Aleksi Suomesta -näytelmä.
Helsingin kaupunginteatteri.
Ari-Pekka Lahden dramatisointi Tuomas Kyrön kirjasta.
Tuomas Rinta-Panttilan ohjaus.
Rooleissa Roderick Kabanga ja Eetu Känkänen.
Esitykset 14.3.2026 asti.
Näytelmä on järisyttävä ja isoja teemoja käsittelevä. ”Sodasta eivät puhu sotilaat” on väkevä väite ja osin varmaankin paikkansa pitävä, mikä tempaa mukaansa seuraamaan näytelmää.
Aleksi Suomesta -näytelmä lupaa kertoa tarinan, joka lisää ymmärrystä Aleksi Lysanderin elämästä. Näytelmä edellyttää myös, että yrität ymmärtää – eli vaatii empatiakykyä. Lavasteiden mukaan kyseessä on näytelmällinen yritys ymmärtää ammatikseen sotivaa ihmistä.
Isoista teemoista ensimmäisiä merkittäviä on rasismi, ja sen myötä aiheutunut pienen pojan ulkopuolisuuden tunne on toinen iso teema. Ulkopuolisuuden tunne yhdistettynä erilaisiin elämänkokemuksiin kehittyy vuosien saatossa uhmakkuudeksi ja raivoksikin, mikä vie Aleksin Ranskan muukalaislegioonaan. Näytelmän mukaan legioonassa sotilaat murretaan ensin ja kasvatetaan sitten niin, että empaattisuutta ei turhemmin esiinny.
Seuraavat isot teemat ovat sotilaan tulikaste taistelussa, siviilien suojeluvelvoite ja sodan aiheuttamat vahingot luonnolle. Aleksi kokee tulikasteen Afganistanissa ja paljon myöhemmin mahdottomalta tuntuvassa tehtävässä siviilien suojeluvelvoitteen ja vahingot luonnolle Krimillä.
Tappamisen oikeutusta puntaroidaan taitavasti – joskin konteksti ei ole oikeutetun sodan konteksti. Sotiminen ammattina ei välttämättä ole määritelmällisesti ammattisotilas. Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden globaalia mittakaavaakin kosketellaan näytelmässä. Taistelijan paluuta siviiliyhteiskuntaan yritetään ja toiveikkuuttakin paluun onnistumisesta on, mutta paluu valitettavasti epäonnistuu. Aleksi kaipasi toisen ihmisen luo – hänen elämässään oli sekä rakkautta että rakkaudettomuutta.
Näytelmä lunastaa lupauksensa ymmärtämisen lisäämisestä kirkkaasti. Ari-Pekka Lahden sovitus Tuomas Kyrön kirjasta on hieno ja kerronta on väkevää. Roderick Kabanga eläytyy joka solullaan Aleksina. Upea suoritus. Eetu Känkänen on erinomaisen selkeä ja hän tasapainottaa kerronnan välittymistä. Ensimmäinen puoliaika on räjähtävä ja selkeä. Toinen puoliaika on vaativa seurattava johtuen erilaisista takaumista. Tarinan loppu on pysäyttävä.
Aleksin mukaan sotilas on arvokas rintamalla ja hautausmaalla. Näytelmä johdattelee ajatukseen, että sotilaat eivät puhu sodasta, koska niin monet kaatuvat ja sodasta selviävät eivät halua sodasta puhua. Tämä ajatus saa miettimään sitä, että kenen kertomuksen sodista me kuulemme? Aleksi oli rohkea, kun halusi kertoa tarinansa meille.
Kirjoittaja
Kommodori Mikko Laakkonen on Uudenmaan prikaatin komentaja. Hän on suorittanut 253. maanpuolustuskurssin vuonna 2025.
