan. Samalla moni kaipaa ja ansaitsee kuulluksi tulemista ja sitä, että oma arki tulee nähdyksi. Tarvitaan kuuntelemista, kohtaamista ja ymmärryksen syventämistä. Dialogia.
Kuva Erätauko-säätiö
Suomalainen keskustelukulttuuri on käsitteenä ollut jonkinlainen itseristiriita. Avoimen ja rakentavan keskustelukulttuurin tukeminen on kuitenkin tärkeä osa sekä demokratian että henkisen kriisinkestävyyden vahvistamista.
Tärkeitä keskusteluja tulisi käydä jo ennen kriisejä ja niiden jälkeen. Mitä olisi hyvä ymmärtää? Mitä opimme? Mikä tarvitsee muutosta? Mistä on hyvä pitää kiinni?
Yllättäen meillä suomalaisilla on erinomaiset edellytykset keskustella vaikeistakin asioista siten, että erilaiset näkökulmat tulevat kuulluiksi. Kansalaiskyselyjen mukaan tiedämme, mikä kuuluu hyvään keskusteluun: kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen, uuden oppiminen, erilaisten näkökulmien esiin tuominen ja muiden kunnioittaminen. Vähemmän kannatusta saa oman asian ajaminen tai toisten käännyttäminen.
Lähes kaikki suomalaiset kannattavat sananvapautta, ja sen rinnalla lähes yhtä vahvasti sananvastuuta. Ymmärrämme, ettei sananvapaus ole olemassa siksi, että saisimme loukata ja möyhentää toisiamme miten tahansa, vaan jotta säästymme sensuurilta ja vääränlaiselta vallankäytöltä.
Erätauko-keskustelumenetelmä
- rakentavan yhteiskunnallisen dialogin menetelmä
- kenen tahansa käytettävissä
- kehitetty Suomessa
- yli 160 000 osallistujaa Suomessa ja maailmalla
- yli 800 eri organisaatiota on hyödyntänyt menetelmää
- kaikki materiaalit löytyvät maksutta sivustolta eratauko.fi
- omat materiaalit lasten ja nuorten kanssa käytävään dialogiin
- kehittämisestä vastaa Erätauko-säätiö.
Viime vuosina Suomessa kehitetty Erätauko-keskustelumenetelmä on levinnyt ympäri maan ja muuallekin. Rakenteellinen menetelmä on auttanut ihmisiä tulemaan yhteen keskustelemaan kinkkisistäkin yhteiskunnallisista teemoista ja antanut mahdollisuuden tulla kuulluksi myös niille, joita ei yleensä kutsuta erilaisiin kuulemistilaisuuksiin. Erätaukoa käytetään paljon myös lasten ja nuorten kanssa.
Erätauko-säätiössä työskennellessä on tuntunut siltä, että vuosikymmenten puhumattomuuden kulttuuri ja kuulluksi tulemisen kaipuu ovat löytäneet purkautumisen mahdollisuuden Erätauko-keskusteluista. Muutama yksinkertainen pelisääntö ja keskustelun ohjaaja ovat osoittautuneet lähes taianomaiseksi keinoksi nostaa asioita puheeksi.
Samalla ymmärrys lisääntyy myös toisten näkökulmista. Mitä enemmän meillä on ymmärrystä, sitä enemmän meillä on tietoa. Ja mitä enemmän meillä on tietoa, sitä helpompaa on tehdä kestäviä päätöksiä.
Itselle suurimpia yllätyksiä on ollut se, etteivät pelisäännöt ja rakenne rajoita keskustelua vaan vapauttavat siihen. Erätauossa jokaisen täytyy tehdä jotakin, mikä ei ehkä ole itselle luontaista: jonkun kuunnella enemmän, toisen rohkaistua kertomaan ajatuksistaan.
Koskettavimpia Erätaukoja ovat olleet ne, joihin tullessa osallistujat ovat kertoneet olevansa synkällä mielellä tulevaisuudesta. Dialogin jälkeen he ovat kuvanneet, miten mieli muuttui muita kuuntelemalla ja huomaamalla, mitä kaikkea paremman huomisen eteen voi tehdä.
Vaikka suomalaisia kuvataan hiljaisena kansana, olemme keskustelijoina ja ihmisinä erilaisia. Meistä ei tule samanlaisia. Siksi on tärkeää kokoontua, kuunnella ja keskustella. Se on hyväksi yhteiskuntarauhalle, mutta myös ihmiselle itselleen.
Demokratiassa tarvitaan dialogia, mutta myös muita vuorovaikutuksen tapoja. Dialogi ei ratkaise kaikkea, mutta se auttaa meitä ymmärtämään paremmin sitä yhteiskuntaa ja niitä ihmisiä, joiden kanssa ratkaisuja tehdään.
Tämä on ymmärretty myös uuden ajan Unkarissa. Muutos tapahtuu, kun se tehdään. Mutta sen jälkeen on hyvä kokoontua pohtimaan, mitä on koettu ja miten mennä yhdessä eteenpäin. Yhteistyökumppanimme on aloittamassa Erätauko-keskustelujen sarjan. Parhaimmillaan se on yksi tärkeä tapa kulkea yksin ja yhdessä eteenpäin. Kokemalla, että on osa porukkaa ja että asioihin voi vaikuttaa.
Kirjoittaja
Laura Arikka on työskennellyt vuodesta 2019 yleishyödyllisen Erätauko-säätiön toimitusjohtajana. Siirtyy lokakuussa 2026 EU:n perusoikeusviraston (FRA) palvelukseen. Arikka on suorittanut 256. maanpuolustuskurssin vuonna 2026.
