Haastattelu:
korkeimman hallinto-oikeuden
presidentti Kari Kuusiniemi
Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 30.4.2025
Outi Mäkinen
Maanpuolustus-lehden tämän numeron teemana on isänmaa. Mitkä asiat teille henkilökohtaisesti tekevät Suomesta puolustamisen arvoisen?
Vapaus ja vakaa demokraattinen oikeusvaltio. Vapaus tarkoittaa minulle keskeisesti itsenäistä isänmaata, jossa ratkaisemme Suomen suunnan yhdessä kansainvälisten kumppaniemme kanssa. Päätöksentekijämme valitaan demokraattisissa vaaleissa, joiden tulokset muodostavat lähtökohdat päätöksenteolle perustuslain rajoissa. Vapaus tarkoittaa keskeisesti myös sananvapautta, ajatuksenvapautta, tieteen ja tutkimuksen vapautta ja niin edelleen. Mainitsisin myös tasa-arvoisuuden suomalaisessa yhteiskunnassa. Ymmärrän, että useat voivat nähdä yhteiskunnassa eriarvoistavia tekijöitä, mutta kansainvälisesti vertailtuna Suomi on kuitenkin tasa-arvoinen yhteiskunta, mikä on hyvä asia. Luonto ja kulttuuri ovat myös tärkeitä.
Miten pidetään huoli siitä, että myös tulevat sukupolvet kokevat Suomen puolustamisen arvoisena?
Mielestäni on tärkeää, että pyrimme ylläpitämään ja mielellään myös kehittämään sitä hyvää, mikä meillä Suomessa tällä hetkellä jo on. Oikeusvaltion ja luottamusperusteisen yhteiskunnan säilyttäminen on keskeistä. On tärkeää vaalia myös riittäviä hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkoja sekä puolustaa ihmisoikeuksia ja moniarvoisuutta. Uskon, että jälkimmäiset ovat nuorempien sukupolvien näkökulmasta erittäin keskeisiä.
Olette puhunut paljon oikeusvaltion puolustamisen tärkeydestä ja oikeusvaltion rakenteellisista uhkatekijöistä. Miten kuvailisitte oikeusvaltion tilaa nyky-Suomessa?
Mielestäni oikeusvaltiomme tila on tällä hetkellä varsin hyvä. Meidän on kuitenkin tärkeää pysyä hereillä, jotta uhkaavia tekijöitä ei tulevaisuudessakaan pääse vallalle. Akuutteja uhkatekijöitä tunnistan varsin vähän, mutta meillä on tiettyjä rakenteellisia tekijöitä, jotka kansainvälisen vertailunkin perusteella saattavat muodostaa heikkoja pisteitä. On tärkeää, että oikeudenkäyntijärjestelmämme kyetään säilyttämään uskottavana, puolueettomana ja riippumattomana. Sellaisena, että kansalaiset voivat olla varmoja siitä, että kaikki saavat oikeutta. Oikeudenkäytön tulee olla myös kohtuullisen joutuisaa, menettelyllisesti huolellista ja ratkaisujen hyvin perusteltuja. Kaikilla osapuolilla tulee olla mahdollisuus lausua kantansa ja ymmärtää, miten tuomioistuin on lakia tulkinnut päätöksen tehdessään.
Onko Suomessa viime vuosina nähtävissä kehityskulkuja, jotka voisivat heikentää oikeusvaltiota?
En ole havainnut dramaattisia yrityksiä murtaa oikeusvaltiota. Viime vuosina on kuitenkin kuultu joidenkin yksittäisten poliittisten päätöstentekijöiden suusta puheenvuoroja, joissa on ikään kuin kyseenalaistettu tuomioistuinten rooli yhteiskunnallisten riitakysymysten ratkaisussa. Näissä puheenvuoroissa on esimerkiksi todettu, että tietyntyyppiset asiat eivät kuuluisi hallintotuomioistuimille vaan ne pitäisi voida päättää jossain muualla tai että tehdyt päätökset olivat vain yksittäisten tuomarien mielipiteitä. Ajoittain puhutaan siitä, että on turhia valituksia, jotka lykkäävät hyödyllisten hankkeiden toteuttamista. On selvää, että valitusten käsittely vie oman aikansa, mutta uskon, että moni kuitenkin oivaltaa, että mahdollisuus testata viranomaisten päätösten lainmukaisuus tuomioistuimessa on tärkeä oikeusvaltion piirre.
Koko järjestelmämme rakentuu vallanjaolle, jossa eduskunnan, hallitusvallan ja tuomioistuinten välinen rajanveto on selkeä. Tuomioistuinten tehtävä on ratkaista päätösten lainmukaisuus eduskuntalain ja kansainvälisten lainsäädännöllisten velvoitteiden pohjalta. Jos tämä vallanjako kyseenalaistetaan, ei olla enää oikeusvaltiossa.
Miten suomalaisten luottamusta oikeusvaltioon voidaan ylläpitää ja vahvistaa?
Kaikilla päätöksentekijöillä on tässä oma roolinsa. Keskeisten päätöksentekijöiden tulisi mielestäni puheenvuoroissaan lähteä liikkeelle siitä, että vaikka joistakin tuomioistuinten ratkaisuista voidaan olla eri mieltä ja niitä voidaan kritisoida asiaperustein, tuomioistuinten tuomiovaltansa perusteella tekemät ratkaisut ovat tuomioistuimelle kuuluva tehtävä, eikä sitä tehtävää tulisi kyseenalaistaa.
Olen hieman huolissani myös puheenvuoroista, joissa korostetaan enemmistöparlamentarismia yli ihmis- ja perusoikeuksien. Esimerkiksi rajalain yhteydessä käydyssä keskustelussa monet kansalaispuheenvuorot liittyivät siihen, että eduskunnan enemmistön niin päättäessä edes tuomioistuimilla ei tulisi olla minkäänlaista roolia lain sääntelyssä. Äärimmäisissä tilanteissa tällainen sääntelymalli voisi johtaa siihen, että parlamentin päätöksellä riistettäisiin ihmisarvo esimerkiksi joltain kansalaisryhmältä, jolloin ei enää voitaisi puhua oikeusvaltiosta. Toisen maailmansodan ajan tapahtumien lisäksi esimerkkejä vastaavasta toiminnasta löytyy maailmalta valitettavasti myös tänä päivänä. Tuomioistuinten oma rooli luottamuksen ylläpitämisessä on keskeinen.
Miten digitalisaatio vaikuttaa oikeusvaltion ja demokratian toteutumiseen?
Korkeimmassa hallinto oikeudessa (KHO) toimitaan täysin digitaalisessa lainkäyttöympäristössä eli kaikki asiakirjat on tallennettu sähköiseen asianhallintaan, mikä edistää toiminnan tehokkuutta ja mahdollistaa esimerkiksi täydelliset etäyhteydet. Digitalisaatio ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että henkilö, jolla ei ole osaamista tai pääsyä tietoteknisten järjestelmien äärelle estyisi hakemasta oikeutta. Saamme edelleen säännönmukaisesti käsinkirjoitettuja muutoksenhakuasiakirjoja, jotka skannataan järjestelmään.
Tekoälyn vaikutuksia ja mahdollisuuksia pohditaan parhaillaan KHO:n strategian tarkistamistyössä. Haasteemme on, että tietoturvasyistä emme voi kytkeä tietokantaamme ulkopuoliseen tekoälyjärjestelmään. Lisäksi tuomioistuinlaitoksissa on käynnissä pohdinta siitä, miten tekoälyä voitaisiin hyödyntää tuomioistuimissa ja toisaalta millaisia vaikutuksia on sillä, että ulkoiset tahot kuten asianajajat voivat sitä käyttää.
Otitte vuoden 2023 lopulla vahvasti kantaa vallan kolmijaon ja oikeusvaltion puolesta rajalain laadinnan yhteydessä. Millä mielellä olette seurannut keskustelua lain mahdollisesta jatkamisesta tänä keväänä?
Lähtökohtani on, että oikeusvaltion täytyy kyetä puolustamaan itseään ulkopuolelta tulevilta hyökkäyksiltä ja vaikuttamiselta. Toisaalta puhuttaessa perustuslaissa suojatuista oikeuksista, EU-oikeuden noudattamisesta ja ihmisoikeuksista, Suomen tulee pitää kieli keskellä suuta tasapainoillessaan eri oikeuksien ja intressien välimaastossa. On tärkeää, että eduskunta ylimpänä päätöksentekijänä kantaa vastuunsa kansainvälisten sopimusten merkityksen tulkinnasta päätettäessä tällaisesta hyvin poikkeuksellisesta lainsäädännöstä. Perustuslakivaliokunta on itsekin todennut, että rajalaissa poiketaan perustuslain 9 §:n 4 momentissa säädetystä ehdottomasta palautuskiellosta.
Tuomioistuinten kannalta keskeisiä ovat menettelyt, jolla laki toimeenpannaan. Rajalaki nojaa niin sanottuun push backiin eli estetään konkreettisesti turvapaikkaa hakevien henkilöiden tuleminen Suomen lainkäyttöpiiriin. Näin ollen mahdollisuutta päätöksen käsittelyyn kotimaisissa tuomioistuimissa ei synny. KHO huomautti lausunnossaan, että edellä mainittu tilanne voi aiheuttaa merkittävän ongelmatilanteen, sillä kotimaisten oikeussuojakeinojen puuttuessa henkilöillä on mahdollisuus kääntyä suoraan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puoleen. Ihmisoikeustuomioistuin voi antaa väliaikaismääräyksen tämän tyyppisissä tapauksissa, mikä voi aiheuttaa haastavia tilanteita.
Minkälaisen haasteen hybridivaikuttaminen muodostaa suomalaiselle oikeusvaltiolle?
Toistaiseksi merkkejä suomalaisiin tuomioistuimiin kohdistuvasta hybridivaikuttamisesta on melko vähän. Tunnistettavimmat muodot ovat olleet maalittamisia, jotka ovat useimmiten kohdistuneet rikosasioita käsitteleviin tuomareihin tai syyttäjiin. Hallintotuomioistuinkentässä hybridivaikuttamista ei ole ainakaan vielä tunnistettu. On kuitenkin kuviteltavissa, että kansalaisten luottamusta tuomioistuimiin yritettäisiin horjuttaa esimerkiksi luomalla massiivinen mediaoperaatio, jossa lähdettäisiin liikkeelle todellisesta tai kuvitteellisesta tuomarin tai tuomioistuimen muun työntekijän virheellisestä toiminnasta tai jopa rikoksesta. Painottaisin näissä tilanteissa avoimuuden ja kriisiviestinnän tärkeyttä, jotta hybridivaikuttamisen seurauksia voidaan mahdollisuuksien mukaan ehkäistä.
Millaisia haasteita näette Euroopassa oikeusvaltiolle – ja miten ne heijastuvat Suomeen?
Autoritaarisilla hallinnoilla, jotka ovat eurooppalaisessa kontekstissa päässeet valtaan aidoilla vaaleilla, voi olla intressissään rajoittaa erityisesti ylimpien tuomioistuimien ja median itsenäisyyttä oman agendansa edistämiseksi. Alentamalla tuomarien pakollista eroamisikää tai lisäämällä tuomioistuinten tuomareiden määrää voidaan pyrkiä vaikuttamaan siihen, että tuomarikunta on lojaalia hallinnolle eikä oikeudelle. Esimerkiksi vuonna 1936 Yhdysvaltojen presidentti Franklin D. Roosevelt totesi kuuluisassa radiopuheessaan, että korkeimpaan oikeuteen voitaisiin nimittää lisää tuomareita New Deal -ohjelman läpisaamiseksi. Kolmas esimerkki on hallinnolle lojaalien tuomareiden nimittäminen.
Islannissa vuonna 2015 perustetun uuden oikeusasteen tuomarinimitykset saivat poliittisen käänteen, kun oikeusministeri muutti asiantuntijaraadin nimitysesitystä. Oikeusministerin esitys hyväksyttiin parlamentin valiokunnassa ja tasavallan presidentti nimitti tuomarit sen mukaisesti. Sittemmin sekä ihmisoikeustuomioistuimen suuri jaosto että Islannin korkein oikeus ovat eri tapausten yhteydessä tuominneet nimitykset laittomiksi.
Myös Suomessa on aloitettu pohdinta lainsäädännön päivitystarpeesta oikeuslaitoksen riippumattomuuden vahvistamiseksi. Parhaillaan lausunnoilla olevan riippumattomuustyöryhmän (2024–2026) alustavan esityksen mukaan perustuslakiin esitetään lisättävän säännökset korkeimman oikeuden ja KHO:n tuomarien minimi- ja enimmäismääristä sekä eläkeiän tai pakollisen eroamisiän jälkikäteisestä alentamisesta. Lisäksi ryhmä esittää tarkennuksia tuomareiden nimittämismenettelyyn, jotta tasavallan presidentti, joka Suomessa nimittää kaikki vakinaiset tuomarit, olisi sidottu nimitysesitykseen.
Millä mielellä olette seurannut oikeusvaltiokehitystä USA:ssa tai joissain EU-maissa, kuten Unkarissa ja Puolassa?
Unkarin ja Puolan lisäksi huonoja esimerkkejä oikeusvaltiokehityksestä löytyy valitettavasti myös muun muassa Slovakiasta, Bulgariasta, Romaniasta ja jopa edellä mainitusta Islannista. Unkarissa on erilaisin toimenpitein pyritty varmistamaan valtapuolueen asema, mutta Puolassa tämänhetkinen politiikan suunta on toisenlainen.
Yhdysvalloissa korkein oikeus on avoimen poliittinen, mutta ymmärtääkseni noin 95 % sen ratkaisuista on teknisluonteisia, eivätkä ne johda tiukkoihin äänestyksiin. Luonteeltaan se on pikemminkin valtiosääntötuomioistuin suomalaisiin korkeimpiin tuomioistuimiin verrattaessa. Oikeusvaltiokehityksen kannalta USA:ssa minua eniten huolestuttaa se, jos tuomioistuinten tuomioita ruvetaan vakavasti kyseenalaistamaan. On ennenkuulumatonta, että presidentti nimittelee päätöksen antanutta tuomaria kuten tapahtui Yhdysvaltojen lennättäessä tuomarin määräystä uhmaten yli 200 venezuelalaista epäiltyä vankilaan El Salvadoriin. Jos mahdollista, vielä pahempaa on se, jos tuomioistuinten tuomioita ei noudateta. Silloin ollaan keskellä perustuslaillista kriisiä.
Miten oikeusvaltioperiaate toteutuisi Suomessa kriisiaikana? Entä miten KHO:n toiminta toteutuisi kriisiaikana esimerkiksi valmiuslain soveltamisen yhteydessä?
Suomalaisen varautumisen ydinajatus on, että normaali toiminta jatkuisi mahdollisimman pitkälle. Samat viranomaiset, jotka normaalitilassa tekevät päätöksiä ja toimenpiteitä, tekisivät niitä myös kriisiaikana. Kriisin luonteesta riippuen arvioisimme KHO:ssa, miten kykenisimme toimintaa jatkamaan. Sisäinen varautumistyöryhmämme on pohtinut muun muassa miten toimintamme järjestettäisiin, jos toimitilamme tai tietojärjestelmämme eivät olisi käytettävissä, ja miten päätöksiä pystyttäisiin laatimaan viime kädessä vaikka kynällä ja paperilla.
Kriisiaikana on yleensä painetta sille, että hallitusvallan merkitys korostuu, mikä on tiettyyn rajaan saakka legitiimiä ja järkevää. Laillisuuden ylläpito on keskeistä myös kriisioloissa, mikä korostaa tuomioistuinten roolia laillisuuden viimekätisinä vartijoina, jotta luottamus oikeusvaltioperiaatteeseen voi säilyä kaikissa olosuhteissa.
Olette toiminut Maanpuolustuskurssiyhdistyksen (MPKY) hallituksessa vuodesta 2011 ja pian 6 vuotta hallituksen puheenjohtajana. Miten yhdistyksen toiminta on kehittynyt viime vuosina? Mikä on MPKY:n rooli suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa?
Olen jossain määrin jäävi arvioimaan MPKY:n kehitystä, mutta painottaisin sitä, että yhdistyksen varsin perinteiset toimintamuodot ovat säilyneet, koska ne ovat osoittautuneet toimiviksi. En näe kovin järkevänä uudistaa toimintaa vain uudistamisen vuoksi, mutta omalta osaltani olen pyrkinyt siihen, että voisimme aktivoida yhdistyksen toimintaan nuorempia ihmisiä, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa erityisesti tuoreimpien kurssien käyneitä henkilöitä. Myös hallituksen osalta on tapahtunut jonkin verran nuorentumista ja myös merkittävästi naisistumista. Näitä kaikkia pidän itse tärkeänä. Maanpuolustus-lehti on mielestäni kehittynyt jatkuvasti hyvään suuntaan. Lehti on sekä sisällöltään että ulkoasultaan hyvin näyttävä ja edustava.
Olen usein kurssienpäätöspuheissa nostattanut henkeä sanomalla, että Maanpuolustuskurssiyhdistys on johtava suomalaisen ulko- ja puolustuspolitiikan keskustelufoorumi. Meillä on hyvin aktiivinen jäsenistö ja olemme saaneet huippupuhujia tilaisuuksiimme. Meillä on korkeatasoista turvallisuuspoliittista keskustelua useita kertoja vuodessa. Uskon, että yhdistyksen tulevaisuus on vahva, vakaa ja valoisa.
Yhdistystoiminta on lähes erottamaton osa maanpuolustuskurssi-instituutiota niin valtakunnallisella kuin alueellisella tasolla. Miten kuvaisitte tämän instituution merkitystä Suomen turvallisuudelle?
Olen täysin vakuuttunut siitä, että jäsenistön yhdyssiteenä oleva aktiivinen yhdistys, joka tarjoaa mahdollisuuden kokoontua muutaman kerran vuodessa kuulemaan korkeatasoisia esityksiä, keskustelemaan omien kurssitovereiden ja muiden jäsenten kanssa, edistää varautumista ja nostattaa maanpuolustushenkeä jäsenistössämme. MPKY:n 5500 jäsentä omaavat erittäin vahvan kontaktiverkoston ja ajattelisin, että yhdistyksellä on jopa jäsenmääräänsä merkittävämpi rooli siinä, kuinka suomalaisessa yhteiskunnassa ymmärretään varautumisen ja maanpuolustustahdon merkitys.
Puheenjohtajakautenne päättyy vuoden lopussa. Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimmat hetket yhdistyksen hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana?
Vuosien varrella on ollut paljon upeita tilaisuuksia. Jos yksi pitää valita, niin mieleenpainuvin tilaisuus oli syksyllä 2023, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö tuli puhumaan MPKY:lle Helsingin yliopistolla, jonka aulan olivat vallanneet mielenosoittajat. Jännitimme etukäteen, miten tässä käy. Presidentti saapui tilaisuuteen ryhdikkäästi ja käveli nuorten mielenosoittajien läpi, jotka erittäin kohteliaasti väistivät. Tasavallan presidentti keskusteli nuorten kanssa. Ajattelin tuolloin, että kuinka monessa maassa tasavallan presidentti voi lähteä tällä tavalla mielenosoittajajoukon keskelle. Se oli monessa suhteessa hyvin mielenkiintoinen hetki.
Mikä on päällimmäisin muisto omalta maanpuolustuskurssiltanne?
Yleiskuva kurssilta oli, että järjestelyt olivat erinomaiset ja puhujat loistavia. Mieleenpainuvinta oli internaatti, joka meillä oli Vekarajärvellä ja yhteishenki, jonka muistan edelleen.
Haastateltava
Kari Kuusiniemi on toiminut korkeimman hallinto-oikeuden presidenttinä vuodesta 2018 alkaen ja tätä ennen KHO:n hallintoneuvoksena ja oikeusneuvoksena vuodesta 2002 lähtien. Maanpuolustuskurssiyhdistyksen hallitukseen Kuusiniemi on kuulunut vuodesta 2011 alkaen, viimeisimmät kuusi vuotta puheenjohtajana. Hän on suorittanut 179. maanpuolustuskurssin.
