Mikko Leskelä & Jaakko Luomaranta:
Avoin strategia / Suljettu strategia. Miten strategiaa tulisi tehdä avoimuuden aikakaudella?
Alma Talent 2023.
Heti alkuun on syytä antaa vahva lukusuositus Mikko Leskelän ja Jaakko Luomarannan tuoreelle kirjalle ”Avoin strategia – Suljettu strategia, miten strategiaa tulisi tehdä avoimuuden aikakaudella?”. Kirja on tullut tänä vuonna luettua nyt kahteenkin kertaan, ja kirja kyllä kesti hyvin molemmat lukukerrat.
Aihe on tärkeä, kirja on hyvin kirjoitettu, teksti on sujuvaa ja kirjoittajien tapa yhdistää teoriaa käytäntöön ja haastatteluihin melko nopeilla leikkauksilla toimii. Erikoista kyllä, kirjan poikkeuksellisen paksu paperi herätti kiitollisuutta. En ole moisiin aiemmin kiinnittänyt edes huomiota, mutta tämä kirja osoittaa, että sillä on merkitystä. Miten, sen voi kukin huomata vain lukemalla painetun kirjan itse.
Kirjoittajat tuntevat aiheensa perin juurin, mutta he ovat siitä huolimatta onnistuneet luomaan teoksen, jonka ymmärtäminen ei vaadi juurikaan aiempaa strategiatieteen osaamista tai kokemusta. Kirjan edetessä tarpeelliset välttämättömyydet Michael Porterin kilpailustrategiasta aina avoimuuteen pörssilainsäädännön kannustamana tai rajoittamana on avattu erityisissä ”syvenny”-ikkunoissa. Ratkaisu on toimiva. Erityistä vaivaa on nähty lähteiden avaamisessa perinteistä lähdeluetteloa laajemmin. Aktiivinen lukija kiittää, tämä kun antaa suuntaa aiheesta kiinnostuneiden omatoimiselle jatko-opiskelulle.
Kirjan aihe on selkeästi se, mitä otsikko lupaakin, eli avoimen strategian toimivuuden pohtimista avoimuuden aikakaudella. Strategiatyö on viisaasti jaettu osiin, koska avoimuus toimii hyvin eri tavoin esimerkiksi suunnittelussa kuin vaikkapa päätöksenteossa tai jalkauttamisessa. Hyvin on myös pohdittu koko strategia-sanan määritelmällistä epämääräisyyttä. Aihepiirin kokonaisuus ei siis ole millään muotoa täysin kirkas, mutta se ei ole estänyt kirjoittamasta aiheesta minun silmiini kirkasta teosta.
Erityisen tervetullutta tässä kirjassa on ollut jättää tämän tyyppisille johtajaoppaille kovin tyypillinen saarnaaminen vähemmälle. Kirja ei väitä kertovansa ainoaa totuutta, se ei edes esitä yhtä ainoaa ratkaisua, vaan kokoaa yhteen puolesta ja vastaan argumentteja lukijan iloksi ja arvioitavaksi. Ja juuri näinhän maailma toimii, jokainen esimerkki ei sovi jokaiselle, ja kovin idealistiset ismit jäätyvät helposti käytännön haasteisiin.
Kirjoittajat ovat myös ehtineet saada mukaan sekä pandemian että Ukrainan sodan heijastukset strategiatyöhön. Viime vuosikymmenen paikoin hurmoksellinen avoimuuden korostaminen vaikuttaa kieltämättä naiivilta, kun globalisaation aika kääntyy geopolitiikan valtataisteluiden aikaan. Avoimuus on aiempaa enemmän uhka ja vähemmän mahdollisuus.
Kirjan ehdottomia helmiä ovat avoimesti ja osuvasti aiheesta puhuvat yritysjohtajat Woltista OP-ryhmään. Erittäin runsas haastatteluiden määrä ja erilaisten ratkaisujen esittely eri yrityksissä korostaa räätälöinnin merkitystä strategiatyössä. Kullekin organisaatiolle soveltuu omanlaisensa ratkaisu, jonka rakentamisessa muilta voi toki oppia, vaikka suora kopiointi ei toimisikaan. Näinhän maailma toimii ylipäätään, myös muilla yrityskulttuurin osa-alueilla.
Itse ilahduin edesmenneen Esko Kilven maininnasta. Julkisuudessa hiukan vähälle huomiolle jäänyt Kilpi oli aikansa merkittävimpiä organisaatiokulttuurin ja strategiatyön ajattelijoita, ja hänen pohdintansa tulevat olemaan ajankohtaisia vielä pitkään.
Kirjassa on käytetty esimerkkejä maanpuolustuksesta niin Suomesta kuin USA:sta. Tämä on hyvinkin perusteltu ratkaisu sekä strategiatyön sotilaallisen alkuperän että maailman muutoksen näkökulmasta. Kirja myös houkutti palaamaan uudelleen vanhojen klassikoiden, erityisesti Carl von Clausewitzin pariin. Hyvää luettavaa tämän teoksen rinnalla.
Haastatteluihin perustuvassa kirjassa on toki heikkoutensa verrattuna kirjaan, joka olisi perustunut tutkimukseen. Moni kohdeyhtiö pääsee turhankin helpolla, esimerkiksi Nokian nousua huomattavasti kiinnostavampaa olisi ollut kuulla analyyttisempaa pohdintaa mobiilitoiminnan romahduksesta. Myös OP-ryhmän eittämättä onnistunut käänne uuden toimitusjohtajan myötä jäi hiukan ilmaan, kun edellisen toimitusjohtajan hyvinkin innovatiivinen tapa hahmottaa aiemmin tulevaisuuden kasvumahdollisuuksia ei saanut puolustajaa. Selvää silti on, että näin laaja-alainen yleisesitys strategiatyön suurista kysymyksistä ei olisi ollut mitenkään mahdollinen, jos jokaiseen sivutarinaan olisi lähdetty rakentamaan syvällistä, akateemista tutkimukseen perustuvaa analyysia. Kokonaisuuden haltuunotto on selkeästi arvokkaampaa kuin muutamat kevyesti kartoitetut esimerkit.
Kirja pitää sisällään myös lukuisia hyviä suosituksia lukemisen arvoisista kirjoista. Itse tartuin kirjan innoittamana Gary Hamelin uutuuteen, eikä sekään ollut pettymys.
Kenelle kirja on tarkoitettu? Sanoisin että melko lailla kaikille strategiasta kiinnostuneille. Heille, jotka eivät vielä kovin hyvin ole saaneet rakennettua mieleensä kokonaiskuvaa siitä, missä strategiatyöstä on kyse, kirja tarjoaa hämmentävänkin laajan, tiiviin ja ajankohtaisen tilannekuvan strategioiden ihmeelliseen maailmaan. Heille, joille strategiatyön teoriat ovat jo tuttuja, kirja tarjoaa lukuisia tuoreita esimerkkejä viime vuosien ajoilta Suomen tärkeimpien yhtiöiden strategiatyöstä.
Tämän kirjan kirjoittaminen ei ole mahdollista ilman syvällistä osaamista sekä teoriasta että käytännöstä. Arvaan että myös yhdessä kirjoittaminen on ollut hyvinkin arvokasta lopputuloksen kannalta, yksin kirjoittaen tämä kokonaisuus olisi tuskin syntynyt. Myös suhteilla on ollut merkitystä, moni keskustelu olisi jäänyt varjoksi nyt nähdystä, jos keskustelija ei olisi entuudestaan tuntenut kirjailijoita.
Kumpi vaihtoehto sitten on parempi, avoin vai suljettu strategia? Sen kirja jättää jokaisen lukijan oman tulkinnan varaan. Oma tulkinta jääköön kertomatta, jossei muuta niin kirjan lukemisen jännitteen säilyttämiseksi.
Kiitos kirjoittajille, harvinaista herkkua lukea tasokasta suomenkielistä popularisoitua tieteellistä johtamisopasta. Näitä tarvitaan.
Kirjoittaja
Mikael Jungner on Kreab Helsinki -viestintätoimiston toimitusjohtaja. Hän on suorittanut 175. maanpuolustuskurssin.
