Ilmastonmuutos ja geopoliittiset kriisit näyttävät ensi silmäyksellä eri ilmiöiltä. Todellisuudessa ne kohtaavat energiassa.
1800-luvulla armeija pysähtyi, jos sen hevosilta loppui heinä. Nykyään tilanne ei ole sen kummempi. Venäjä ja Ukraina ovat sodan aikana moukaroineet toistensa energiainfrastruktuuria. Sähköverkot, polttoainehuolto ja logistiikka vaikuttavat suoraan vastustajan taistelutahtoon ja kykyyn käydä sotaa. Venäjän hyökkäyssodan keskeinen opetus onkin, ettei energia ole vain talouden polttoainetta. Se on polttoainetta myös turvallisuudelle.
Nyt sotaa käyvät maat ovat vaikeuksissa, vaikka niillä on merkittäviä omia fossiilisia energiavaroja. Suomen tilanne on tässä suhteessa Venäjää ja Ukrainaakin hankalampi, sillä liikenteen sähköistymisestä huolimatta iso osa autoista kulkee fossiilisilla ja lentokoneet kulkevat vain lentopetroolilla ja joudumme tuomaan kaiken Suomessa käytetyn fossiilienergian. Tuonnin tyrehtyessä olisimme nopeasti vaikeassa tilanteessa. Huoltovarmuuskeskus ei kerro julkisuuteen tarkkoja lukuja siitä, miten pitkään polttoaineen varmuusvarastot riittävät, mutta useiden kuukausien toimituskatkos olisi joka tapauksessa Suomelle katastrofaalinen.
Maanpuolustusta miettiessä onkin syytä pohtia, kuinka omavarainen Suomen energiantuotanto on ja kuinka alas riippuvuus tuontipolttoaineista voidaan tulevaisuudessa painaa. Keskeisiä kysymyksiä ovat kotimaisen sähkön, synteettisten polttoaineiden ja biokaasun saatavuus. Kotimaisen uusiutuvan sähköntuotannon osalta ollaan pitkällä. Vuonna 2026 Suomen sähköstä yli puolet tuotettiin tuulella, vedellä, puulla ja auringolla, eli kotimaisilla uusiutuvilla energianlähteillä. Toisestakin puolikkaasta valtaosa tehtiin ydinvoimalla, jonka polttoainetta on varastoissa parin vuoden tarpeiksi. Tämän energiamixin ansiosta sekä suomalainen teollisuus että kotitaloudet ovat voineet nauttia Euroopan edullisimpien joukkoon kuuluvista sähkönhinnoista ja alhaisista sähköntuotannon päästöistä. Kotimaisten, päästöttömien ja luotettavasti saatavilla olevien energialähteiden lisääminen vauhdittaa taloutta, laskee energian hintaa ja vahvistaa turvallisuutta. Harvassa politiikkakysymyksessä voitto osuu samaan aikaan niin moneen maaliin kuin puhtaan sähköntuotannon lisäämisessä.
Kuva Helen Oy
Synteettiset polttoaineet eli ne, joilla polttomoottoreilla kulkevia autoja ja lentokoneita käytetään, ovat tässä kokonaisuudessa oma lukunsa. Suomea pidetään yhtenä Euroopan kiinnostavimmista paikoista synteettisten polttoaineiden tuotantoon. Meillä on jo rakenteilla lentopolttoaineen tuotantoa, jonka raaka-aineet tulevat kokonaan kotimaasta. Se valmistetaan suomalaisesta sähköstä, vedestä ja hiilidioksidista suomalaisissa laitoksissa. Huoltovarmuuden näkökulmasta tuotantomenetelmä on erittäin houkutteleva.
Ongelmana on kuitenkin korkea hinta. Öljyyn miljoonien vuosien aikana varastoitunut energiamäärä on niin valtava, että vastaavan energiatiheyden saavuttaminen teollisessa prosessissa on kallista. Tällä hetkellä synteettinen lentopolttoaine maksaa noin kymmenen kertaa enemmän kuin fossiilinen lentopolttoaine. Vaikka uusimmat tiedot viittaavat siihen, että modulaariset eSAF-laitokset voivat alentaa tuotantokustannuksia merkittävästi, synteettisten polttoaineiden laajamittaisen hintakilpailukyvyn saavuttaminen nykytaloudessa ei vielä ole näköpiirissä.
Mutta kyse ei olekaan pelkästään kovasta turvallisuudesta vaan myös ei-perinteisten turvallisuuden kysymyksistä. Tämän kesän suurimmat uutiset ovat liittyneet Keski-Euroopan helteisiin. Kun aikaisemmin normaalina pidettynä kesänä Pariisissa on ollut yksi kaupunkia piinaava hellepiikki, kesällä 2026 niitä oli neljä. Arvioiden mukaan Keski-Euroopassa kuoli kuumuuden aiheuttamiin seurauksiin yhteensä 35 000 ihmistä enemmän kuin normaalina kesänä.
Loppukesän uutiset Himalajalta antoivat ehkä vielä konkreettisemman esimerkin ilmastonmuutoksen riskeistä. Jäätikön sulamisella oli todennäköisesti merkittävä rooli, kun laaksoissa satoja suoria kuolonuhreja vaatinut muta- ja kivivyöry sai alkunsa korkealla Tiibetin ylängöllä.
Sekä Euroopan helteet että Nepalin mutavyöryt ovat yksittäisiä tapahtumia. Niiden takana on kuitenkin tieto siitä, että lämpeneminen ei ole pysähtymässä tähän. Maapallon keskilämpötila on noussut nyt 1,5 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Nykyisillä päästövähennyssuunnitelmilla lämpenemisen ennakoidaan nousevan lähelle 3 astetta. Euroopan kesää 2026 tullaan vielä muistelemaan yhtenä viileän aikakauden kesänä ja Himalajan mutavyöryt ensimmäisinä jäätikön suurten liikahdusten aiheuttamina katastrofeina. Kolmen asteen lämpeneminen tarkoittaisi vuosikymmeniä jatkuvaa kuolleisuuden kasvua.
Yhdysvaltain puolustusministeriö oli jo 15 vuotta sitten edelläkävijä ja alkoi käsitellä ilmastonmuutosta kansallisen turvallisuuden kysymyksenä. Pentagon on kuvannut ilmastonmuutosta uhkien moninkertaistajaksi, joka pahentaa olemassa olevia turvallisuusriskejä. Kuivuus, tulvat, ruoan ja veden niukkuus sekä energiainfrastruktuurin haavoittuvuus voivat lisätä epävakautta ja vaikeuttaa sotilaallisia operaatioita. Samalla ne korostavat energiaturvallisuuden merkitystä.
Kuva Prabin Ranabhat / AFP / Lehtikuva
Ilmastonmuutoksen syyt ja seuraukset kutovat maanpuolustuksen ja ilmastotyön yhteen. Seuraavaksi pitäisi käydä keskustelu siitä, miten paljon olemme valmiit maksamaan siitä turvallisuudesta, jota ilmaston kannalta myönteisillä ratkaisuilla voidaan rakentaa.
Miten voisimme samaan aikaan pitää huolta siitä, ettei hornetien lentotunteja tarvitsisi rajoittaa polttoaineen saatavuuskapeikkojen vuoksi ja siitä että globaali lämpeneminen tasaantuisi mahdollisimman pian? Tarjolla on verrattaisin edullisia ratkaisuita kuten puhdasta sähköä ja sitten niitä, joiden hintaa täytyy arvioida suhteessa laajoihin hyötyihin.
Suomen turvallisuuspolitiikassa on pitkään hyvästä syystä kysytty, mistä aseet, ammukset ja liittolaiset tulevat. Tulevina vuosikymmeninä yhtä tärkeä kysymys on, mistä energia tulee.
Ilmastonmuutos ja geopoliittiset kriisit näyttävät ensi silmäyksellä eri ilmiöiltä. Todellisuudessa ne kohtaavat energiassa. Sama puhdas sähkö, jota tarvitaan päästöjen vähentämiseen vahvistaa myös huoltovarmuutta. Samat synteettiset polttoaineet, joita tarvitaan lentoliikenteen päästöjen vähentämiseen, voivat olla ratkaisevia myös kriisiajan toimintakyvylle.
Siksi energiasiirtymä ei ole maanpuolustuksesta erillinen projekti. Se on yksi sen tärkeimmistä osista. Sitä ei voi jättää vain muun teollisuuden vastuulle. Siksi sitä on rakennettava yhdessä.
1800-luvulla armeijan liikkeet ratkesivat siihen, riittikö hevosille heinää. Tulevaisuudessa ne eivät toivottavasti ratkea siihen, ettei meillä riitä kotimaista polttoainetta tai että ilmastonmuutoksen seuraukset heikentävät puolustuskykyämme.
Kirjoittaja
Tuuli Kaskinen on Climate Leadership Coalitionin toimitusjohtaja. Hän on vaikuttanut 20 vuotta yritysten ilmastoratkaisuiden kehittäjänä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana.
