Monipuolisesti maanpuolustustahdosta

Teemu Häkkinen, Miina Kaarkoski, Jouni Tilli (toim.): Maanpuolustustahto Suomessa.
Gaudeamus 2020. 309 s.

Maanpuolustustahto Suomessa -kirjan kansi.

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) klassinen maanpuolustustahtoa mittaava – aikoinaan Ruotsista lainattu – kysymys kuuluu: ”Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta”? Teemu Häkkisen, Miina Kaarkosken ja Jouni Tillin toimittamassa teoksessa on lähdetty pohtimaan maanpuolustustahtoon liittyviä seikkoja tuota klassikkokysymystä syvällisemmin, laajemmin ja monikerroksisemmin. Näkökulmina ovat mm. historia, politiikka, sukupuolet ja -polvet, arvot ja käsitteet. Kirjassa analysoi maanpuolustustahtoa peräti 13 eri tutkijaa.

Kirjasta saatavana keskeisenä viestinä on, että yhden kysymyksen avulla saatava tulos ja siihen keskittyminen on hyvin rajoittunut tapa tarkastella kansalaisten asenteita – vaikka pitkällä aikasarjalla on toki oma arvonsa. Maanpuolustustahtokysymykset jättävät jälkeensä joka tapauksessa paljon tulkinnanvaraisuutta ja epämääräisyyttä.

Teoksessa lähdetään liikkeelle perusfaktoista. Kuten tiedämme, perustuslain mukaan kaikki Suomen kansalaiset ovat maanpuolustusvelvollisia. Tällä hetkellä kuitenkin vain noin 70 % miespuolisesta ikäluokasta ja vapaaehtoisesti 1–3 % naisista suorittaa varusmiespalveluksen, joten maanpuolustustahdon kehittyminen ja siihen liittyvien tekijöiden analysointi on varsin ajankohtaista. Siitä hyötyy myös parhaillaan työskentelevä, yleisen asevelvollisuuden tulevaisuutta pohtiva parlamentaarinen komitea. Maanpuolustustahtoa onkin erittäin vaikea, ellei mahdotonta irrottaa yleisestä asevelvollisuudesta. Kumpaakin on kirjassa perusteellisesti kuvatulla tavalla käytetty kansakunnan rakentamisessa ja kansalaisten yhteenkuuluvaisuudentunteen lisäämisessä.

Kirjassa analysoidaan kiintoisasti myös maanpuolustusdiskurssin historiallista kehitystä. Vuonna 1960 perustetun Henkisen maanpuolustuksen komitean näkökulma maanpuolustustahtoon oli ideologinen. Keskiössä oli vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään kohdistuva uhka. Kylmän sodan ydinaseuhkaa vastaan ei välttämättä riittänyt pelkkä Puolustusvoimien olemassaolo vaan koko yhteiskuntaa oli pyrittävä valmistamaan puolustusta silmällä pitäen. Lisäksi kylmän sodan aikana maanpuolustukseen ja maanpuolustustahtoon liittyvät asiat olivat väistämättä myös osa ulkopolitiikkaa.

Kuusikymmentäluvun loppupuolella asevelvollisuuden vastustaminen nousi poliittiseen keskusteluun. Tuolloin tapahtuikin suomalaisessa yhteiskunnassa murros, jonka seurauksena sotakokemuksiin vetoamisen legitimiteetti alkoi vähitellen murtua ja mukaan maanpuolustuskeskusteluun nousi uusia, mm. yhteiskuntaa ja globaaleja ongelmanratkaisuja koskevia arvoja. Tämä keskustelu on jatkunut uhkien monimuotoistumisen, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden mausteilla jalostuneena nykypäivään saakka.

Teoksessa pohditaan myös maanpuolustuskäsitteen rinnalle tullutta maanpuolustussuhteen käsitettä. Se esitetään kirjassa muodostuvan neljästä ulottuvuudesta: maanpuolustusasenteesta, -luottamuksesta, -toimijuudesta ja -osaamisesta. Niiden avulla voidaan tarkastella monipuolisemmin myös kansalaisten erilaisia rooleja ja asemoitumista maanpuolustuksessa. Näitä neljää ulottuvuutta kehystää kolme tekijää: käsitys uhkista ja niihin vastaamisesta, kiinnittyminen yhteiskuntaan sekä kokemus valtiosta puolustamisen arvoisena. Tutkijoiden tavoitteena olisi jatkossa kehittää näille tekijöille vakiintuneet mittarit.

Maanpuolustustahto on osa monimutkaista ilmiötä, jonka keskiössä on yksilön suhde yhteiskuntaan ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikan prioriteetteihin. Samalla on tarpeen ymmärtää, ettei yksittäiseen kysymykseen annettujen vastausten perusteella ole mahdollista tehdä syvällisiä johtopäätöksiä kansalaisen suhtautumisesta ja asennoitumisesta. Kirjoittajat painottavatkin teoksessaan sen pohtimisen tärkeyttä, miten jatkossa analysoisimme yksilön ja maanpuolustuksen välistä monitahoista suhdetta, koska harva käsite leikkaa niin laajalla tavalla tätä suhdetta kuin maanpuolustustahto.

Samanaikaisesti on puolustuksen toimintaympäristössä käynnissä kehityskulkuja, jotka väistämättä vaikuttavat tavalla tai toisella maanpuolustustahtoon. Näitä ovat mm. sotien henkisen perinnön loittoneminen, sukupolvien erilaiset kokemusmaailmat ja sosioekonomiset taustat sekä sotien teknistyminen ja sotiluuden ammattimaistuminen. Toisaalta asevelvollisuus on edelleen keskeinen kansakuntaa yhdistävä ja maanpuolustustahtoa voimistava tekijä, yhteinen kokemus suomalaisille perheille. Suomalaiset ovat myös varsin turvallisuusorientoituneita ja haluavat panostaa puolustukseen.

”Maanpuolustustahto Suomessa” on tervetullut monipuolinen kokoomateos, jonka soisi kuluvan niin maanpuolustustahtoa edistävien tahojen kuin yksittäisistä mielipidemittauksista kirjoittavien toimittajien käsissä.

Kirjoittaja

Juha Martelius on valtiotieteen tohtori ja puolustusministeriön tutkimusjohtaja. Martelius on suorittanut 169. maanpuolustuskurssin.

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Lisää artikkeleita:

Reserviupseerikoulu 100 vuotta

Reserviupseerikoulu on tuottanut johtamisen suorituskykyä jo yli sata vuotta. Lähtökohtana koulutuksessa on aina ollut Puolustusvoimien sodan ajan tarpeet, mutta johtamisen yleiset periaatteet ovat toki olleet sovellettavissa myös muualla.

Lue artikkeli »