Itämeren alueen hyvinvointi syntyy ulkomaankaupasta.
Itämeren alue on monin tavoin ainutlaatuinen. Itämeren rannoilla sijaitsee kaksi Euroopan suurinta taloutta – Saksa ja Venäjä. Saksa on maailman kolmanneksi suurin ulkomaankauppamahti Kiinan ja USA:n jälkeen. Venäjä puolestaan on maailman suurin energian viejä, ja Itämeri on sen tärkein energian vientireitti. Ei myöskään sovi unohtaa, että Natolla ja Venäjällä on yhteistä maarajaa vain Itämeren alueella.
Itämeren maissa ulkomaankaupan ja bruttokansantuotteen (BKT:n) suhde on korkea eli maat ovat erittäin riippuvaisia ulkomaankaupasta. Suomi ei ole poikkeus, mutta ulkomaankauppariippuvuutemme on vähäisempää kuin yleisesti luullaan. Itämeren maista ainoastaan Norja ja Venäjä ovat Suomea vähemmän riippuvaisia ulkomaankaupasta.
Maailman kymmenen suurimman talouden joukossa Saksa on ylivoimaisesti eniten riippuvainen ulkomaankaupasta – USA vastaavasti vähinten. Saksan ulkomaankaupan arvon suhde maan bruttokansantuotteen arvoon on hieman yli 70 prosenttia. USA:ssa tämä tunnusluku on vain 21. Ulkomaankaupan vähäinen rooli USA:n taloudessa ilmenee maan nykyisen presidentin nuivana suhtautumisena vapaakauppaan ja hänen protektionistisina päätöksinä.
Mikäli Itämeren alueen globaalit toimijat eli Saksa ja Venäjä jätetään tarkastelusta pois, käy ilmi, että Itämeren maiden ulkomaankaupasta lähes puolet käydään alueen sisällä. Suomi on malliesimerkki, sillä puolet maamme ulkomaankaupasta, ulkomaisista investoinneista ja ulkomaan matkailusta toteutuu Itämeren alueella.
Saksan rooli Itämeren maiden keskinäisessä kaupassa on merkittävä. Keskimäärin 15 prosenttia maiden ulkomaankaupasta käydään Saksan kanssa. Vahvan Saksa-kytköksen takia maailmantalouden heilahdukset heijastuvat voimakkaasti myös Itämeren alueelle.
Toisaalta Itämeren maiden keskinäisriippuvuus voi olla pieni pelastusrengas talouden myllertäessä maailman muissa osissa. Keskinäisriippuvuuden heikkous on tosin se, että riippuvuus toimii luotettavammin normaaliolosuhteissa kuin poikkeusoloissa. Keskinäisriippuvuuden toinen valuvika on se, että se toimii vain väliaikaisesti autoritääristen valtioiden kanssa, koska ne käyttävät hyväkseen toisen osapuolen riippuvuutta ennemmin tai myöhemmin. Näin on käynyt esimerkiksi Valko-Venäjän ja Venäjän välillä, sillä Venäjä on tänä vuonna supistanut energiatoimituksiaan Valko-Venäjälle painostaakseen sen johtoa ennen elokuussa pidettäviä presidentinvaaleja.
Suomen tulisi ottaa opiksi muiden virheistä ja systemaattisesti vähentää riippuvuuttaan energiantuonnista Venäjältä. Suomi on EU-jäsenmaista Liettuan jälkeen toiseksi riippuvaisin Venäjän-tuonnista.
Maailmantalouden myllerryksen vaikutuksia Itämeren alueella
Maailmantalous on tällä vuosituhannella kasvanut keskimäärin kolmen prosentin vuosivauhtia. Kasvu on tyssännyt vain vuonna 2009, jolloin USA:sta alkunsa saanut finanssikriisi supisti maailmantaloutta parin prosentin verran. Ulkomaankaupasta riippuvaiset Itämeren maat kärsivät globaalista finanssikriisistä muuta maailmaa enemmän. Itämeren alueen maissa BKT supistui vuonna 2009 keskimäärin reilut seitsemän prosenttia.
Vuonna 2014 alkaneiden Venäjä-pakotteiden merkitys Venäjän taloudelle on ollut vähäinen vuoden 2009 finanssikriisiin verrattuna, jolloin Venäjän talous sukelsi kahdeksan prosenttia. Vuonna 2015 Venäjän BKT supistui vain kaksi prosenttia. Tämän jälkeen maan talous on alkanut pikkuhiljaa kasvaa. Öljyn hinnan romahdus tämän vuoden maaliskuussa ei heiluta vain Venäjän taloutta, vaan myös velkaisten liuskeöljy-yritysten taloutta Yhdysvalloissa.
Venäjä-pakotteiden vaikutus Itämeren alueen muihin maihin on kokonaisuudessaan ollut pieni, joskin tietyt teollisuuden alat, kuten elintarviketeollisuus, ovat kärsineet huomattavasti. Esimerkiksi Suomen elintarvikevienti Venäjälle on tippunut 400 miljoonasta eurosta vajaaseen 100 miljoonaan euroon vuosien 2013 ja 2019 välillä. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä alleviivata, että Suomen elintarviketeollisuus on onnistunut löytämään korvaavia markkinoita muualta, minkä ansiosta elintarvikevientimme kokonaisarvo ylitti viime vuonna vuoden 2013 tason.
USA:n ja Kiinan kauppasota on lisännyt epävarmuutta keinoista, joilla USA tulee suojamaan kotimarkkinoitaan myös muiden maiden yhtiöiltä. Vaikka Yhdysvaltain tulevia toimia on vaikea ennakoida, on mielenkiintoista havaita, että esimerkiksi Saksan vienti Yhdysvaltoihin kasvoi viime vuonna viitisen prosenttia. Suomen vienti sinne puolestaan nousi reilut 10 prosenttia.
Lähestyvän brexitin vaikutusta Itämeren alueen talouteen on mahdotonta arvioida, sillä Ison-Britannian erosopimuksen sisältö on vielä avoin. Itse kuitenkin uskon, että EU ja Iso-Britannia kykenevät löytämään ratkaisun, joka ei tarpeettomasti häiritse taloudellista yhteistyötä EU-maiden ja Ison-Britannian välillä. Arvioitaessa brexitin vaikutuksia ei tule unohtaa, että Iso-Britannia muodostaa keskimäärin kuutisen prosenttia Itämeren maiden viennistä ja kolmisen prosenttia niiden tuonnista.
Koronaviruspandemian vaikutus Itämeren alueen talouteen riippuu lopulta siitä, miten vaikeaksi pandemia kehkeytyy, kuinka kauan se kestää ja onko mahdollisesti uusia pandemia-aaltoja tulossa. Oli pandemian vaikutus talouteemme mikä tahansa, vaikuttaa valitettavan todennäköiseltä, että maailmankauppaan nuivasti suhtautuvat valtiojohtajat saavat pandemiasta lisäinspiraatiota protektionistiseen politiikkaansa. Pandemian jälkeen maailmanjärjestys ja maailmantalous ovat eri asennossa.
Kirjoittaja
Kari Liuhto on Turun yliopiston kauppakorkeakoulun kansainvälisen liiketoiminnan professori ja Pan-Eurooppa Instituutin johtaja.
