Haastattelu:
puolustusministeriön kansliapäällikkö
Esa Pulkkinen
Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 20.1.2022.
Aloititte puolustusministeriön kansliapäällikkönä 1.1.2022. Millainen hetki tuo oli astua uuteen tehtävään?
Hetki oli mielenkiintoinen. Kansainvälisen tilanteen kiristyminen tuo uudenlaisen leiman kaikkeen tekemiseen. Meillä oli myös takana vuosi, jolloin olimme tehneet historiallisia päätöksiä. Vuosi 2021 oli merkittävä koko puolustushallinnolle. Tehtävään astuessa mietitytti, kuinka puolustusministeriö pystyy pitämään yllä näkyvyyttä, vaikuttavuutta ja toiminnantasoa.
Mitkä tulevat olemaan prioriteetteja kaudellanne kansliapäällikkönä?
Minun roolini puolustusministeriön vanhimpana virkamiehenä on katsoa, että ministeriö toimii. Tuen myös ministeriä ja valtioneuvostoa. Ministeriön tehtävä on myös antaa Puolustusvoimille riittävä ohjaus ja turvata heidän toimintaedellytyksensä. Tältä osin yksi haaste tulee olemaan riittävä resurssointi ja valtion tilakysymykset.
Asevelvollisuus, lainsäädäntöhankkeet ja hankinnat ovat myös konkreettisia kysymyksiä. Käynnissä on vielä esimerkiksi Laivue 2020 -hanke.
Tämä on neljäs tehtävä, jossa palvelette puolustusministeriössä. Mitä olette oppinut ministeriön toiminnasta ja miten ministeriön rooli on mielestänne kehittynyt?
Minä olen palvellut puolustusministeriössä neljällä vuosikymmenellä. Ministeriö on muuttunut paljon sinä aikana. Perustehtävien lisäksi vastuuta on tullut paljon lisää. Osa niistä on varsin näkyviä, kuten puolustusyhteistyö. Puolustusministeriö edustaa nyt Suomea kansainvälisesti.
Olen oppinut sen, että puolustusministeriö on pieni mutta hyvin joustava. Samalla kun tehtävät ovat kasvaneet, on myös kasvanut vastuunottokyky. Olemme paljon kokoamme merkittävämpi toimija. Merkittävässä roolissa puolustuskysymyksissä on myös Puolustusvoimat.
Neljän vuosikymmenen aikana olen oppinut myös paljon valtioneuvoston toiminnasta. Puolustusvoimat on hyvin vertikaali organisaatio, kun taas valtioneuvostossa korostuu horisontaalinen toiminta. Tämä ero vaikuttaa toimintatapoihin. Koen valtioneuvoston kiehtovaksi toimintaympäristöksi.
Puolustusministeriössä on töissä hyvää väkeä. Kokomme on sopiva ja meillä on hyvä sekoitus siviili- ja sotilasosaamista. Tämä tekee puolustusministeriöstä täysin uniikin toimijan valionhallinnossa.
Puolustusministeriö on hyvä paikka työskennellä. Vieläkin oppii uusia asioita. Siksi haluan täällä työskennellä.
Puolustusselonteko valmistui syksyllä ja joulukuussa eduskunta antoi selonteolle laajan tuen. Mitkä ovat selonteon kärkihankkeet ja kuinka selonteon toimeenpano nyt etenee?
Selonteon toimeenpano on käynnistetty, ja selonteko tullaan toimeenpanemaan systemaattisesti ja huolella. Puolustusministeriö on antanut Puolustusvoimille tarkentavan ohjauskirjeen toimeenpanosta. Lisäksi laadimme selonteon pohjalta useita lisäselvityksiä, joista osa toteutetaan puolustushallinnon sisällä ja osa poikkihallinnollisesti.
Selonteon kärkihankkeisiin lukeutuvat esimerkiksi kyberpuolustuksen vahvistaminen ja Puolustusvoimien henkilöstömäärän lisääminen.
Kybertilannekuvan parantaminen sekä kyberuhkien estäminen ja torjuminen edellyttävät tiedonvaihdon, toimivaltuuksien ja kansallisten yhteistyörakenteiden kehittämistä viranomaisten välillä. Pidämme erityisen tärkeänä, että kybertoimintaympäristöön liittyvää lainsäädäntöä ja kyberpuolustuksen viranomaisyhteistyötä kehitetään.
Puolustusvoimien henkilöstömäärän lisääminen on puolustuskykymme kannalta välttämätöntä. Toimintaympäristön edellyttämän valmiuden ylläpito, asevelvollisten kouluttaminen sekä uusien suorituskykyjen kehittäminen edellyttävät, että henkilöstömäärää kasvatetaan 500 henkilötyövuodella asteittain 2020-luvun loppuun mennessä. Noin 100 henkilötyövuoden lisäys toteutuu kuluvalla vaalikaudella.
Puolustusyhteistyön merkitys on keskeinen jatkossakin – se vahvistaa Suomen puolustuskykyä. Puolustusselonteon mukaisesti keskitymme erityisesti puolustusyhteistyön sisällölliseen kehittämiseen. Puolustusyhteistyöllä kehitetään Suomen kykyä toimia yhdessä keskeisimpien kumppanien kanssa, erikseen päätettäessä, kaikissa turvallisuustilanteissa.
Eduskunnan seurantaryhmän asema on vakiintunut ja vanha turvallisuus- ja puolustusselonteko on jaettu kahteen osaan. Miten nämä seikat vaikuttavat mielestänne selontekoprosessiin?
Selontekojen eriyttämisen osalta kehityskulku on ollut luonteva. Osallistuin aikanaan vuoden 1997 selonteon laadintaan. Jo silloin näki, että laajan turvallisuuden käsitteen istuttaminen suoraan puolustuksen kehittämisen kehikkoon on vaikeaa. Vakuuttelimme silloin itsellemme, että tämä ei ole akateeminen tutkimustyö, mutta jo silloin oli nähtävissä, että selontekoprosessissa oli puolustusselonteon mentävä aukko. Kaksi palasta eivät sopineet hyvin yhteen.
Selontekojen eriyttäminen on vienyt meidät lähemmäksi normaalia länsimaista käytäntöä. Mielestäni molemmat selonteot ovat hyötyneet tästä. Toivottavasti käytäntö on tullut jäädäkseen. Puolustusselonteossa voidaan kuvata paremmin lähiympäristömme tilanne ja puolustuksen kehittämisen tarpeet. Puolustusyhteistyö on myös uusi ulottuvuus, joka tapahtuu pitkälti puolustusministereiden ja puolustusministeriöiden kautta. Oma puolustusselonteko tuo merkittävää lisäarvoa työllemme.
Näen eduskunnan seurantaryhmän työn erittäin myönteisenä. Ulko- ja turvallisuuspoliittiset selonteot laaditaan aina hallituskaudeksi, mutta puolustusselonteon aikajänne on pidempi, 8–10 vuotta. Sen vuoksi on tärkeää, että voimme avata puolustuksen tarpeita hallituksen lisäksi koko eduskunnalle. Näin syntyvä konsensus on ollut Suomen puolustuksen kehittämisen selkäranka. Puolustuksen kehittämisen suuria linjoja ei voida muuttaa aina hallituskausittain.
Erillinen puolustusselonteko ja eduskunnan seurantaryhmä tukevat toinen toisiaan.
Näettekö jotain uudistustarpeita selontekoprosessissa?
En näe suuria muutostarpeita. Ensimmäistä puolustusselontekoa edelsi edustaja Kanervan johtama parlamentaarinen selvitysryhmä. Olen itsekseni joskus miettinyt, voisiko olla vielä jonkinlainen mekanismi, joka vahvistaisi puolustusselonteon toimeenpanon parlamentaarista seurantaa. Ehkä se kuitenkin tekisi prosessista liian raskaan. Puolustusselonteko antaa työllemme riittävät perusteet ja tehtävämme on huolehtia, että puolustuksen kehittämisen tarpeet tulevat kirjattua hallitusohjelmiin riittävällä tarkkuudella.
Olen tyytyväinen suomalaiseen malliin.
Kuva: valtioneuvosto / Fanni Uusitalo
Olette palvellut Euroopan unionin sotilasesikunnassa kolme kertaa, viimeiseksi sen päällikkönä. Miten Euroopan unionin puolustusulottuvuus on kehittynyt näiden vuosien aikana?
Vuodesta 2000, jolloin puolustusyhteistyötä ryhdyttiin EU:n piirissä kehittämään, on edetty paljon. Ensin ytimen muodosti kriisinhallintatyö ja nyt strateginen kompassi katsoo ympärille 360 astetta. EU:ssa ”puolustus” ymmärretään hieman eri tavalla kuin meillä Suomessa, jossa se ymmärretään puhtaan sotilaallisesti. Siitä huolimatta EU:ssa keskustellaan nyt myös kysymyksistä, joilla on kovan turvallisuuden elementtejä.
Lissabonin sopimus ja sen vahvistama jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus on tuonut keskusteluun turvallisuuskysymykset unionin rajojen sisällä, ei vain ulkopuolella. Tätä ulottuvuutta ei tule kuitenkaan ylipelata, sillä Nato hoitaa kollektiivisen puolustuksen valtaosalle EU:n jäsenmaista.
Eurooppa-neuvoston saaminen mukaan puolustusyhteistyöhön on ollut läpimurto. Se on muuttanut yhteistyötä etenkin suorituskykyjen kehittämisen osalta. Komission tuki auttaa jäsenvaltioita kehittämään suorituskykyjä ja tuottaa siten lisäarvoa myös Natolle. Operaatioiden johtamiskyky on ollut Euroopan unionissa vaikea kysymys tietyille jäsenvaltioille. Eteneminen tässäkin on ollut merkittävää ja sillä on ollut myönteinen vaikutus EU:n operaatioihin. Tämän lisäksi poliittinen signaali on ollut merkittävä: EU kykenee johtamaan omia operaatioitaan. Polku on nyt avattu ja katsotaan mihin se johtaa.
Kansainvälinen tilanne on kiristynyt. Mitä tässä tilanteessa puolustusyhteistyö merkitsee Suomelle?
Kun puolustusyhteistyötä ryhdyttiin rakentamaan, oli mielessämme, että tulevaisuudessa voi olla edessä tilanne, jossa epävakaus lisääntyy. Silloin tarvitsisimme puolustuskumppaneiden verkoston, jonka olemassaolo vahvistaisi oman puolustuksemme uskottavuutta niin poliittisena kuin sotilaallisena signaalina. Emme tosin tuolloin arvanneet, kuinka nopeasti puolustuskumppanuuksien verkostolle tulee käyttöä.
Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö oli jo alusta alkaen tietynlainen kruununjalokivi. Siinä kaksi sotilaallisesti liittoutumatonta maata ryhtyivät tiivistämään puolustusyhteistyötä. Tässä tilanteessa on hyvä, että teemme näin tiivistä yhteistyötä. Se on stabiloiva tekijä. 1+1 tuottaa tulokseksi enemmän kuin kaksi, silloin kun teemme yhteistyötä. Yhteistyötä voidaan edelleen syventää ilman oikeudellisia sitoumuksia.
Puolustusyhteistyö tarjoaa meille lisäksi ikkunan muiden ajatteluun. Samalla voimme tuoda julki omat näkemyksemme niille, jotka vastaavat sotilaallisesta ajattelusta muissa pääkaupungeissa tai Natossa.
Puolustusyhteistyö ei kuitenkaan muuta Suomen statusta. Yhteistyö perustuu yhteisiin intresseihin ilman liittosopimusten sementoivaa vaikutusta. Tästä huolimatta puolustusyhteistyöllä on vahva poliittinen signaaliarvo.
Helsingin sanomien haastattelussa (15.1.2022) edeltäjänne Jukka Juusti kehotti kysymään teidän Nato-kantaanne. Mikä on teidän Nato-kantanne?
Leikillään voisi sanoa, että jos meillä on kerta samanlaiset Nato-kannat, niin oikeastaan voisi mennä kysymään Jukka Juustin Nato-kantaa. Suomen Nato-kanta on kirjattu kahteen selontekoon eikä minulla ole siihen lisättävää.
Maanpuolustuskurssit ovat tulleet teille viime vuosina tutuksi luennoitsijan roolissa, mutta mitä muistoja teille on jäänyt omasta kurssistanne?
Osallistuin kurssille 147 kevättalvella 1997. Minulle on jäänyt päällimmäiseksi kaksi muistoa. Ensinnäkin minut nimettiin kurssin pääsihteeriksi. Pääsihteerin rooli poikkesi YK:n ja Naton pääsihteereiden roolista. Kurssin pääsihteerin rooli oli vaihtaa projektorin kalvoja esitysten aikana. Laskin tuolloin, että esitysten aikana heijastin seinällä yli 1200 kalvoa. Toinen muistoni liittyy tuolloin valmistuneeseen selontekoon, jonka jälkeen keskusteltiin vilkkaasti saatto- ja taisteluhelikoptereista sekä valtionjohtoon kohdistuvasta yllätyshyökkäyksen uhkasta. Eräs kurssimme jäsen piirsi kuvan siitä, kuinka valtionjohto pelastetaan näillä helikoptereilla, jotka jäivät siis hankkimatta. Muistan heijastaneeni myös tuon kuvan.
Tapaamme edelleen aktiivisesti, vaikka työelämässä ei meitä enää ole montaa mukana. Olen kutsumassa oman kurssini puolustusministeriöön kun koronatilanne sen sallii.
Haastateltava
Puolustuspoliittisen osaston päällikkönä tuolloin Kenraaliluutnantti (evp) Esa Pulkkinen aloitti puolustusministeriön kansliapäällikön tehtävässä 1.1.2022. Uransa aikana hän on palvellut muun muassa puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston päällikkönä, Euroopan unionin sotilasesikunnan päällikkönä ja eri tehtävissä Puolustusvoimissa muun muassa Jääkäriprikaatin komentajana. Pulkkinen on suorittanut 147. maanpuolustuskurssin.
