Haastattelu:
eduskunnan puhemies
Anu Vehviläinen
Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 21.4.2021.
Suomi ei ole maailman vanhin demokratia, mutta olemme kuitenkin demokratian edelläkävijä, sillä Suomessa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutui toisena maana maailmassa. Mikä on suomalaisen demokratian tila tällä hetkellä?
Suomalaisen demokratian tila on vakaa, kun katsotaan suurta kuvaa ja millaisia ongelmia lähialueillamme on. Pystymme järjestämään vaaleja, opposition toimintamahdollisuudet ovat kunnossa ja noudatamme kansainvälisiä sopimuksia.
Haluan kuitenkin nostaa esille, että aina kun puhumme demokratiasta, niin puhumme kansanvallasta. Demokratialla tarkoitetaan sitä, että kansa käyttää valtaa. Se tapahtuu meillä edustuksellisen demokratian kautta vaaleissa.
Demokratiakaan ei pärjää ilman jatkuvaa huoltoa. Haluan nostaa esimerkkinä äänestysprosentit. Presidentinvaaleissa on korkein äänestysprosentti. Sitä seuraavat eduskuntavaalit ja kuntavaalit. Alhaisin äänestysprosentti on eurovaaleissa, hieman yli 40 prosenttia. Meidän tulisi miettiä, mikseivät kansalaiset käy äänestämässä. Tätä seikkaa tulisi pohtia tutkijoiden, puolueiden ja kaikkien niiden, jotka ovat kiinnostuneita suomalaisen edustuksellisen demokratian toimivuudesta.
Demokratian yhteydessä puhun mielelläni myös muusta kuin vain edustuksellisesta demokratiasta. Ajattelen niin, että demokratiankin on pystyttävä elämään ajassa. Kansalaiset tarvitsevat myös uusia mahdollisuuksia toimia. Tästä esimerkkejä ovat joissakin kunnissa käytössä oleva osallistava budjetointi ja eduskunnalle osoitetut kansalaisaloitteet. Kansalaisaloitteiden runsas määrä herättää välillä eduskunnassa keskustelua, mutta suhtaudun niihin itse myönteisesti. Tarvitsemme välineen, jolla kansalaiset voivat nostaa asioita eduskunnan käsittelyyn. Kaikista suurin legitimiteetti on kuitenkin eduskunnalla, ja sen käsissä on, johtaako kansalaisaloite lainsäädännön muuttamiseen.
Suomen hyvä koulutustaso luo kansalaisille edellytykset seurata keskustelua, ottaa kantaa ja olla kriittisiä. Demokratiaa ei ole se, että kaikki ovat samaa mieltä. Avoimeen demokratiaan kuuluu aina erilaiset mielipiteet ja vahva sananvapaus.
”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta”. Perustuslaki takaa eduskunnalle merkittävän roolin. Millainen eduskunnan suhde on hallitusvaltaa ja tuomiovaltaa käyttäviin elimiin?
Käsittelin vallan kolmijako-oppia laajasti valtiopäivien avajaispuheessa. On todella tärkeää, että kansanedustajina ymmärrämme oman roolimme lainsäätäjänä. Rinnallamme toimii riippumaton tuomioistuinlaitos ja hallitusvalta. Hallitusvaltaan eduskunnalla on myös valvova ja kontrolloiva rooli; hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta eikä toisinpäin. Itselläni on kahdeksan vuoden kokemus ministerin tehtävistä. Ministerinä toimiessa eduskunnasta saadut pyyhkeet välillä harmittivat, mutta purin aina hammasta. Ajattelin, että eduskunta on aina oikeassa!
Olen toiminut puhemiehenä alle vuoden. Tänä aikana päätettäväksi on tullut poikkeuksellisia asioita. Viittaan edustaja Juha Mäenpään ja ministeri Pekka Haaviston tapauksiin. En ole itse täysin varma onko oikein, että eduskunnan suuressa salissa käsitellään edustajan syytesuojaa. Onko oikein käyttää eduskunnan suurta salia kannanottoelimenä? Tiedostan näiden olevan perustuslakiin kirjattuja asioita eikä perustuslakia tule lähteä muuttamaan kevyesti. Olen kuitenkin huomannut, että samantyyppistä keskustelua ovat käyneet myös oikeusoppineet, kuten Matti Kuusimäki, Jaakko Jonkka ja nykyinen oikeuskansleri Tuomas Pöysti. En ole itse oikeusoppinut, mutta pohdin tätä kysymystä pitkäaikaisena kansanedustajana ja puhemiehenä.
Valtiopäivien avajaispuheessanne nostitte esille ”demokratian huoltovarmuuden”. Mistä siinä on kyse ja miten demokratian huoltovarmuutta voidaan vahvistaa?
Huoltovarmuus on pandemian myötä muotisana. Myös demokratian huoltovarmuus liittyy pandemiaan. Meille on ehdottoman tärkeää, että edustuksellinen demokratia voi toimia kaikissa mahdollisissa kriiseissä. Eduskunnan tulee säilyttää päätöksentekokykynsä. Olemme tehneet rajoitustoimia kuluvan vuoden aikana, jotta terveysturvalliset toimintatavat on pystytty säilyttämään. Olemme esimerkiksi rajoittaneet edustajien ja käsiteltävien asioiden lukumäärää suuressa salissa sekä ottaneet käyttöön etätyöskentelyn epävirallisissa valiokuntien kokouksissa ja huhti-toukokuussa jopa virallisissa valiokuntakokouksissa.
* * *
Eduskunnan istuntosalin rinnalle merkittäväksi keskustelufoorumiksi on noussut sosiaalinen media. Millainen vaikutus tällä on ollut yhteisten asioiden hoitamiseen?
Tämä on perusteltu mutta vaikea kysymys. Minulle on tärkeää, että eduskunnan suuri sali on suomalaisen poliittisen keskustelun pääfoorumi. Perustelen sitä sillä, että suuressa salissa keskustelevat kansalaisten valitsemat 200 edustajaa, joilla on vahvempi legitimiteetti käydä poliittista keskustelua kuin yksittäisellä kansalaisella sosiaalisessa mediassa.
Mainitsin aikaisemmin, että demokratian tulee elää ajassa. Uudet välineet ja sosiaalinen media ovat laajentaneet yksittäisten kansalaisten mahdollisuuksia osallistua poliittiseen keskusteluun. Sosiaalisen median kautta keskusteluun voi myös nousta uusia kysymyksiä. Silti korostan eduskunnan suuren salin roolia poliittisen keskustelun paikkana.
Vain pieni osa suomalaisia on esimerkiksi Twitterissä. Heistäkin suuri osa on tarkkailijoita ja vain pieni osa käyttäjistä osallistuu keskusteluun aktiivisesti. Twitterissä ja Facebookissa syntyy kuitenkin nopeasti yksittäisestä asiasta ”somemyrsky”, joka myös laantuu nopeasti.
Joidenkin mielestä keskustelu eduskunnan suuressa salissa on teatteria ja tarkoitettu omille kannattajille. Siellä on kuitenkin mahdollisuus myös laajoihin ja syvällisiin keskusteluihin, joissa tulee myös puolueryhmien kannat esille. Tästä esimerkki on ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu selontekojen muodossa.
Haluan tässä yhteydessä nostaa esille vielä yhden koronan negatiivisen vaikutuksen eduskunnan keskustelukulttuurille. Rajoitustoimien vuoksi edustajat eivät ole voineet käydä epävirallisia keskusteluja esimerkiksi eduskunnan kuppilassa. Tämä keskustelu on siirtynyt osaksi sosiaaliseen mediaan.
Viime joulukuussa kerroitte käynnistävänne ”puhemiehistön aamukoulut”. Kuinka tämä menettely on lähtenyt käyntiin?
Puhemiehistö koostuu valiokuntien puheenjohtajista. Koollekutsumissani aamukouluissa ovat olleet mukana myös eduskuntaryhmien puheenjohtajat. Se on ollut hyvä kokoonpano. Puhemiehistö tuntee työn valiokunnissa ja istuntosalissa, mutta eduskuntaryhmien puheenjohtajilla on iso rooli koko eduskuntatyön onnistumisen kannalta. Ryhmien puheenjohtajilla on ollut avainrooli, kun on sovittu esimerkiksi suuren salin työskentelyä koskevista rajoituksista. Vaikka ryhmien puheenjohtajilla ei ole perustuslakiin tai eduskunnan työjärjestykseen perustuvaa roolia, niin käytännössä heillä on iso merkitys eduskunnan jokapäiväisen työn sujuvoittamisessa.
Viime aikoina keskustelu perustuslakivaliokunnan roolista on jälleen kiihtynyt Suomessa. Kuinka te näette nykyisen järjestelyn ja kuinka voimme varmistua siitä, että juridiikka ja politiikka eivät sekoitu?
Perustuslakivaliokunta on eduskunnan kruununjalokivi. Se on tärkein valiokunta myös normaalioloissa. Puolustan vahvasti perustuslakivaliokunnan asemaa. Pidän hyvänä, että Suomessa toteutetaan perustuslakiarviointi etukäteen eikä jälkikäteen. En näe tarpeelliseksi valmistella siirtymistä perustuslakituomioistuimeen.
Koska perustuslakivaliokunnalla on poikkeuksellinen rooli, tulee edustajien toimia siellä riippumattomasti. Heidän ei tule ottaa ohjeita ulkopuolelta omilta ryhmiltään. Tämä on kova vaatimus edustajille.
Vuodot eivät ole median vika. He tekevät työtään eikä heitä tule siitä syyllistä. Perustuslakivaliokunnan edustajien tulisi sen sijaan varmistaa, ettei valiokunnasta tule vuotoja. Viittaan esimerkiksi keskusteluihin Euroopan unionin tukipaketista tai ministeri Haaviston tapauksesta.
Kuva: Hanne Salonen / eduskunta.
Koronapandemia ja etätyösuositukset ovat vaikuttaneet kaikkien työskentelyyn ja työelämään. Kuinka etätyö on vaikuttanut eduskunnan työskentelyyn ja työkulttuuriin?
Eduskunnassa otetaan käyttöön uusia toimintatapoja yleensä vaalikauden vaihtuessa. Pandemia-aika on kuitenkin tarkoittanut, että uusia toimintatapoja on täytynyt ottaa käyttöön välittömästi. Korona on eduskunnassakin ”räjäyttänyt uudistusten pankin”. Eduskunta on hidasliikkeinen vahva instituutio, jossa uudistukset tapahtuvat hyvinkin hitaasti. Nyt eduskunta on ottanut käyttöön esimerkiksi etätyön. Normaaliaikana näihin uudistuksiin olisi voinut kulua monta vaalikautta.
Matti Vanhanen käynnisti aikanaan eduskunnan uudistustyön. Osana tätä työtä mietimme nyt, mitä etätyölle tapahtuu koronapandemian jälkeen.
Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ohjaavat ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja puolustusselonteko. Milloin voimme odottaa eduskunnan mietintöä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta ja milloin eduskunta voi ottaa vastaan puolustusselonteon?
Ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittely on viivästynyt valiokunnissa, koska kaikkia asiantuntijoita ei ole voitu kuulla. Tämä on asiakokonaisuus, jota ei voi käsitellä vain etäyhteyksillä epävirallisissa kokouksissa. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin mahdolliselta, että työ valmistuu toukokuussa.
Puolustusselonteko pystyttäisiin silloin antamaan eduskunnalle kesäkuussa, jolloin sen valiokuntakäsittely tapahtuisi syksyllä.
* * *
Kansallinen intressi ja suomalainen demokratia ovat joutuneet kohtaamaan uudenlaiset ulkoiset uhat. Tästä osoituksena on joulukuussa 2020 ilmi tullut kyberhyökkäys eduskuntaan. Miten Suomen tulee varautua näihin uusiin uhkiin?
Kaikilla tasoilla niin kansallisesti, organisaatioissa, yrityksissä, yhteisöissä kuin myös jokaisen kansalaisen. Kun puhutaan kyberturvallisuudesta, niin kansainvälinen yhteistyö on myös äärimmäisen tärkeää. Meille on luontaista tehdä yhteistyötä Euroopan unionissa mutta myös kahdenvälisesti eri valtioiden kanssa.
Kansallinen kyberturvallisuuskeskus perustettiin vuonna 2014. Eri organisaatiot tuntevat sen hyvin, mutta myös kansalaisten tulisi tutustua sen toimintaan. Kyberturvallisuuskeskuksen sivuilla voi vaikka käydä lukemassa ”kybersään”. Se on hyvä kansantajuinen katsaus kybertilanteeseen.
Olin viime vaalikaudella kunta- ja uudistusministeri ja vastasin julkisen sektorin digitalisaatiosta. Perehdyin silloin meidän kyberturvallisuuden rakenteeseen, joka oli aikamoinen viidakko. Nyt rakennetta pyritään selkeyttämään. Osaaminen on pirstaloitunut moneen paikkaan ja pidän järkevänä, että osaamista kootaan yhteen.
Suomessa on viime vuoden aikana ollut kaksi merkittävää kybermurtoa: Vastaamo ja eduskunta. Julkinen hallinto, yritykset ja kansalaiset ovat nyt tietoisia siitä, miten isosta kysymyksestä kyberturvallisuudessa on kyse. On viisautta, että kaikesta varautumisesta ei keskustella julkisesti, mutta yleisellä tasolla voi todeta, että tarvitaan teknistä osaamista, riittävää resursointia ja jokaiselta käyttäjältä henkilökohtaisia toimia.
Eduskunnalla on merkittävämpi rooli kansallisessa EU-päätöksenteossa kuin ehkä yhdelläkään toisella eurooppalaisella parlamentilla. Kuinka tämä on mielestänne muokannut kansallista EU-keskusteluamme? Onko EU Suomessa lähempänä kansalaista?
Ei taida olla. Viittasin jo aikaisemmin alhaiseen äänestysprosenttiin. Eurobarometrit kertovat, että suomalaiset pitävät EU-jäsenyyttä myönteisenä asiana, mutta Euroopan unionia kaukaisena. Suomessa on käyty laaja EU-keskustelu vain kerran ja se oli ennen kansanäänestystä. Siitä on pitkä aika.
Suomessa on vahva kontrolli EU-asioille. Valiokunnat evästävät ministerit ennen ministerineuvoston kokouksia. Eduskunnan osallistuminen on poikkeuksellisen vahvaa. Kansalaiset eivät kuitenkaan kovinkaan hyvin tiedä tästä eduskunnan vahvasta roolista.
Meidän päättäjien tulisi ottaa vakavasti, että kansalaiset suhtautuvat Euroopan unioniin epäilevästi, vaikka jäsenyyttä kannatetaan. Kansalaiset kysyvät aivan oikeutettuja kysymyksiä Euroopan unionin tulevaisuudesta.
Kuva: Hanne Salonen / eduskunta.
Suomen ulkopolitiikan johtamisesta keskusteltaessa tarkastellaan usein tasavallan presidentin ja valtioneuvoston suhdetta. Perustuslain muutokset ovat kuitenkin määrittäneet eduskunnan viimesijaiseksi ratkaisijaksi. Miten eduskunta osallistuu Suomen ulkopolitiikan määrittelyyn?
Eduskunnalla on säädösten hyväksynnässä viimesijainen rooli. Eduskunta hyväksyy selonteot ja kansainväliset sopimukset.
On totta, että meillä puhutaan paljon tasavallan presidentin ja hallituksen suhteesta. Eduskunta on kuitenkin tärkeä kolmas jalka, joka tuo mukaan opposition. Ulkopolitiikassa tulee pyrkiä kansalliseen yksimielisyyteen. Se ei tarkoita, etteikö voisi olla eri vivahteita tai kantoja.
Elämme keskellä kansainvälisen järjestyksen murrosta, agendalle nousee uusia turvallisuuskysymyksiä (esimerkiksi ilmastonmuutos) ja yhä useammalla asialla on myös puolustusulottuvuus (esimerkiksi 5G). Samaan aikaan uusi sukupolvi päättäjiä on astumassa esiin. Edellisissä vaaleissa eduskuntaan nousi yli 80 uutta kansanedustajaa. Kuinka saamme uudet kansanedustajat mukaan keskustelemaan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta?
Olen huomannut, että joukossa on uusia yksittäisiä edustajia, jotka ovat kiinnostuneita ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Uudet edustajat hakevat aina aluksi omaa rooliaan. Ennen oli tapana, että uudet edustajat eivät edes päässeet ulkoasiain- tai puolustusvaliokuntaan. Tilanne on kuitenkin muuttumassa.
Nuoret sukupolvet ovat kasvaneet kansainvälisyyteen. Ajattelu ja kanssakäyminen ovat globaaleja. Heillä on hyvä kielitaito ja he ovat matkustaneet paljon. He ovat internetsukupolvea ja kasvaneet EU-Suomessa. Heidän maailmansa on erilainen kuin vaikka minun, joka olen syntynyt vuonna 1963. Nuorilla on hyvä lähtökohdat kansainväliseen kanssakäymiseen ja sitä kautta myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Kannan kuitenkin huolta meidän omasta historiantuntemuksestamme. Sen osalta myös nuorten sukupolvien tulee tehdä työtä, mikäli on ollut esimerkiksi koulussa enemmän kiinnostunut globaaleista ilmastokysymyksistä tai luonnonsuojelusta. On tärkeää ymmärtää, mikä oli Suomen asema kylmässä sodassa ja millainen prosessi oli esimerkiksi Baltian maiden itsenäistyminen ja Suomen liittyminen Euroopan unionin jäseneksi. Maantieteen ja historian merkitys eivät ole poistuneet mihinkään.
Olitte itse valtakunnallisella maanpuolustuskurssilla numero 139. Millainen kokemus kurssi oli ensimmäisen kauden kansanedustajalle?
Se oli erittäin hyvä kurssi ja suosittelen sitä jokaiselle kansanedustajalle. Menkää kurssille heti kun pääsette. Kurssilla opin itse ymmärtämään miten turvallisuus on kaikkien hallinnonalojen yhteinen asia. En kurssille osallistuessa olisi ikinä voinut kuvitella, millaisessa tilanteessa valmiuslaki otetaan myöhemmin käyttöön. Kurssille osallistuessa nämä asiat tuntuivat todella kaukaisilta.
Kun valmiuslaki otettiin käyttöön, toimin vielä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana. Luin silloin tarkkaan valmiuslakia ja ajattelin, että se ei hirveän hyvin taivu tähän korona-aikaan. Koronan jälkeen on varmasti syytä tarkastella valmiuslakia uudelleen.
Kurssimme on ollut aktiivinen ja olemme järjestäneet paljon tapaamisia.
Haastateltava
Anu Vehviläinen on eduskunnan puhemies. Hän on 6. kauden kansanedustaja Savo-Karjalan vaalipiiristä Joensuusta. Vehviläinen on toiminut aiemmin liikenneministerinä Matti Vanhasen II hallituksessa ja kunta- ja uudistusministerinä Sipilän hallituksessa. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri. Vehviläisen harrastaa lukemista ja mökkeilyä Höytiäisellä. Hän on suorittanut 139. maanpuolustuskurssin.
