Kriisijohtamisen mallin toimivuus vaatii tarkastamista

Suomen kokonaisturvallisuuden mallia testattiin koronakriisissä. Ongelmakohdaksi on osoittautunut se, ettei Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa (YTS 2017) kuvattua häiriötilanteiden hallinnan ja johtamisen yleistä toimintamallia, lyhyemmin kriisijohtamisen mallia hyödynnetty. Nämä seikat on jo todettu koronakriisistä tehdyissä selvityksissä. Suomalainen varautumisen malli ei ole rikki, mutta monessa kohtaa esille nousee tarve johtamisen ja vastuiden selkeyttämiselle – Kriisijohtamisen mallia halutaan uudistaa. Kehittämistoimia on jo käynnistetty.

Kesällä julkaistun Onnettomuustutkintakeskuksen raportin ensimmäinen turvallisuussuositus on kriisijohtamismallin uudistaminen. Suosituksen perusteissa todettiin, ettei Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa 2017 kuvattua valtion kriisijohtamismallia pystytty kunnolla hyödyntämään koronapandemian hallinnassa. Mallia pidettiin jossain määrin epäselvänä ja käytännön tilanteessa siitä jäi selvityksen perusteella puuttumaan tehokas, asioita aktiivisesti ja poikkihallinnollisesti valmisteleva, toimeenpaneva ja seuraava toimija.

Valtion johdon tukemiseksi tarvitaan kokonaisturvallisuutta tarkasteleva suunnittelu- ja valmisteluelin tukemaan erilaisiin kriiseihin tai mahdollisesti samanaikaisesti useampaan häiriötilanteeseen vastaamiseen. Kriisijohtamisen mallin on joustavasti tuettava päätöksentekoa kaikissa tilanteissa ja toimintatasoilla. Seuraavassa kriisissä – joka varmasti tulee, mutta eri muodossa – olemme osaavampia ja valmiimpia.

 

 
Hallituksen neuvottelussa Säätytalossa 10. marraskuuta 2021 linjattiin koronapandemian hallinnan hybridistrategian toimintasuunnitelman ottamisesta käyttöön täysimääräisesti. Samalla sovittiin tartuntalain väliaikaisten säännösten voimassaolon jatkamisesta.
Kuva: Fanni Uusitalo / valtioneuvoston kanslia

Jokainen kriisi on mahdollisuus oppia ja kehittyä

Kriisit eivät noudata hallinnonalojen siilojen rajoja. Näin oli myös koronan osalta. Tämä asettaa haasteita kriisijohtamiselle. Erityinen tarve on yhteensovittamiselle hallinnonalojen saumakohdissa, mikä kannattaa huomioida myös kriisijohtamisen mallin päivitystarpeiden tarkastelussa. Yhteinen varautumisen kieli, suunnitteluprosessi ja harjoittelu auttavat kehitystyössä. Suomessa on jo olemassa moniviranomaisyhteistyöfoorumeita, joiden toiminnan tehostamismahdollisuuksia kannattaa myös tarkastella. Lainsäädäntövalmistelua halutaan ketterämmäksi ja viranomaisten toimivaltuuksia joustavammaksi. Näitä asioita tarkastetaan myös 12.5.2021 hallituksen toimeksiannosta käynnistyneessä ja noin vuoden kestävässä Yhteiskunnan turvallisuusstrategian päivitystyössä.

Vaikka maailma ympärillämme muuttuu, niin perusfundamentit kriisijohtamisessa näyttävät pysyvän – väestöön, valtioon ja yhteiskuntaan kohdistuvien uhkien hallinta edellyttää, että käytössä on kaikkien toimijoiden tuntema ja harjoittelema kriisijohtamisen toimintamalli. Kriisijohtamisen ja päätöksenteon on kaikilla tasoilla pystyttävä vastaamaan nopeasti kehittyvään tilanteeseen. Alajohtoportaat, alue- ja paikallistason on pysyttävä mukana päätöksenteon syklissä. Jotta tämä on mahdollista, on tiedonvaihdon sujuttava ja toiminnan perustuttava normaaliolojen järjestelyihin, joita on myös yhdessä harjoiteltu.

 

Käyttökelpoinen ja yhteisesti hyväksytty kriisijohtamisen malli

Kriisijohtamisen mallin tulee antaa perusteet ja selvän tiedon siitä kuka tekee mitä, missä, milloin, miksi ja miten, jotta rajalliset resurssimme saadaan hyödynnettyä. Päivityksessä on huomioitava myös se, että malli on tarkoitettu tukemaan johtamista erilaisissa kriiseissä, ei vain koronassa tai esimerkiksi kyberiin liittyen. Kriisijohtamisen mallin on kyettävä vastaamaan joustavasti koko uhkamallien kirjoon, viime kädessä myös sodan uhkaan, myös erittäin nopeasti kehittyvissä tilanteissa.

Täydellistä kriisijohtamisen mallia ei ole, joten siihen kannattaa jättää myös liikkumavaraa soveltaa sitä kriisin tarpeen mukaan. Varautumista ja valmiutta ei pystytä rakentamaan täysin portaattomaksi ja rajattomaksi. Toimivaltaisen viranomaisen periaatteen rinnalle tarvitsemme myös kattavan ja ajantasaisen yhteisen tilannekuvajärjestelmän päätöksenteon ja toimeenpanon tueksi. Tilannekehityksen nopeus tai epäselvyys vaikeuttavat väistämättä päätöksentekoa. Epäselvässä tilanteessa kriisiviestinnän rooli korostuu. Toimivat ja selkeästi viestityt viranomaisten ohjeet ovat keino ylläpitää luottamusta ja tukevat henkistä kriisinkestävyyttä. Tilannekuvan ohella kriisiviestintä on siten kiinteä osa kriisijohtamista ja päätöksentekoa tukevaa valmisteluprosessia.

Suomalainen kokonaisturvallisuuden malli elää ajassa toimintaympäristön muutokset huomioiden. Nyt syyskuussa julkaistussa valtioneuvoston puolustusselonteossa kuvataan Suomen toimintaympäristön säilyvän jännitteisenä ja vaikeasti ennakoitavana. Valitettavasti emme pysty varmasti sanomaan, koska seuraava kriisi iskee ja miten, saati paljonko meillä on aikaa kriisijohtamisen mallin tarkastamiselle. Hätiköintiin ei kuitenkaan ole tarvetta. Onneksi meillä on varautumisen perusta kunnossa.

Lähde: Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2017

Mallia tarkastettava poikkihallinnollisesti ja analyyttisesti

Kriisijohtamisen mallin tarkastaminen on tehtävä poikkihallinnollisesti ja analyyttisesti kokonaisuus huomioiden, ettei vahingossa rikota toimivia järjestelyjä. Ennen toimeen ryhtymistä kannattaa pohtia, voidaanko jotain hyödyntää aikaisemmista menettelytavoista. Esimerkiksi 2009–2010 toimineesta Hallbergin komiteasta, joka valtioneuvoston asettamana selvitti kokonaisvaltaisesti yhteiskunnan varautumista. Mahdollisia muutoksia pohdittaessa tulee myös huomioida, miten nykyinen malli on suunniteltu toimivan ja miten sitä on lopulta käytetty ja miksi. Jos jokin asia nykyisessä mallissa ei tue kriisitilanteiden hallintaa, niin silloin sen päivittämistä luonnollisesti kannattaa tarkastella. Toimivia ratkaisuja ei kannata hätiköiden muuttaa.

Kehitystyössä kannattaa seurata, miten muut maat ovat ratkaisseet ongelman. Toisten kriisijohtamisen malleja on turhaa suoraan kopioida, mutta on hyvä tuntea yhteistyökumppaneiden järjestelmä, jotta tarvittaessa pystymme tehokkaammin tukemaan toisiamme kriisin sattuessa. Kansainväliselle varautumisen yhteistyölle onkin nyt tilausta. Samalla kun kehitämme omaa toimintaamme, niin muut maat ovat kiinnostuneet siitä, miten me sen teemme. Suomen malli on edelleen kovaa valuuttaa.

Kriisijohtamisen mallia tarkasteltaessa on syytä hyödyntää myös meidän omia varautumisen foorumeja, kuten maanpuolustuskursseja. Valtakunnallisille, alueellisille sekä erikoiskursseille kutsutaan valikoituja virkamiehiä, elinkeinoelämän johtajia ja muita avainhenkilöitä, joiden tietoja on tärkeä päivittää tasaisin väliajoin ja vastaavasti kuulla heidän näkemyksiään asioiden kehittämiseksi. Oleellista on, että kriisin sattuessa tiedetään oma rooli kokonaisuuden osana. Varautumisen vastuut ja velvoittavuudet pitää olla tiedossa.

 

Kriisijohtaminen on lopunperin käytännöllistä toimintaa

Ihminen on päätöksenteon keskiössä myös kriisijohtamisessa. Perusteet pitää olla selkeät toiminnan aloittamiseksi. Uhkan vaatimaa liikkumavaraa päätöksenteolle pitää kuitenkin olla. Oleellista on saada nopeasti liikkeelle koko yhteiskunnan tarvittavat resurssit kriisin torjumiseksi. Korona on osoittanut tarpeen selkeyttää vastuita, madaltaa hallinnonalojen siiloja ja saada elinkeinoelämä sekä järjestöt vielä paremmin viranomaisten tueksi. Kokonaisturvallisuuden mallin voima on yhteistyössä ja luottamuksessa. Periaate ”kaveria ei jätetä” pätee edelleen kriisijohtamiseen ja sitä kannattaa varjella myös tulevaisuudessa.

Kirjoittaja

Petri Toivonen aloitti Turvallisuuskomitean pääsihteerin tehtävässä syyskuussa 2020. Aiemmin urallaan hän on palvellut puolustusvoimien eri joukko-osastoissa, viimeisimpänä Kaartin jääkärirykmentissä Uudenmaan jääkäripataljoonan komentajana, tasavallan presidentin adjutanttina sekä kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä. Toivonen on 204. maanpuolustuskurssin pääsihteeri.

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Lisää aiheesta: