Nato-jäsenyyden vaikutukset Suomeen kohdistuvaan jihadistisen terrorismin uhkaan.
Venäjän alkuvuodesta 2022 käynnistyneen hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Ukrainan tilanne ja arki on tehnyt varsin konkreettisesti selväksi Nato-jäsenyyden turvallisuuspoliittiset hyödyt. Kollektiiviseen puolustusliittoon kuuluminen nostaa merkittävästi sen todennäköisyyttä, ettei Suomi enää joudu torjumaan vastaavanlaista hyökkäystä yksin nostamalla hyökkäyksen potentiaalisia kustannuksia ja liittämällä Suomen osaksi laajempaa valtioiden yhteisöä.
Vaikka jäsenyyden mukanaan tuomat hyödyt ovat varsin konkreettisia erityisesti maanpuolustuksen saralla, voi sillä olla myös Suomen sisäiseen turvallisuuteen negatiivisesti vaikuttavia heijastevaikutuksia. Näin on etenkin jihadistisen liikehdinnän ja siitä kumpuavan terrorismin uhkan osalta.
Nato-jäsenyys voi esimerkiksi vaikuttaa Suomeen kohdistuvaan terrorismin uhkaan vahvistamalla Suomen viholliskuvaa ja lisäämällä maan näkyvyyttä jihadististen ryhmien ja niiden johtohahmojen viestinnässä globaalisti. Tämän seurauksena eri jihadistiseen toimintaan osallistuvat ja liikehdinnästä kiinnostuneet tulisivat tietoisemmiksi Suomesta ja sen asemasta jihadististen ryhmien vihollishierarkiassa.
Suomi ole saanut jihadistisessa viestinnässä huomiota osakseen ennen 2010-lukua. Viime vuosikymmenellä Suomen näkyvyys kehittyi kuitenkin merkittävästi Isisin viestinnässä, osittain Isisin vastaiseen kansainväliseen sotilasoperaatioon osallistumisen takia. Suomi nostettiin esille useissa ryhmän videoissa.
Näkyvyyden merkittävän kasvun taustalta ei kuitenkaan löydy ensisijaisesti Suomen turvallisuuspoliittiset ratkaisut, vaan Suomesta konfliktialueella matkanneiden jihadistien osallistuminen Isisin toimintaan. Heistä muutamat toivat Suomea aktiivisesti esiin länsimaisille yleisöille kohdennetussa viestinnässä.
Kuva: Adil Al-Khazali / AP / Lehtikuva
Nato-jäsenyys voi myös vaikuttaa Suomeen kohdistuvaan terrorismin uhkaan tarjoamalla propagandatyökalun kotimaisessa jihadistisessa kentässä toimiville aktivisteille ja verkostoille niiden viestinnässä ja toiminnassa. Jihadististen toimijoiden – myös länsimaissa toimivien – keskuudessa länsimaiden tekoja nähdään ja tulkitaan lähtökohtaisesti islamille ja globaalille muslimien uskonyhteisölle vihamielisinä. Suomen Nato-jäsenyys tuskin muodostaa tähän poikkeusta, vaan sitä käytetään vihollisnarratiivin voimistamiseen.
Liikehdintää edistävät aktivistit ja pienryhmät voivatkin hyväksikäyttää Suomen Nato-jäsenyyttä radikalisoinnissaan, rekrytoinnissaan, muussa tukitoiminnassaan ja pahimmillaan jopa rohkaista terrori-iskuihin. On kuitenkin tärkeää huomioida ettei Suomen osalta ole merkittävää näyttöä siitä, että puolustusvoimien osallistuminen sotilaallisiin operaatioihin muslimienemmistöissä maissa – kuten Afganistanissa, Libanonissa tai Somaliassa – olisi konkreettisesti korottanut terrorismin uhkaa edellisen kahden vuosikymmenen aikana.
Sen sijaan edellisen vuosikymmenen osalta tällaista näyttöä on. Turun terrori-iskun elokuussa 2017 toteuttanut Abderrahman Bouanane halusi oman kertomuksensa mukaan kostaa länsimaiden “hyökkäksen” Isisiä vastaan sen ydinalueilla Syyriassa ja Irakissa. Tosin, tässäkin yhteydessä tärkeämmäksi elementiksi paljastui harhaluulo Suomen sotilaiden läsnäolosta Syyriassa eikä niinkään Suomen varsinainen jäsenyys Isisin vastaisessa koalitiossa.
Viime vuosikymmenen alkuun verrattuna Suomen jihadistinen kenttä on aiempaa suurempi, organisoituneempi ja kansainvälisempi. Näiden kehityskulkujen myötä liikehdinnästä kumpuava terrorismin uhka on aiempaa merkittävämpi.
Silti on todennäköistä, että lyhyellä aikavälillä jäsenyyden vaikutukset jäänevät kuitenkin vaatimattomiksi, sillä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiset valinnat eivät ole historiallisesti olleet merkittävä tekijä ilmiön voimistumisessa tai liikehdintään kytkeytyvän aktivismin määrällisten tai laadullisten ominaisuuksien kehittymisessä.
Pitkällä aikavälillä vaikutukset ovat vaikeammin ennakoitavia, mutta potentiaaliltaan merkittävämpiä. Nato-jäsenyys voi osaltaan vaikuttaa Suomessa radikalisoituneiden sekä radikalisoituvien viholliskuviin, sekä aktivismin määrään, vaikka se ei todennäköisesti tule olemaan keskeinen tekijä kummassakaan.
Mikäli Suomi osallistuu Naton alaisuudessa sotilaallisiin operaatioihin muslimienemmistöisissä valtioissa, voi maan näkyvyys kehittyä jihadististen ryhmien viestinnässä tavoilla, jotka heijastuvat myös kotimaisessa kentässä, voimistaen liikehdintää maassa ja korottaen siitä kumpuavaa terrorismin uhkaa. Tosin tässäkin skenaariossa todennäköisempää on, että uhkan kasvu kytkeytyy ensisijaisesti Suomesta lähteneiden jihadististen vierastaistelijoiden läsnäoloon konfliktialueella. Tästä on jo näyttöä Isisin osalta.
Nato-jäsenyydellä saattaa olla potentiaaliset haittansa mitä jihadismin muodostamaan uhkaan tulee, mutta ne ovat pahimmillaankin erittäin pieniä sen tuomiin hyötyihin verrattuna – etenkin mikäli niihin osataan varautua ennakoivasti.
Kirjoittaja
Juha Saarinen on jihadistiseen liikehdintään erikoistunut tutkija ja konsultti.
