Joukkoistettu häirintä ja maalittaminen

Tuhovoimainen kansalaistaito

Yksi pysäyttävimmistä psykologisen sodankäynnin kuvauksista löytyy Luke Hardingin kirjasta Mafiavaltio. Kirjassa käsitellään myös Stasin ”operatiivista psykologiaa” ja sen kohteita. Zersetzungin tarkoituksena oli kalvaa Stasin poliittisia tai ideologisia vihollisia, aiheuttaa sekaannuksia heidän työ- ja yksityiselämäänsä, ja kaikin tavoin sotkea heidän elämäänsä niin, etteivät he kyenneet jatkamaan ei-toivottua toimintaansa. Kohteesta hankittiin tietoja, joiden avulla hänen uransa, perhesuhteensa ja maineensa voitiin tuhota. Kirjassa esitelty herra J koki jotakin tällaista:

”Hra J menetti ajokorttinsa. Kuukausia myöhemmin hän löysi kylänsä puissa roikkuvia nimettömiä lappuja, joissa ilkuttiin hänelle. Hra J:lle koitui vaikeuksia töissä. Lopulta poliisi pidätti hänet ja hankki hänelle tuomion varkaudesta, johon hän ei ollut syyllistynyt. Hra J:lle nämä tapahtumat olivat häiritseviä, summittaisia ja selittämättömiä. Hänellä ei ollut hajuakaan, että niistä vastasi Stasi.” (Luke Harding, Mafiavaltio)

Vuoden 2021 maailmassa ei tarvitse enää ripustaa lappusia puihin tuhotakseen vihamiehensä maineen. Käyttäjätunnus somepalveluihin ja keskustelufoorumeille riittää. Palveluiden digitalisoituminen on huolehtinut siitä, että perusteettoman lastensuojeluilmoituksen, rikosilmoituksen tai kantelun voi tehdä muutamassa minuutissa kuka tahansa, tarvittaessa nimettömästi. Internetin palvelut ja digitalisoidut tietokannat tarjoavat erinomaisen lähteen häirintään tarvittavien tietojen hankkimiselle, ja tarvittaessa tiedonhankinnan voi joukkoistaa tai yksinkertaisesti vain ostaa. Näitä keinoja käytetään sumeilematta omia ideologisia vastustajia vastaan ja häirintää joukkoistetaan julkisiksi hyökkäyksiksi yksityishenkilöitä ja työtään tekeviä viranhaltijoita vastaan myös Suomessa. Tällainen toiminta, eli niin sanottu maalittaminen, voidaan luokitella informaatiovaikuttamiseksi. Se on tahallisen harhaanjohtavaa, oikeudetonta ja aiheuttaa kohteessaan vakavia häiriöitä. Se, mikä oli ennen mahdollista lähinnä totalitarististen valtioiden koneistoille, on nopeasti normalisoitumassa kyseenalaiseksi kansalaistaidoksi.

 

Politisoitunutta kiusaamista

Käsitteenä maalittaminen on tietenkin politisoitu nopeasti. Ongelmana nähdään erityisesti se, että maalittamista ei löydy rikoslaista eikä se siten ole rikosnimike. Kriitikoiden mukaan koko käsitettä ei näin ollen tulisi käyttää. Maalittamista kuitenkin käytetään yläkäsitteenä joukkoistetulle ja oikeudettomalle häirinnälle vastaavalla tavalla, kuin koulukiusaamista käytetään yläkäsitteenä koulussa tapahtuvalle henkiselle ja psyykkiselle väkivallalle. Toisin kuin maalittamisen käsite, koulukiusaamisen käsite ei ole politisoitunut. Näin ollen sen käyttöä yhteiskunnallisessa keskustelussa ei nähdä ongelmana huolimatta siitä, ettei se ole rikosnimike.

Hieman vastaava eipäs–juupas-keskustelu alkoi vuonna 2014, kun niin sanottu trollaaminen nousi keskusteluun Venäjän aloitettua operaationsa Ukrainassa ja laajemmin sosiaalisessa mediassa. Samaan aikaan, kun Suomessa jopa poliitikkojen suulla suitsittiin keskustelua sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta systemaattisesta vaikuttamisesta, Venäjä lähetti etujoukkonsa Yhdysvaltoihin valmistelemaan vuoden 2016 presidentinvaaleihin kohdistuvaa vaikuttamiskampanjaa. Kun tilannekuva vaikuttamisen laajamittaisuudesta ja vakavuudesta lopulta alkoi selkeytyä, syytökset ”trollihysteriasta” vähitellen hiipuivat.

Keskustelun suitsimisen sijaan on tärkeää määritellä maalittamista ja tutkia, kuinka laaja-alaisesta ilmiöstä on kysymys ja millä tavoin se vaikuttaa kansalaisyhteiskuntaan, viranomaistyöhön sekä demokratiaan laajemmin. Kuitenkin kaikkia ilmiöön liittyviä tutkimuksia ja selvityksiä on seurannut osin aggressiivinen vastaanotto julkisessa keskustelussa, mikä tekee selväksi sen, että kaikille tämän vihamielisen ja vahingollisen ilmiön tutkiminen ei sovi. Vihapuheen ja maalittamisen käsitteiden lisäksi myös sananvapaus on sanana politisoitunut uudella tavalla.

Kuvassa poliisin hihatunnus ja nimitarra, jossa tunnisteena numero nimen sijalla.
Poliisin virkapuvussa voi nykyisin käyttää sukunimen sijaan muuta yksilöivää tunnistetta, kuten numerosarjaa. Pohdinnassa on samanlainen muutos myös virkamerkin kohdalla. Uudistuksen taustalla on poliiseihin kohdistuva maalittaminen.
Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva

Mihin katosi ajatusten tori?

Perinteinen ajatus yhteiskunnasta ”ideoiden markkinapaikkana” ei voi toteutua, jos ajatuksiaan ja ideoitaan julki tuova joutuu toistuvasti poliittisesti motivoituneen häirinnän kohteeksi. Runoilija John Miltonin mukaan puhetta ei tarvitse rajoittaa, koska vapaa ja avoin kohtaaminen tuottaa totuutta. Presidentti Thomas Jeffersonin tiedetään todenneen, että mielipidevirheitä voidaan sietää silloin, kun järjellä on mahdollisuus torjua sitä. Nämä ajatukset tuntuvat vahvistavan ajatusta siitä, että poliittisten kilpailijoiden ja laillista yhteiskuntajärjestystä valvovien viranomaisten hiljentämiseen ja häiritsemiseen tähtäävä toiminta ei kuulu yhteiselle markkinapaikalle, sillä aivan kuten propagandakin, ne ovat likaisia keinoja oman viestin kauppaamiseksi ja muiden ulos savustamiseksi. Joukkoistettu häirintä ja maalittaminen ovat ensisijaisesti sananvapauden rajoittamiseen pyrkiviä keinoja, jotka heikentävät demokratian toimintamahdollisuuksia.

Maalittamisesta ja häirinnästä käytävää keskustelua sekä sen vaikutusten tutkimusta on tärkeää jatkaa. Kyseessä on informaatiovaikuttamisen muoto, joka on disinformaation tapaan normalisoitunut nopeasti osaksi sosiaalisen median kulttuuria ja julkista keskustelua. Tässä keskustelussa tulisi kuitenkin muistaa se, että mikäli maalittaminen ja häirintä eivät tuota tuloksia, ne muuttuvat turhiksi. Niinpä voimavarojen ja julkisen tuen suuntaaminen maalittamisen kohteiden tukemiseen ja heidän kokemiensa vahinkojen korjaamiseen voi olla nopein keino vähentää maalittamisen aikaansaamia yhteiskunnallisia haittavaikutuksia. Työnantajien on syytä tarkastella työsuojeluohjeitaan ja sisällyttää niihin myös maalittamisen kaltaisiin uhkiin varautuminen. Monin paikoin maalittaminen kuitenkin täyttää jo nykyisen rikoslain tunnistamien rikosten tunnusmerkit, joten tärkeää on myös soveltaa jo voimassa olevaa lakia demokratian toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi.

Kirjoittaja

Saara Jantunen työskentelee Puolustusvoimien tutkimuslaitoksessa informaatioympäristön analyysiin erikoistuneena tutkijana.

Lisää aiheesta:

Kuusi venäläistä hävittäjää vapauttaa harmaalle taivaalle Venäjän lipun värit. Etualalla näkyy Pyhän Vasilin katedraalin torni.

Venäjä ja demokratia

Venäjän demokratiakokeilun ensimmäinen erä tuli tiensä päähän 2020 Venäjän perustuslakimuutoksen myötä, mutta ehkä kaikkia demokratian siemeniä ei sittenkään ole saatu poistetuksi.

Lue artikkeli »

Eurooppalaisen demokratian haasteet

Eurooppalaisen demokratian todelliset haasteet eivät kuitenkaan ole viime vuosina olleet niinkään institutionaalisia vaan pikemminkin poliittisia – koko liberaalin demokratiamme perusteita haastava poliittisen populismin nousu.

Lue artikkeli »