Itämeri ja sen tila ovat referenssipisteitä maailman tilasta ja omista toimistamme. Jopa koronakriisi linkittyy siihen.
Irlannin kokoinen hapeton alue meren pohjassa ja jokakesäiset levämatot kertovat karua kieltä välinpitämättömyydestämme ja ennen kaikkea ymmärtämättömyydestämme. Myös edistystä on tapahtunut, mutta sen havaitseminen on hitaampaa.
Merkkejä paremmasta tilasta on näkyvissä jo esimerkiksi Suomenlahdella ja Kaliningradin edustalla. Itämeren tilaa seuraavan kansainvälisen HELCOM-komission 1992 kirjatusta päästöongelmalistan 132 hotspot-kuormittajasta suurin osa on jo voitu vetää yli. Suomen alueella hotspot-kohteita on jäljellä alkuperäiseltä listalta enää yksi, maatalouden hajakuormitus Saaristomeren alueella. Metsäojituksen vesistökuormituksesta tulevan uuden tutkimustiedon perusteella uusi varsin merkittävä päästölähde on tosin juuri nousemassa tietoisuuteemme.
Listasijoituksesta huolimatta maatalouden käytännöissä on paljon tapahtunut positiivista muutosta. Lisää toivoa tuo maatalouden sisäinen liikehdintä, joka on käynnissä regeneratiivisen eli uudistavan maatalouden suuntaa. Hyödynsaajina ovat paitsi viljelijät, myös Itämeri ja ympäristö laajemminkin.
Ruokaturvan ja kriisinkestävyyden vuoksi Itämeren etu ja maanpuolustuksen tavoitteet kulkevat yhtä jalkaa uudistavan maatalouden suuntaan. Koronakriisin myötä ruoantuotannon ja kotimaisen maatalouden merkitys toimivalle yhteiskunnalle nousi hyvästä syystä valokeilaan.
Koronakriisi paljastaa ongelmakohtia
Epidemiologit ennustivat koronan tyyppisen pandemian tulon jo vuosia sitten, koska he ovat seuranneet ihmisen aiheuttamaa luonnon köyhtymistä ja ekosysteemien hävittämistä. Korona ei vain tapahdu ihmiskunnalle, me olemme itse toiminnallamme saaneet sen aikaan.
Täsmälleen vastaavalla tavalla rakennamme toiminnallamme seuraavia aivan yhtä konkreettisia kriisejä. Ilmastonmuutos, vesistöjen rehevöityminen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ovat laajoja kehityskulkuja, mutta niiden mukanaan tuomat paikalliset seuraukset ja globaalissa järjestelmässä seurausten seuraukset voivat tehdä nykyisistä poikkeusoloista tulevaisuuden normaalin.
Ekologit tietävät, että holtittomasti levinneet, ekosysteemin kantokykyä koettelevat populaatiot yleensä tasaantuvat tasolle, jolla ekosysteemi pystyy niitä kannattelemaan. Ihmiskunnan massatuho ei ole kuitenkaan väistämätön; koska se, että koettelemme planeetan kantokykyä ei johdu pelkästään populaatiomme kasvusta vaan myös kulutuksemme kasvusta. Ja ennen kaikkea koska ihmisillä – toisin kuin monilla lajeilla – on kyky radikaalisti muuttaa toimintaansa.
Ruoantuotantojärjestelmä on yksi tärkeimmistä osa-alueista, jossa muutosta tarvitaan, jos haluamme varautua tulevien kriisien varalta ja hillitä kriisien määrää tulevaisuudessa. Maatalouden toimilla voidaan vaikuttaa niin ilmastonmuutoksen hillitään, biodiversiteettikatoon kuin rehevöitymiseenkin. Mahdollisuudet muutokseen ovat maataloudessa onneksi suuret. Maanviljelijät ovat työhönsä ainutlaatuisen sitoutuneita, näkevät muutokset omassa ympäristössään nopeasti ja haluavat jättää tilansa hyvässä kunnossa seuraavalle sukupolvelle. Yhteiskunta säätelee ja tukee maataloutta. Sillä on hyvä mahdollisuus ohjata maataloustuotantoa kriisejä paremmin kestävään ja kriisejä ehkäisevään suuntaan.
Kokonaisvaikutusten – ja myös Itämeren kannalta – merkitystä on etenkin maan kohtelulla. Hyvinvoiva maaperä pidättää ravinteita, sitoo ja varastoi hiiltä ilmakehästä ja tuottaa satoja myös ääriolosuhteissa. Maaperään panostamisen voi nähdä pääoman järkevänä hoitona.
Maan kasvunkunnon heikkenemistä kompensoidaan nyt usein keinolannoitteilla, sen sijaan että parannettaisiin maaperän kuntoa ja vähennettäisiin samalla ravinnevalumia. Huoltovarmuuden kannalta taas on merkittävää, että keinolannoitteet ja niiden tuotannossa käytettävä energia ovat pitkälti tuontitavaraa. Tätä ei ole mukana laskelmissa Suomen 80 % ruokaomavaraisuudesta. Erityisen hullua tämä on siksi, että Suomessa syntyy arvioiden mukaan riittävä määrä ravinteita kotimaisen maatalouden tarpeisiin, jos ne vain kierrätettäisiin. Biokaasulla olisi tässä palapelissä myös roolinsa, sivuvirtajätebiomassojen käsittelyssä, energian tuotannossa kuin ravinteiden kestävässä kierrätyksessäkin.
Kuva: BSAG/110th Street Productions
Kokonaisvaltainen näkemys, käytännön teot
Itämeren ongelmien – ja niiden ratkaisujen – linkittyminen laajempiin kehityskulkuihin on ollut lähtökohtana Baltic Sea Action Group -säätiön (BSAG) toiminnalle alusta alkaen. Mottomme onkin ”kokonaisvaltainen näkemys, käytännön teot”. Itämeren rehevöityminen kiihtyy ilmastonmuutoksen vuoksi entisestään. Jos taas luonnon monimuotoisuus toimisi Itämeressä kunnolla meri todennäköisesti sitoisi itseensä enemmän hiiltä ja ravinteita, mikä hillitsisi ilmastonmuutosta ja sinilevien kasvua.
Suunta on siis otettava todella kunnianhimoisten tavoitteiden mukaan, ja pienten tekojen taustalla on pidettävä näkyvissä järjestelmätason muutokset. Tämän kaliiberin toimia ei kukaan pysty edistämään ilman laajaa yhteistyötä. Siksi tarvitaan toimia ja yhteistyötä virkamiesten, tutkijoiden, yritysten ja erilaisten toimijoiden kuten viljelijöiden kanssa.
BSAG:n toiminta keskittyy tällä hetkellä kolmeen teemaan alueeseen
- rehevöitymisen ja ilmastonmuutoksen hillintä
- meriluonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja
- ympäristöriskien hallinta merellä.
Kuva: Mats Westerbom/Metsähallitus
Isoin toimintakokonaisuus Carbon Action edistää juuri uudistavaa maataloutta, joka sitoo hiiltä maaperään ja hillitsee ilmastonmuutosta ja rehevöitymistä. Carbon Action on saanut mukaan sata pilottimaatilaa, ruokaketjun yrityksiä ja useita huipputason tutkimushankkeita. Carbon Action kokonaisuus kiinnostaa paljon kansainvälisesti ja epäilemättä Suomella on tässä esimerkillään mahdollisuus nousta kokoaan suuremmaksi toimijaksi.
Meriluonnon vedenalaisen monimuotoisuuden suojeleminen on toinen BSAG:n painopiste. Vedenalaisen luonnon arvoalueet on kartoitettu hyvin ympäristöhallinnon VELMU-hankkeessa kymmenen vuoden aikana, ja nyt BSAG nopeuttaa näiden arvoalueiden suojelemista. Yksityisen suojelun pilottikohteena toimii Gullkronan saari Saaristomerellä.
Ympäristöriskit merellä on laaja teema, jossa BSAG:lla käynnistyi juuri uusi hanke meriliikenteen päästöihin liittyen. Vaikka meriliikenteen päästöt ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä, alukset voivat edelleenkin purkaa laillisesti jätevesiä ja ruokajätettä Itämereen. Hankkeessa etsimme yhdessä meriklusterin toimijoiden kanssa parhaita käytäntöjä harmaiden vesien ja ruokajätteen vastuulliseen käsittelyyn. Harmaat vedet sisältävät fosforia ja typpeä, ja mukana on myös mikromuoveja ja haitallisia bakteereja. Hienonnettu ruokajäte on sellaisenaan kasvualusta mikrobeille ja bakteereille, mikä lisää biologista hapenkulutusta ja rehevöitymistä. Kiertotalouden näkökulmasta ruokajäte olisi järkevä käyttää esimerkiksi uusiutuvien polttoaineiden valmistukseen, missä on suuri kysyntä kaikille tähteille.
Näitä käytännön tekoja tarvitaan, jotta Itämeren tila ottaisi harppauksen parempaan suuntaan. Tässä tekstissä mainitut kompleksiset vaikutusketjut eivät näy hotspot-listalla, mutta niitä parantamalla luomme parempia elinolosuhteita myös itsellemme ja seuraaville sukupolville.
Kirjoittaja
Ilkka Herlin on Itämeren ekologisen tasapainon palauttamista edistävän Baltic Sea Action Group -säätiön perustajajäsen ja hallituksen jäsen.
