Haastattelu:
Puolustusvoimain komentaja
kenraali Janne Jaakkola
Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 9.9.2024.
Tuomas Koskenniemi & Juha Valtamo
Miten tähänastinen uranne on valmistanut Puolustusvoimain komentajan tehtävään?
Olen saanut palvella monipuolisissa tehtävissä Puolustusvoimissa niin kotimaassa kuin kriisinhallintatehtävissä. Tämä on antanut mahdollisuuden monipuolisen ammattitaidon kehittymiseen. Korostan keskittymistä kulloiseenkin tehtävään, se on parasta valmistautumista mihin tahansa tulevaisuuden rooliin. Mitään etukäteen viitoitettuja polkuja meillä ei ole.
Vuosien varrella minulle on muodostunut hyvä – ei tietenkään täydellinen – kuva Puolustusvoimista ja sen eri toiminnoista. Puolustusvoimain komentajan tehtäväkenttä on laaja, joten karttunut kokemus auttaa uuden oppimisessa. Komentajanakaan et ole kuitenkaan koskaan täysin valmis, oppiminen jatkuu koko palvelusuran ajan.
Mitkä ovat tärkeimmät tavoitteenne komentajana?
Tavoitteeni on huolehtia Suomen puolustuskyvystä niin, että se vastaa turvallisuusympäristömme asettamiin vaatimuksiin. Tähän liittyen jatkan Puolustusvoimien jo pitkään jatkunutta määrätietoista kehittämistä. Keskeisenä tehtäväni on yhteensovittaa ja integroida puolustuksemme liittokunnan pelotteeseen ja kollektiiviseen puolustukseen.
Pyrin siihen, että kansalaiset, valtiojohto sekä Nato-liittoleisemme luottavat meihin ja suorituskykyymme kaikissa tilanteissa. Tätä ei tietenkään voi tehdä yksin, vaan työtä tehdään kaikilla tasoilla.
Kuva: Puolustusvoimat / Lisa Hentunen
Puolustusministeriön johdolla valmistellaan uutta valtioneuvoston puolustusselontekoa. Mitä tavoitteita Puolustusvoimilla on tämän osalta? Mitä viestejä selonteon tulisi välittää?
Tämä on ensimmäinen liittoutuneessa Suomessa laadittava puolustusselonteko, ja luonnollisesti se määrittää Nato-jäsenyyden muotoa ja sisältöjä. Oma vahva puolustuskyky määrittää myös arvoamme liittolaisena.
Vallitseva turvallisuustilanne ja Nato-jäsenyys ovat kasvattaneet vaatimuksia puolustuskyvyn ylläpidolle ja kehittämiselle. Talouden tilanne on samalla säilynyt haastavana. Puolustusvoimien näkökulmasta yksi suurimpia kansallisia tulevaisuuden kysymyksiä on maapuolustuksen kehittäminen. Tällä on luonnollisesti vaikutusta myös yhteisen puolustuksen näkökulmasta. Samalla on huolehdittava siitä, että käyttöön tulevat uudet suorituskyvyt integroidaan osaksi puolustuksen kokonaisuutta.
Puolustusselonteon keskeisimmät hyödyt ovat riittävän pitkä aikajänne sekä parlamentaarisen katteen myötä rakentuva yksimielisyys puolustuksen kehittämisestä. Tämä mahdollistaa yli vaalikausien kestävän määrätietoisen jatkumon puolustuskykymme ylläpitoon.
Myös yhteiskunnan turvallisuusstrategian päivitystyö on loppusuoralla. Millaisena näette kokonaisturvallisuuden tulevaisuuden?
Kokonaisturvallisuus ja kokonaismaanpuolustus säilyvät Suomen turvallisuuden perustana. Eri viranomaisten, elinkeinoelämän ja kansalaisjärjestöjen yhteistoiminta on perusvaatimus yhä kompleksisempien turvallisuusuhkien hallintaan. Liittolaismaissamme ei ole ylläpidetty vastaavaa järjestelmää. Suomella on tässä paljon annettavaa.
Edellinen puolustusvoimauudistus toteutettiin vuosina 2012–2015. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Koska on luvassa seuraava uudistus, ja mitä siltä voidaan odottaa?
Kehitämme puolustustamme koko ajan. Paraikaa on käynnissä työ, jossa edelleen yhteensovitamme kansallista puolustusta osaksi Naton pelotetta ja yhteistä puolustusta. Tämä vie tietysti aikaa, eivätkä kaikki tarvittavat elementit ole omien päätöstemme takana.
Venäjän asevoimien ryhmitys ja toiminta lähialueellamme, havainnot Ukrainassa käytävästä sodasta rintamalta, Naton suunnitelmien ja läsnäolon asettamat vaatimukset, uudet lähivuosina käyttöön tulevat suorituskyvyt, teknologian vaikutukset sekä talouden kehitys ovat esimerkkejä ajureista, jotka vaikuttavat Puolustusvoimien kehittämiseen. Valmiudesta ja puolustuskyvystä ei tingitä, ja kehitystyötä tehdään osana strategista suunnittelua.
Tarkkarajaista loppuasetelmaa Puolustusvoimien kehittämiselle ei ole syytä eikä mahdollista vielä tässä vaiheessa määrittää. Muutos on mittava, ja tällä hetkellä elämämme murrosvaihe jatkunee tovin. Toiminnalle muodostuvia kriittisiä haasteita ratkotaan mahdollisimman etupainoisesti, mutta harkiten.
Puolustusvoimien strategiset hankinnat ovat nostaneet puolustusbudjetin viime vuosina yli Naton edellyttämän 2 % osuuden bkt:sta. Mihin rahaa käytetään, jos puolustusbudjetti pysyy samalla tasolla myös strategisten hankkeiden loppuessa?
Puolustuksen on vastattava toimintaympäristön kehitykseen. Tähän vaatimukseen ei ole näköpiirissä helpotusta.
Tällä hetkellä investoimme voimakkaasti uusiin suorituskykyihin ja materiaaliin. Näillä hankinnoilla on seurannaisvaikutuksia liittyen esimerkiksi henkilöstöön ja tilakustannuksiin. 2030-luvulla on rakennettava kestävä tasapaino toiminnan, palkkojen ja investointien kesken huomioiden edellisessä kohdassa mainitut tekijät.
Millaisia muutospaineita Nato-jäsenyys tuo Puolustusvoimille? Mitä se vaatii henkilöstöltä?
Olemme jo osoittaneet kykymme osallistua Naton rauhan ajan tehtäviin ja valmiusjoukkoihin. Suurin muutos on se, miten tulemme osallistumaan kollektiivisen puolustuksen tehtäviin maamme rajojen ulkopuolella joukoilla.
Suomelle määritettyjen suorituskykytavoitteiden toteuttaminen, siis maamme ulkopuolella artikla 5 -tilanteessa käytettävien joukkojen muodostaminen, edellyttää Puolustusvoimien palkatun henkilöstön lisäämistä sekä sellaista reserviläisjoukkoa, jonka henkilöstöllä on sitovat sopimukset lähteä operaatioihin, jos niin päätetään.
Mitkä ovat Nato-jäsenyyden keskeisimmät hyödyt Suomelle?
Ukrainassa olemme nähneet Venäjän käyttävän sotilaallista voimaa yksittäistä liittoutumatonta maata vastaan. Sillä ei ole poliittisia, taloudellisia tai muitakaan rajoitteita toiminnalleen. Venäjä hyväksyy valtavat materiaali- ja henkilöstötappiot, ja sillä on kyky käydä pitkäkestoista laajamittaista korkean intensiteetin sotaa. Venäjä voi esittää etupiireihin tai turvallisuusarkkitehtuureihin liittyviä vaatimuksia ”suuremman oikeudella” vedoten ”legitiimeihin turvallisuusintresseihin”.
Näihin haasteisiin voi käytännössä vastata vain liittoutumalla. Olemme nyt osa liittokunnan pelotetta ja kollektiivista puolustusta.
Mitkä ovat Puolustusvoimien painopisteet EU:n puolustusyhteistyössä?
Euroopan unionin sotilaallinen yhteistyö keskittyy oman alueen ulkopuolella tapahtuvaan kriisinhallintaan sekä sotilaallisten suorituskykyjen kehittämiseen. Suorituskykyjen kehittäminen tapahtuu kansallisen kehittämisohjelmamme tarpeiden mukaisesti.
Oma kokonaisuus on Euroopan puolustusteollisuuden kapasiteettiin ja kyvykkyyteen panostaminen. EU-maiden puolustuspanostukset tuottavat sotilaallisia suorituskykyjä ensisijaisesti kansalliseen käyttöön ja vahventavat Euroopan puolustusta.
Unionilla on myös rooli sotilaallisen liikkuvuuden edistämisessä. Kyse on EU:n Military Mobility -hankkeesta, jonka avulla joukkojen ja kaluston liikkuvuutta parannetaan Euroopan alueella.
Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus astui voimaan syyskuun alussa. Mitä uusia mahdollisuuksia ja vaatimuksia tämä tuo Puolustusvoimille?
DCA-sopimus mahdollistaa aikaisempaa joustavamman toiminnan harjoituksissa sekä erityyppisissä turvallisuustilanteissa. Esimerkiksi harjoitusten yhteydessä yhdysvaltalaisten joukkojen kaikkea materiaalia ei tarvitse siirtää Suomeen ja Suomesta pois. Yhteistoiminta nopeutuu ja yksinkertaistuu.
Tällä hetkellä käynnissä on työ sopimuksen toimeenpanoon tarvittavien asiakirjojen laatimiseksi.
Kuva: Nato
Maavoimat järjesti syyskuun alussa paikallispuolustusharjoituksia ympäri Suomea. Näissä harjoituksissa korostuu viranomaisyhteistyö. Miten yhteistyötä Puolustusvoimien ja muiden viranomaisten välillä voisi edelleen kehittää?
Yhteistyötä kehittää nimenomaan yhteinen suunnittelu ja harjoittelu. Tässä on varmaankin aina kehittämismahdollisuuksia paikallisesti ja alueellisesti.
Voimme parantaa esimerkiksi tilannetietoisuuteen liittyviä menetelmiä. Eri organisaatioilla on omat johtamisjärjestelmänsä – ja näin kuuluukin olla – mutta niiden välinen tiedonvaihto voi olla tulevaisuudessa vieläkin tehokkaampaa.
Uusi elementti tietysti on kansainvälisyys: miten liittoutuminen ja syventyvä puolustusyhteistyö näkyvät harjoituksissa ja varautumisessa?
Venäjä on ilmoittanut ”vastatoimista” Suomen Nato-jäsenyyteen ja kertonut muun muassa perustavansa Leningradin alueelle sotilaspiirin, jonne keskitetään joukkoja. Pitääkö suomalaisten olla tästä huolissaan?
Tämä on odotettu ja tavanomainen reaktio. Puheet Suomen aggressiivisesta toiminnasta ja muodostamasta uhkasta ovat tietysti aivan perättömiä. Suomi maksimoi oman turvallisuutensa, ja valmistaudumme puolustamaan omaa maatamme ihan kuten ennenkin, nyt vain muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa.
Seuraamme tarkasti, miten Venäjän asevoimien vahvuus, ryhmitys ja toiminta kehittyvät lähialueellamme. Tällä hetkellä Venäjän painopiste ja huomio on vahvasti Ukrainassa. Sotilaallisen konfliktin riskiä Euroopassa ei voi sulkea pois, mutta tällä hetkellä ei ole näköpiirissä välitöntä sotilaallista uhkaa. Suomalaisten ei tarvitse olla huolissaan.
Laaja-alainen vaikuttaminen tulee todennäköisesti jatkumaan. Tähän varautumisessa kokonaisturvallisuuden näkökulma antaa hyvän lähtöasetelman. On kuitenkin todettava, että valmiuteen ja varautumiseen liittyviä mekanismeja on syytä päivittää ja kehittää koko ajan.
Suomessa on keskusteltu Venäjä-osaamisen vähentymisestä. Millä tolalla on Puolustusvoimien Venäjä-osaaminen?
Venäjä on mielenkiintomme pääkohde. Puolustusvoimien eri organisaatioissa on Venäjä-asiantuntijoita, joiden päätehtävä on seurata Venäjällä tapahtuvaa kehitystä. Eli osaamista tällä saralla on. Kannustan kuitenkin opiskelemaan venäjän kieltä. Venäjä-osaajia tarvitaan myös tulevaisuudessa, ja kielen hallitseminen antaa hyvät lähtökohdat muullekin Venäjän syvemmälle tuntemukselle.
Yhteistyötä eri organisaatioiden ja liittolaisten kanssa on tietysti aina hyvä kehittää.
Vieläkö Puolustusvoimilla riittää resursseja tukea Ukrainaa?
On selvää, että vallitsevassa tilanteessa Ukrainan tukemista on jatkettava.
Puolustusvoimien esityksissä annettavasta tuesta huomioimme aina Ukrainan kriittiset tarpeet sekä Suomen maanpuolustuksen näkökulman. Olemme niin sanottu etulinjamaa, joten arvioimme mahdollisuutemme tukea aina tapauskohtaisesti.
Mitkä ovat mielestänne olleet Ukrainan sodan tärkeimmät opit Puolustusvoimille?
Symmetrisen sodankäynnin taistelukentällä näyttäytyvät rinta rinnan uudet ja perinteiset suorituskyvyt. Esimerkiksi erilaisten droonien, lennokkien ja lennokkiaseiden käyttö on runsasta kaikilla tasoilla. Myös tiedustelu- ja tulenkäyttöketju on tehostunut. Tapa taistella ja suojautua muuttuu taisteluteknisellä ja myös operaatioiden toteuttamisen tasolla. Oikea-aikaisella tilannekuvalla ja sen viiveettömällä jakamisella on yhä suurempi merkitys välittömään taistelun lopputulokseen. On löydettävä toimivat periaatteet perinteisten järjestelmien käyttämiseksi tehokkaasti yhdessä uusien välineiden kanssa. Hieman vanhemmatkin aseet ovat vielä käyttökelpoisia ja tehokkaita oikein käytettynä.
Miten näette Kiinan roolin nykyisessä turvallisuustilanteessa?
Kiina on merkittävä globaali toimija. Kiina pyrkii lisäämään vaikutusvaltaansa erityisesti talouden ja teknologian saroilla. Sen asevoimien uudistamisen ja suorituskyvyn kasvattamisen tavoitteena voi arvioida olevan johtava asema myös sotilaallisesti.
Sillä miten Kiina toimii Tyynenmeren alueella on myös vaikutusta Euroopan turvallisuuteen. Kiinan sotilaallinen vahvistuminen johtaa siihen, että Yhdysvallat joutuu vahventamaan omaa sotilaallista läsnäoloaan tuolla alueella. Euroopan valtioiden on tämänkin takia vahvistettava puolustustaan ja otettava suurempi vastuu maanosamme turvallisuudesta.
Ukrainan tilanteen kehittymisellä on keskeinen merkitys Suomen turvallisuusympäristön kehitykselle. Venäjän kyky käydä sotaa Ukrainassa riippuu paljon sen saamasta tuesta Kiinasta, Iranista ja Pohjois-Koreasta. Kiina haluaa myös olla toimija Arktisella.
Syyskuun Maanpuolustus-lehden teemana on Lähi-itä. Mikä on sotilaallisen kriisinhallinnan tulevaisuus Lähi-idässä ja millainen on Suomen rooli?
Toistaiseksi Suomi jatkaa vahvaa osallistumaistaan Lähi-idän kriisihallintaan. Seuraamme tilanteen kehitystä ja teemme tarvittavat johtopäätökset joukkojen käytöstä tämän analyysin perusteella. Rauha Lähi-idässä on kaikkien etu. Suomalaiset kriisinhallintajoukot ovat vakauttamassa alueen tilannetta.
Mikä on päällimmäinen muisto omalta maanpuolustuskurssiltanne?
Kurssilaisten halu osallistua ja oppia. Kurssini ei tässä suhteessa varmaankaan ollut ainutlaatuinen, mutta tämän äärelle on aina hyvä pysähtyä. Kyseessä on suomalaisen yhteiskunnan varautumisen ja valmiuden voimavara.
Haastateltava
Kenraali Janne Jaakkola otti vastaan Puolustusvoimain komentajan tehtävät 1. huhtikuuta 2024. Tätä ennen hän toimi Puolustusvoimien strategiapäällikkönä 2023–2024, Pääesikunnan suunnittelupäällikkönä 2021–2022 ja logistiikkapäällikkönä 2018–2020. Jaakkola on suorittanut 175. maanpuolustuskurssin ja on kurssinsa pääsihteeri.
