Kolme ennakointihavaintoa indopasifisen alueen lukemiseen

Indopasifisen alueen tulevaisuuteen voi luoda vähemmän tunnettuja näköaloja strategisen ennakoinnin kautta.

Ensimmäinen havainto:
Eurooppa ja EU ei toimi mitenkään yhtenäisenä indopasifisella alueella

Kesällä 2023 Ranskan presidentti Macron teki vierailu- ja kiertomatkan indopasifisella alueella aina Australian pohjoispuolella sijaitsevasta Papua-Uudesta-Guineasta omien hallintoalueidensa kautta Vanuatulle.

Johtuen Ranskan historiallisista intresseistä ja talousvyöhykkeistä merentakaisilla alueilla on Ranskalla siellä merkittävä läsnäolo. Pariisista hallitaan kolmea merentakaista paikallishallintoaluetta, Uutta-Kaledoniaa, Ranskan Polynesiaa sekä Wallisin ja Futunan yhteisöä.

Ranska on sijoittanut alueelle 20 sotilasalusta, 7 000 sotilashenkilöä ja 40 sotilaslentokonetta. Ranskan hallitsemilla alueilla asuu 1,6 miljoonaa Ranskan kansalaista. Pariisista hallitaan myös yli yhdeksän miljoonan neliökilometrin talousvyöhykettä.

Ranskan sotilaallinen ja strateginen kärki katsoo erityisesti Intian valtamerelle ja Malakan salmeen. Ydinkäyttöinen lentotukialus ja lippulaiva Charles de Gaulle suoritti viime vuonna useita yhteisharjoituksia Intian laivaston kanssa.

Ranskalla ja Élysée-palatsilla on indopasifisella alueella oma kansallinen geoagendansa.

Vierailukohteissaan Macron tuomitsi ’uuden imperialismin’ – tarkoittaen Kiinan ja Yhdysvaltojen kasvavaa taloudellista, sotilaallista ja diplomaattista vaikutusvaltaa indopasifisella alueella. Ranska tarjoaa strategista ’vaihtoehtoa’ ja haluaa suojella ranskalaisen partneriuden kautta Tyynenmeren valtioiden itsenäisyyttä ja suvereniteettia.

Macron lupasi olla se tärkein kumppani, jonka kanssa on mahdollista ratkoa ja lieventää geopoliittisia uhkia sekä olla luotettavin partneri muun muassa ilmastomuutoksen ja erilaisten luonnonkatastrofien torjunnassa.

Heimopukuihin pukeutuneet tanssijat esiintyvät lentokentällä presidentti Macronille ja häntä vastaanottamassa olevalle pääministeri Marapelle.
Papua-Uuden-Guinean pääministerin James Marapen vieraaksi saapunut Ranskan presidentti Emmanuel Macron otettiin vastaan Port Moresbyn lentokentällä 27. heinäkuuta 2023. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun eurooppalainen valtionpää vieraili maassa.
Kuva: Ludovic Marin / AFP / Lehtikuva

Toinen havainto:
Kiinan ja Intian kilpailu globaalista etelästä käy yhä kovemmilla kierroksilla

Globaalista etelästä on tullut keskeisin uuden maailmanjärjestyksen strategisista pelikentistä. Menossa on kova globaali kisa siitä, mikä maa ja kuka valtiojohtaja kykenee ottamaan geostrategisesti haltuunsa ’globaalin etelän’ johtajuutta.

Kaunopuheisimpia tanssiinkutsuja lähettää Intian pääministeri Narendra Modi. Ukrainan sotaan neutraalisti suhtautunut ja läntisiin suhteisiin taktisesti nojaava sekä Kiina-kriittinen Intia on rakentamassa globaalista etelästä omaa monikeskistä voima- ja viiteryhmää.

Vieressä vahvempi peluri Kiina, joka toimii taloudelliset suhteet, shekkivihkodiplomatia ja massiiviset investointiohjelmat edellä. Hegemonian hallintaa aktiivisesti yrittävät myös Venäjä, Japani, Etelä-Korea, Ranska, Yhdysvallat ja EU.

Yksi Intian instrumenteista oli vuosi sitten kaksipäiväinen ’Global South Summit 2023’ -virtuaalikokous, johon se kutsui yli 120 globaaliin etelään kuuluvan maan johtoa. Tapaamisen agendana oli ’Yhtenäinen ääni, Yhtenäisyys merkityksestä’.

Kiinaa ei kutsuttu kokoukseen.

Modille globalisaatio on muuttunut. Modi maalasi avauspuheessaan kuinka kehittyneiden maiden taloudet ovat hiipumassa ja uusi globaali kasvu tulee ’etelästä’. Globaalin etelän pitää vapautua vanhoista systeemisistä riippuvuuksistaan suhteessa kehittyneisiin maihin, ja astua maailman johtoon. Modille globaalin etelän maat ovat ’globaalin valtataistelun uhreja’ mutta samalla seuraavan globalisaation ja maailmantalouden uusi voima sekä ajuri.

Modi julisti myös, kuinka multilateralismi ja nykyinen globaalin johtajuuden toimintamalli on epäonnistunut. Näin on tapahtunut esimerkiksi YK:ssa. Todisteina meneillään oleva maailmantalouden kriisi, ruokapula, ilmastomuutos, pandemiat ja kasvava terrorismi sekä eskaloituvat konfliktit.

Kiina ei puhu geostrategisista vastakkainasetteluista tai suurvaltakilpailusta Yhdysvaltojen kanssa. Peking tarjoaa globaalin etelän maiden eliiteille jatkuvuutta ja pitkää yhteistyötä, investointeja infraan – teihin, siltoihin, rautateihin, sairaaloihin ja satamiin. Peking myöntää lainoja ja kehitysapua ilman moraalisaarnaa – tarjoten samalla eliiteille myös muita ’etuja’.

Tuhansia muslimejä osallistuu rukoushetkeen monikerroksisen moskeijan valtavien pylväiden välissä.
Rukoushetki Indonesian, ja samalla koko Kaakkois-Aasian suurimmassa moskeijassa Istiqlalissa. Maan 241 miljoonasta asukkaasta 87 % on muslimeja.
Kuva: Dita Alangkara / AP Phot / Lehtikuva

Kolmas havainto:
Islam on yhä dynaamisempi ja moniulotteisempi indopasifista aluetta muuttava voima

Islam uskontona on tänään maailman dynaamisimpia uskontoja eikä indopasifista aluetta pysty lukemaan tai tulkitsemaan ellei näe ja ymmärrä, kuinka merkittävä rooli juuri islamilla on Aasiassa.

Maailmassa elää tänään hieman yli kaksi miljardia ihmistä, jotka identifioivat itsensä muslimiksi. Tämä tarkoittaa, että islamia uskontonaan pitäviä on jo yli neljännes koko maailman väestöstä.

Islam on tänään myös maailman toiseksi suurin uskonto heti kristinuskon jälkeen. Islam on nopeimmin kasvava kaikista maailman uskonnoista. Vuonna 2050 maailman muslimien määrä tulee olemaan lähes yhtä suuri kuin kristittyjen.

Suurin osa muslimiväestöstä asuu ja elää indopasifisella alueella – eniten Indonesiassa (241 milj.), Pakistanissa (232 milj.), Intiassa (220 milj.) ja Bangladeshissa (157 milj.).

Koska islam on yhä dynaamisempi ja ihmisille houkutteleva itää ja Aasia muuttava voima, on indopasifisen alueen seuraajille islamin ymmärtämisessä oltava kyky sukeltaa islamin monitulkintaiseen äärien ja sääntöjen, islamin uustulkintojen ja rikkaiden kuvakäsitysten sekä kulttuurien mosaiikkiin.

Aina Malesian sovittelevasta poliittisesta islamilaisuudesta Kirgisian naismuslimiaktivisteihin. Uzbekistanin jadidismista eli maallisesta islamista – joka ei ole uskonnollista rituaalisuutta vaan nationalismia – indonesialaisten yliopistojen kampusten radikalisoituvaan islamiin. Al-Qaidan, Talebanin ja ISISiksen muuttuvasta roolista Pohjois-Pakistanissa suhteessa filippiiniläiseen Abu Zachariaan – joka muuten on ilmoittanut olevansa uusi Kaakkois-Aasian islamilaisen valtion emiiri.

Tai miten sisäistetty pehmeämpi ja iloa ja eläytymistä korostava perinteinen sufilaisuus muuttuu eteläisen indopasifisen alueen koulutettujen musliminaisten kulttuurissa hiukset ja kaulan peittäväksi ’hijabiksi’. Vaikutteenaan saudiarabialaisen islamilaisen Wahabi-suuntauksen propagointi Etelä-Aasiassa.

Kirjoittaja

Teppo Turkki on Kan Sei Consulting Ltd:n toimitusjohtaja. Hän on aiemmin työskennellyt diplomaattina Suomen suurlähetystöissä Tokiossa ja Soulissa sekä Suomen virallisena edustajana Taiwanissa ja vierailevana tutkijana Taiwanin National Chengchi yliopiston kansainvälisten suhteiden instituutissa. Turkki on johtava neuvonantaja Japanissa Mitsubishi UFJ Research and Consultingin Smart City Instituten ajatushautomossa sekä politiikkaneuvonantaja Korean Development Instituten Open Innovation and Government laboratoriossa Soulissa. Aiemmin hän on toiminut johtajana Sitrassa sekä Sitra Fellowina.

Lisää aiheesta: